Tältä näyttää sikalan 400-kiloinen poliisi – ”Kun Sissi näyttää kulmahampaitaan, häntien pureminen unohtuu”

Kangasniemeläinen lemmikkisika on harvoja valopilkkuja Suomen sikataloudella. Satoja sikatiloja on lopettanut vuoden 2015 jälkeen. Ensi vuonna entistä useampi joutuu turvautumaan tuontikinkkuun.

sika
Sissi-sika ja Heikki Manninen.
Lemmikkisika Sissi kangasniemeläisessä sikalassa.

Kangasniemeläisen sikalan käytävillä kuljeksii valtava, vähintään neljä kertaa muita asukkeja kookkaampi emakko, jonka karsinaan huonosti käyttäytyvät possut joutuvat rauhoittumaan.

Heikki Manninen avaa sikalan oven ja astelee ensimmäisenä sikalan nurkkakarsinan portille. Manninen ryskyttää rautaporttia ja huutelee ”Sissi”-kutsuja turhaan. Puolenkymmentä porsasta väistyy tieltä ja karsinan seinustalta paljastuu valtava, tuuheakarvainen otus.

– Sissi on syönyt mahansa täyteen, eikä hevin liikahda, Heikki Manninen aprikoi.

Manninen käy välillä kauempana ja palaa maanittelemaan lemmikkiään. Tämä ei edelleenkään suostu korvaansa lotkauttamaan.

Hetken päästä isäntä palaa jälleen Sissin karsinaan ja saa vihdoin leuan ja mahan alta rapsuttamalla emakon nousemaan täyteen mittaansa. Emakko on kooltaan ylivertainen vertaistensa joukossa.

Eläinlääkärin käynti ratkaisi uran

Sissi kävelee lähes majesteetin askelin pois karsinastaan ja astelee tottuneesti käytävillä isäntäänsä ja vieraita väistellen. 400-kiloinen ruho keinuu askelten tahdissa.

– Sissi olisi vielä paljon isompi, jos se olisi porsinut. Mutta silloin sen maha roikkuisi. Nythän se on suorastaan urheilullisen näköinen.

Emakon uravalinta tapahtui hieman sattumalta joulun alla neljä vuotta sitten. Tuolloin vielä alle 100-kiloinen köriläs seurasi eläinlääkärin tarkastuskäyntiä harvinaisen uteliaana.

– Sissi kulki eläinlääkärin perässä ja näytti selvästi pohtivan, että ymmärtääkö se eläinlääkäri meistä sioista yhtään mitään.

Sissi alkoi myöhemmin kuljeksia isäntänsä perässä aina kun tämä oli sikalatöissä. Työt kutsuvat kun uusista tulokkaista paljastuu porsaita, jotka käyttäytyvät karsinatovereitaan kohti häiritsevästi.

– Pari päivää Sissin karsinassa riittää. Kun se näyttää kulmahampaitaan, häntien pureminen unohtuu.

Sissin rooli muistuttaa hieman jääkiekkoilun kirjoittamattomia sääntöjä: poliisin tehtävänä on taata muille työrauha.

Tilojen määrä putoaa nopeasti

Sissi on yksi Mannisen Kangasniemellä sijaitsevan sikatilan ilopillereitä. Sikataloudella menee Suomessa huonosti.

Sikayrittäjät ry:n mukaan tänä vuonna useampi kuin joka kymmenes tila lopettaa. Taustalla on useimmiten heikko kannattavuus.

- Itse veikkaisin, että saattaa lähemmäs 20 prosenttia lopettaa, Heikki Manninen arvioi.

Sikatilojen määrä on pudonnut vuoden 2015 luvuista (1337) nopeaa tahtia. Tuhannen tilan raja rikkoutuu vuoden 2018 lopun tienoilla.

–Tilanne on kannattavuuden suhteen niin olematon viime kesän ja toissa kesän jäljiltä, ettei kenelläkään riitä perinnöt eikä perämetsät pitämään tätä touhua yllä, Manninen puhisee.

Suomen sikatiloilla kaksi edelliskesää olivat poikkeuksellisen hankalia. Kesällä 2017 peltoja vaivasi kosteus, viime kesänä kuivuus. Monet sikatilatkin ovat joutuneet turvautumaan ostorehuun.

– Monilla sikatiloilla tuotanto perustuu omaan viljaan. Nyt saatiin tarvittavasta rehusta vain 10-20 prosenttia. Viljan vähyys teki sen, että ostorehun hinta pomppasi 125 eurosta jopa 200 euroon tonnilta.

Sukupolvenvaihdos piti laittaa jäihin

Mannisen tilalla kannattavuutta on saatu kohennettua kolmen sikatilan yhteisen porsitussikalan yhteistyöllä sekä jalostamalla ja myymällä omat porsaat suoraan kuluttajille. Silti tulevaisuus on vaakalaudalla.

– Kannattavuus romahti Krimin valtauksen jälkeen kun vienti loppui ja markkinoille tuli paljon sianlihaa. Meillä on sukupolvenvaihdos jo pitkälle suunniteltu, mutta se laitettiin jäihin. Ei niin mukavia ihmisiä kuin tytär ja vävy ovat, viitsi tällaiseen liriin laittaa, Manninen pohdiskelee.

Viime kesä raapaisee melkoisen siivun myös kangasniemeläisen tilan katteesta, vaikka rehua saatiin talteen kohtuullinen määrä.

– Meidän huushollissa menee miljoona kiloa jyviä vuodessa. Rehukustannus nousi lähes 70 000 euroa vuodessa. Siinä ei paljon neuvotella, se on maksa tai lopeta -asetelma.

Mutta palataanpa lopuksi vielä Sissin edeltäjään. Veli Pontevaksi ristitty emakko kasvoi kahdeksanvuotisen elämänsä aikana lähes 500-kiloiseksi.

– Veli Ponteva oli ensimmäinen poliisimme. Se on haudattu tuonne rakennuksen taakse ja väitän, että sen haudalla on itketty enemmän kuin monen sukulaisen haudalla, Manninen veistelee.