"Maatalous on maratonlaji" – Rajalat uskovat maidon tuottamiseen, perustivat tilan lähes tyhjästä

Maitotilojen määrä vähenee ja uudet yrittäjät alalla ovat harvinaisia. Rajalat perustivat uuden tilan viisi vuotta sitten. Tänä syksynä valmistui uusi navetta.

maatilat
Maatalousyrittäjä Juha Rajalan mukaan laskin on talikkoa tärkeämpi työväline nykymaatilalla.
Maatalousyrittäjä Juha Rajalan mukaan laskin on talikkoa tärkeämpi työväline nykymaatilalla.Pauliina Jaakkola / Yle

Jouluna 2013 Rajalan tilalta Kauhajoen Päntäneeltä vietiin maitoa meijeriin ensimmäisen kerran. Lehmiä oli neljä, maata muutama hehtaari vuokrattuna ja isäntäparilla, Laura ja Juha Rajalalla tilasuunnitelmat vasta aluillaan.

Viisi vuotta myöhemmin vastavalmistuneessa robottinavetassa on 31 lehmää ja tilaa 80 lypsävälle. Laajennussuunnitelmiakin on, jos vaan maata saadaan hankittua lisää.

– Tätä on kuitenkin halunnut pienestä pitäen ja tähän on kasvanut. On uskoa siihen, että ruokaa tarvitaan, Juha Rajala sanoo.

"Ei sitä enää peräännytä, kun siihen on lähdetty"

Laura, 24, ja Juha, 32, Rajala ovat molemmat kasvaneet maatilalla. He ovat kouluttautuneet alalle ja Juha on toiminut myös lomittajana.

Vaikka ajatus omasta tilasta oli kytenyt, alkoi tilanpito hieman yllättäen.

– Tuli puolivahingossa ostettua kaksi hiehoa ja siitä se sitten lähti. Silloin meillä ei muuta oikeastaan ollutkaan kuin varastoksi muuttunut tyhjä navetta pihassa.

Sen jälkeen hankittiin eläimiä lisää, lypsykoneet ja vuokrattiin maata lisää. Suurin ongelma oli pellon hankkiminen, mikä olikin Juha Rajalan mukaan paitsi hankalinta myös suhteessa kalleinta.

Hän myöntää, että osa piti heitä rohkeina, toiset hulluina. Tilannetta ei helpottanut myöskään se, että pian tilan perustamisen jälkeen Venäjän vienti tyrehtyi.

– Ehdittiin ensimmäinen puoli vuotta tuottaa maitoa kohtuullisen hyvällä hinnalla, ennen Venäjä-pakotteita, sittenhän se putosi. Mutta ei sitä enää peräännytä, kun siihen on lähdetty. Se on nyt sitä mitä on.

Lehmät tottuivat uuteen robottinavettaan nopeasti, noin viikossa.
Lehmät tottuivat uuteen robottinavettaan nopeasti, noin viikossa.Pauliina Jaakkola / Yle

Maitotilojen määrä hupenee

Viime vuoden lopussa maitoa meijeriin toimittavia tiloja oli enää alle 7000. Tilojen määrä väheni seitsemän prosenttia (siirryt toiseen palveluun) vuoden aikana.

Erityisasiantuntija Kaisa Pihlaja ProAgria Etelä-Pohjanmaasta kertoo, että kokonaan uuden tilan perustaminen on melko poikkeuksellista.

– Se on harvinaista. Puhutaan niin isosta kokonaisuudesta, joka pitää saada kasaan, että se ei ole ihan helppo tehtävä. Hattua nostan niille, jotka sitä kautta lähtevät hommaan.

Pihlajan mukaan aloittajillakin on useimmiten jotain maataloustaustaa. He ovat esimerkiksi kotoisin maatiloilta.

– Siitä löytyy se rohkeus ja osaaminen ja ehkä on valmiina verkostojakin, mistä lähteä tilaa rakentamaan.

Tavallisin reitti maatilayrittäjyyteen on sukupolvenvaihdos. Siihenkin on luvassa muutoksia, kun luopumistukijärjestelmä lakkaa vuodenvaihteessa.

Pihlaja arvelee, että sukupolvenvaihdokset vähenevät entisestään ja sanoo, että jatkajien löytymisestä on iso huoli.

– Kannattavuus on sen verran heikko, että jokainen nuori, joka meinaa tällä alalla itsensä elättää, joutuu ottamaan aika isoja riskejä. Siinä kohtaa punnitaan helposti muita ratkaisuja.

Rajaloiden uusi navetta
Rajalat vuokrasivat aluksi navetan ja maata, tänä syksynä valmistui uusi nykyaikainen robottinavetta.Pasi Takkunen / Yle

Uusi navetta on miljoonainvestointi

Rajaloiden uusi navetta valmistui kaksi kuukautta sitten. Juha Rajala suunnitteli sen itse, mutta vinkkejä erilaisten ratkaisujen toteuttamiseen hän kertoo saaneensa muun muassa tilakäynneillä, tilaneuvojilta ja Facebookista.

Kustannusarvio kohosi miljoonaan, vaikka Rajalat yrittivät pitää kuluja kohtuullisina. Ihan kaikkea ei esimerkiksi ole automatisoitu.

– Tämä on pieni, nykyaikainen yhden robotin navetta. Lypsy- ja lantakone ovat automatisoituja. Ei siis ihan kaikilla herkuilla. Olisi tähän saanut paljon enemmänkin menemään rahaa, Juha Rajala naurahtaa.

Erityisasiantuntija Kaisa Pihlaja toteaa, että nykyaikainen navetta iso investointi, joka pienimmilläänkin maksaa lähes miljoonan. Pihlajan mukaan navetan lisäksi kustannuksia kerryttää varsinkin maan hankkiminen.

– Ostamisen kautta se tulee hintavaksi, vuokraaminen on varmaan parempi vaihtoehto. Suurin työmaa lienee siinä, että saa riittävän pinta-alan hallintaan sellaiselta etäisyydeltä, että sen pystyy hoitamaan järkevästi.

Isän apulaisena navetassa 4-vuotias Elsa. Elsan lempilehmät ovat Töpöhäntä ja Internetti.
Isän apulaisena navetassa 4-vuotias Elsa. Elsan lempilehmät ovat Töpöhäntä ja Internetti.Pauliina Jaakkola / Yle

"Tärkein työkalu on laskin"

Rajalat katsovat luottavaisena tulevaisuuteen, vaikka ala ei helpolla päästäkään.

– Tilojen lopetustahti on kova, niin ehkä ylituotanto loppuu. Aika tasaiset näkymät alalla varmaan on, Juha Rajala pohtii.

Kaisa Pihlajan mukaan näköpiirissä ei ole mitään, mikä alan tai hinnat yhtäkkiä nostaisi, mutta toisaalta ei ole tiedossa sellaistakaan, mikä olisi notkauttamassa kannattavuutta.

Pihlaja painottaa, että avainasemassa ovat johtaminen, oma osaaminen ja kokonaisuuden hallinta.

–Työmäärä on aivan valtava ja sitähän saa tehdä maatiloilla loputtomiin. Pitää osata poimia olennaiset asiat; mihin keskittyä, mitä lähteä hiomaan kuntoon ja missä voi ehkä vähän löysätä.

Myös taloudensuunnittelu painottuu kaiken aikaa enemmän.

– Vaikka kuinka maatilat kehittyvät ja automatisoituvat, on laskin kuitenkin tilan tärkein työväline, Kaisa Pihlaja sanoo.

Juha Rajala on samaa mieltä.

– Kustannusten kanssa taistelua, sitähän se on. Voi vain toivoa, että joskus olisi parempi aika. Hommahan on mukavaa, kunpa vaan saisi kunnon palkan työlleen.

Kaisa Pihlajan mukaan tehtävä ei kuitenkaan ole mahdoton.

– Maatalous on maratonlaji. Sitkeyttä ja sinnikkyyttä vaatii ihan älyttömästi, mutta jos jaksaa tehdä pitkäjänteisesti työtä ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, niin kyllä tällä alalla edelleen pärjää.