"Haukuttiin patalappuprofessoriksi" – käsityötiede on monelle outo

Käsityönopettajia on Suomessa koulutettu kohta 140 vuotta, mutta käsityötiede on tuoreempaa.

tiede
Liisa Kivelä ja professori Pirita Seitamaa-Hakkarainen, käsityötiede
Opiskelija Liisa Kivelä kutoo shaalia, jossa toinen puoli viilentää. Professori Pirita Seitamaa-Hakkaraisen mukaan käsityön teknisen osaamisen opetus on vähentynyt ja teorian osuus kasvanut koulutuksessa.Markku Sandell / Yle

Miten Sofi Oksasen Puhdistuksen henkilöhahmojen rakentaminen, ilmentäminen ja tulkinta puvustuksen avulla on toiminut suomalaisissa näyttämö- ja elokuvasovituksissa?

Tämä on vastikään marraskuussa tarkastetun käsityötieteen väitöskirjan aiheena. Tiina Ikonen tutki eri versioita ja kysyi tekijöiltä ja katsojilta heidän kokemuksiaan.

Väitöskirjan tiivistelmässä tutkija toteaa:

Puhdistuksen sovitus näyttämöille ja elokuvaksi oli puvustuksen osalta tasapainoilua Viroon kiinnittyvän tason ja yleisinhimillisen tason sekä puvustuksen todenkaltaisuuden ja dramaturgisen käytön välillä. Virolaisten pukeutumishistoria ei ollut tekijöiden tarkassa tiedossa.

Voisiko rivien välistä arvioida, että virolaisten mielestä ainakaan puvustus ei ollut ihan aikansa mukainen.

Käsityötieteen alaan kuuluva väitös avaa yhden näkökulman tämän tieteenalan tutkimukseen. Se ei ole pelkästään tekstiiliin tai muuhun konkreettiseen materiaaliin sidonnaista, vaan näkökulmia voi löytää muualtakin.

Minna Parkko esimerkiksi väitteli vuonna 2016 stailaamisesta ja sen koulutuksesta. Hyvin usein käsityötieteen väitöskirjan metodiikka tulee tutkijan sivuainepainotuksista.

professori Pirita Seitamaa-Hakkarainen
Professori Pirita Seitamaa-Hakkaraisen mukaan koulutusala on edelleen hyvin naisvaltainen.Markku Sandell / Yle

Käsityötiede syntyi 90-luvulla

Helsingin yliopiston professori Pirita Seitamaa-Hakkaraisen mukaan esimerkiksi taidehistoria ja psykologia ovat suosittuja sivuaineita käsityötieteen opiskelijoilla.

– Käsityötiede on monitieteinen tutkimusalue, jossa keskitytään analysoimaan käsityön suunnittelu- ja valmistusprosesseja sekä siihen liittyviä aineellisia ja aineettomia tuotoksia, professori kuvailee.

Nimi vaihtui nykyiseksi 90-luvun alussa, aiemmin oli puhuttu tekstiiliopista.

Pääsääntöisesti opiskelijat valmistuvat käsityön opettajiksi, joten osa tutkimusalueista liittyy myös koulutukseen ja oppimiseen. Sivuaineet vaikuttavat sijoittumiseen muille aloille kuten museoihin, viestintään, kaupan palvelukseen tai yrittäjiksi.

Jossain vaiheessa haluttiin korostetaa, että se on nimenomaan käsillä tekemistä ilman koneita ja laitteita.

Pirita Seitamaa-Hakkarainen, käsityötieteen professori, Helsingin yliopisto

Käsityönopettajia on Suomessa koulutettu 1800-luvulta lähtien ja pääpaino oli pitkään tekniikan harjaannuttamisessa. Opiskelijat tekivät vaativia taidonnäytteitä, kuten reikäompeleita ja kehittivät osaamistaan.

Nyt ajatus käsityöstä on laajentunut.

– Käsityöstä on monenlaista määritystä. Jossain vaiheessa haluttiin korostaa, että se on nimenomaan käsillä tekemistä ilman koneita ja laitteita. Mutta nykyään me näemme käsityön kokonaisena prosessina, johon kuuluu aina suunnittelu, valmistus ja oman työn arviointi, Pirita Seitamaa-Hakkarainen sanoo.

Tavallaan sillä ei siis ole väliä, miten käsityö tehdään. Koneet ovat nykypäivänä yhdessä digitaalisen tekniikan kanssa mukana myös käsityössä.

kangaspuut
Kangaspuiden ohella käsityötkin ovat monesti siirtyneet digiaikaan.Markku Sandell / Yle

Kutojat netissä – tutkijoille materiaalia

Neuleblogeja (siirryt toiseen palveluun) oli aiemmin runsaasti ja ne ovat varsin suosittuja edelleen. Sosiaalinen media on avannut käsityöihmisille uusia mahdollisuuksia ja esimerkiksi Facebookiin on syntynyt runsaasti omia käsityöryhmiä.

Netti on tarjonnut kutojille ja neulojille paremman mahdollisuuden esitellä tekemistään ja tuotteitaan.

Blogeja on myös tutkittu ahkerasti. Professori Pirita Seitamaa-Hakkarainen kertoo, että eräs graduntekijä sai nopeasti kolmisen tuhatta vastausta nettikyselyynsä.

Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen on kerännyt kirjoitelmia käsityön merkityksestä ihmisten hyvinvointiin elämän eri vaiheissa.

kirja Helsingin käsityökoulu
Käsityönopettajien koulutus alkoi vuonna 1881.Markku Sandell / Yle

Käsillätekeminen tulee taas

Kouluopetuksessa käsityöt tehtiin pitkään varsin perinteitä kunnioittaen ja monelle on saattanut jäädä kipeitä muistoja sen ainoan patalapun virkkaamisesta.

Käsityön opetus on säilynyt Suomessa edelleen koulujen opetusohjelmassa, vaikka tuntimääriä on vuosien varrella vähennetty. Koulujen käsityöluokat ovat muuttuneet ja tavoitteena on ollut yhdistää samaan luokkaan niin tekninen työ kuin tekstiilityökin.

Käsitöiden tekeminen lasten motoriikan kehityksessä on oivallettu jo kauan aikaa sitten.

Sukupuolijako on kuitenkin edelleen vahva myös jatkokoulutuksessa ja käsityönopettaja koulutukseen hakeutuu etupäässä naisia. Toki miesten virkkauspiirit ovat herättäneet huomiota:

Ylen Elävä arkisto: Äijät ja lumilautailijat löysivät virkkaamisen

Suomalaiskoulujen käsityöluokat ovat sinänsä ainutlaatuisia. Pohjoismaiden ohella vastaavia ei juuri ole. Suhtautuminen käsityöhön on myös muuttunut.

– Ei ole enää nimitelty patalappuprofessoriksi pitkään aikaan, naurahtaa Pirita Seitamaa-Hakkarainen. Käsityötiede on vähitellen hyväksytty omaksi tieteenalakseen.

Tabletilla facebook auki, vieressä keskeneräinen käsityö
Pyry Sarkiola / Yle

Teknisen käsityön opettajiksi on koulutettu Turun yliopiston Rauman yksikössä ja muualla luokanopettajakoulutusta antavissa korkeakouluissa käsityö on ollut erikoistumisaineena.

Tekemällä oppii

Yhdysvalloissa syntynyt maker movement -suuntaus korostaa tekemällä oppimista, ja Suomeenkin on syntynyt eri puolille omanlaisiaan tuunaamoita.

Vastavuoroisesti yhdysvaltalaisiin kouluihin on ilmestynyt suomalaisten käsityöluokkien peruslaitteita kuten ompelukoneita.

Seitamaa-Hakkarainen tutkii parhaillaan kymmenessä koulussa oppimiseen ja keksintöihin liittyviä prosesseja.

– Tutkimme ja integroimme digitaalista teknologiaa ja annamme pienille oppilaille eskari-ikäisistä kasiluokkalaisiin keksimishaasteita. Oppilaat ryhmissä suunnittelevat ja ideoivat tulevaisuuden tuotteita tai älytuotteita.

Professorin mukaan näin saadaan käsityön monipuolisuutta esiin ja samalla havaitaan, mitä oppilaat oppivat projekteissa.

Itse Pirita Seitamaa-Hakkarainen tekee tilkkutöitä, kun saa riittävän rauhallisen ja ison työympäristön.

Nyt talvella moni kutoo sukkaa tai vanttuita. Moni lienee ehtinyt kutoa pukinkonttiin uudet villasukat, ja taas odottaa pehmeä paketti saajaansa.

Ehkä puikot vielä löytävät professorinkin käsiin.

– Tässä juuri pari päivää sitten ihmettelin, etten ole ottanut sukkapuikkoja esille.

Juttu on osa "10 kertaa tieteestä" -sarjaa, jossa esitellään suomalaista tutkimusta. Aiemmin sarjassa on julkaistu alla olevat jutut:

Geeneissämme piilottelee tuntemattomia esi-isiä – tutkijoiden mukaan niitä voi löytyä useita

Laaja korkeakouluverkosto vai muutama huippuyliopisto? Helsingin yliopiston rehtori haluaa valtiolta päätöksiä

Lähiluonnossamme voi elää valtava tuntematon eliömaailma – suomalaistutkimus tuo uutta tietoa kasvien tuntemattomista viruksista

Kun matematiikan perustutkimukselle yllättäen lahjoitetaan kolme miljoonaa euroa, on syytä kysyä miksi – mutta kaikkea ei voi laskemalla ennakoida

Kantasoluista syntyy eläviä kudoksia – suomalainen huippututkimus yhdistää biologiaa, teknologiaa ja lääketiedettä, jotta löydettäisiin uusia keinoja sairauksien hoitoon

Lue myös:

Maker-kulttuuria tuodaan Suomeenkin – onko tässä koulutuksen uusi suunta?

Joulu on käsityöläisten huippusesonki – aito on nyt trendikästä

Mitä käsityötunnilla kannattaa opetella? Listasimme viisi taitoa, joista on iloa läpi koko elämän

Käsityötunnit korostavat nyt oppilaan roolia: "Ennen oli tärkeää tehdä samanlaista kuin mitä opettaja teki"