Hussein al-Taeen kolumni: Natsisymboliikka on varoitus yhteiskunnalle – rauhaa täytyy rakentaa Suomessakin

Tarvitsemme kädenojennuksen niitä kohtaan, joita yhteiskunta saattaa pitää vihollisina, kirjoittaa rauhanneuvottelija Hussein al-Taee.

ääriliikkeet
Kolumnisti Hussein Al-Taee
Laura Railamaa / Yle

Näin ensimmäisen kerran itsenäisyyspäiväjuhlien kättelyä Suomessa vain kuukausi sen jälkeen, kun saavuin tähän maahan vuonna 1993. Olimme hankkineet käytetyn mustavalkoisen television, jonka isä oli luvannut meille lapsille, jos selviäisimme pois aavikon pakolaisleiriltä.

Olin silloin 10-vuotias kiintiöpakolaispoika.

Isäni istui television äärellä kuin naulittuna, ja he selittivät äitini kanssa toisilleen, miten hieno seremonia oli. Kaikki oli niin juhlallista ja hillittyä, suorastaan kuninkaallista. Vanhempani unelmoivat päästä linnaan kättelemään presidentti Mauno Koivistoa ja kiittää häntä siitä, että saimme tulla Suomeen.

Vuodet kuluivat, kättelyt jatkuivat, mutta sittemmin uutisvirtaan ovat ilmestyneet myös mielenosoitukset. Viimeksi natsien mielenosoituksen hakaristiliput tuomittiin Suomen valtiojohdon taholta asti.

Mietin uutiskuvien vihaisia miehiä, kun äskettäin vierailin Bagdadissa työni puolesta. Keskustelin terroristijärjestö Isisiä paenneiden nuorukaisten kanssa osana hanketta, jossa pyritään rakentamaan luottamusta kansanryhmien kesken. Kuuntelin, miten nuorten miesten oli pakko kasvattaa parta, unohtaa taide, musiikki ja kulttuuri ja alistua ääri-islamistisen rikollisjengin valtaan.

Osa liittyi järjestöön omasta tahdostaan.

Yksi nuorukaisista, joka oli käynyt Suomessa asti hakemassa turvapaikkaa, sanoi, että hänen sydäntään riipi Irakissa asuessa eniten se, kuinka hän työttömänä valehteli vaimolleen menevänsä joka päivä töihin. Iltaisin hän palasi kotiin ja hänen lapsensa itki lääkkeitä, joihin hänellä ei ollut varaa, ja vaimon silmistä näki, miten epäkelpo perheenisä hän oli. Silloin hän liittyi jengiin, joka antoi turvaa ja työn.

Järjestöstä tulee tukiverkosto, kun ei ole muuta paikkaa, jonka puoleen kääntyä.

Toiset nuorukaiset Anbarin maakunnassa kertoivat, miten heitä ja monia muita viilsi tunne, että heidän ihmisyyttään ja miehuuttaan oli loukattu. Heidän alueilleen olivat tunkeutuneet ensin amerikkalaiset, ja myöhemmin maanmiehet olivat pettäneet heidän odotuksensa rauhasta ja vauraudesta. Järjestöstä tulee tukiverkosto, kun ei ole muuta paikkaa, jonka puoleen kääntyä.

Äärijärjestöissä on paljon samaa aatteesta riippumatta.

Suomalainen natsiporukka ei tietystikään ole sama asia kuin Isis, joka on vallannut suuria alueita Lähi-idässä ja muodostaa yhä edelleen vakavan uhan.

Väkivaltaisia ääriaatteita tavoitellaan silti usein samankaltaisilla työkaluilla. Sanomaa levitetään järjestelmällisesti, rekrytointikampanjat kohdennetaan yhteiskunnan heikoimpiin, heidät pyritään eristämään mahdollisuuksien mukaan perheestä ja ystävistä, heille opetetaan samankaltaiset mantrat erilaisten ihmisten muodostamasta uhasta ja heidät vakuutetaan järjestön tarpeellisuudesta.

Monista tulee lopulta uskollisempia jengille kuin itse aatteelle.

Symbolien tuomitsemisen lisäksi tarvitsemme kädenojennuksen niiden ihmisten suuntaan, jotka ovat lipeämässä äärijärjestöjen pariin ja yhteiskunnan varjopuolelle.

Lähi-idässä on ymmärretty kipeästi, ettei äärijärjestöjä voiteta pelkästään kovilla toimilla. On myös kitkettävä syyt liittyä niihin ja vietävä pohja niiden toimintaedellytyksiltä. Yhteiskunnan on oltava reiluudessaan ja toimivuudessaan houkuttelevampi kuin järjestöjen tarjoaman vääristyneen maailmankuvan.

Järjestöjen toiminnasta on myös autettava yksilöitä turvallisesti ulos. Suomessa toimii exit-hankkeita äärijärjestöistä eroon pyrkiville ihmisille. Ohjelmat on tarkoitettu niin ääri-islamilaisesta ajattelusta kiinnostuneille kuin äärioikeistolaisillekin. Exit-hankkeet ovat kuitenkin alirahoitettuja, osa jopa lopetusuhan alaisia. Tähän työhön pitäisi satsata huomattavasti nykyistä enemmän.

Erilaisten äärijärjestöjen toimintaan puuttuminen on tärkeää siksikin, että ääriliikkeet ruokkivat toisiaan. Ääri-islamistinen väkivalta ruokkii äärioikeistoa, mikä taas ruokkii yhteenottoja antifasististen liikkeiden kanssa.

Natsisymboliikka on varoitus yhteiskunnalle.

Symbolien tuomitsemisen lisäksi tarvitsemme kädenojennuksen niiden ihmisten suuntaan, jotka ovat lipeämässä äärijärjestöjen pariin ja yhteiskunnan varjopuolelle. Sillä rauha ei ole itsestäänselvyys. Sitä täytyy rakentaa Suomessakin kaiken aikaa.

Hussein al-Taee

Kirjoittaja on presidentti Martti Ahtisaaren perustaman konfliktinratkaisujärjestö CMI:n neuvonantaja.