Toimittajalta: Olen yli kolmekymppinen lapseton nainen – eli Virossa suorastaan kummajainen

Viro on onnistunut lietsomaan kansalaisensa synnytystalkoisiin, kirjoittaa Tallinnassa asuva Ylen toimittaja Silja Massa.

perheet
Viron 100-vuotis itsenäisyysjuhlintaa  Tallinnassa.
Viro päätti kaksi vuotta sitten korottaa tuntuvasti kolmannesta lapsesta maksettavaa tukea. Sasha Silvala / Yle

Helsingissä sulaudun joukkoon: olen kolmekymppinen, korkeakoulutettu lapseton nainen.

Niin on suurin osa ystävistänikin. Olemme ikuisia opiskelijoita, uratykkejä, nuoruutemme pitkittäjiä ja vaikka mitä muuta, mutta emme – ainakaan vielä – äitejä.

Suomen tilastojen valossa olemme normaaleja, sillä helsinkiläinen korkeakoulutettu ensisynnyttäjä on keskimäärin 34-vuotias.

Virossa helsinkiläistä ystäväporukkaani sen sijaan pidetään omituisena. Virossa ensisynnyttäjien keski-ikä on vasta noussut 26 vuodesta 28 vuoteen. Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä taas on ollut koko 2010-luvun noin 28–29 vuotta.

Samalla kun Suomessa syntyvyys laskee jo kahdeksatta vuotta putkeen, Viron syntyvyys on kääntynyt äkillisesti jyrkkään nousuun.

Käännettä selittää ennen kaikkea uusi trendi: virolaisperheisiin on alkanut syntyä yhä enemmän kolmansia lapsia, uutisoi Helsingin Sanomat tässä kuussa. (siirryt toiseen palveluun)

Kolmas lapsi -villitys alkoi, kun Viro päätti kaksi vuotta sitten korottaa tuntuvasti kolmannesta lapsesta maksettavaa tukea. Nyt kolmilapsinen perhe saa valtiolta 510 euroa kuussa, kun Suomessa tuki kolmesta lapsesta on 333,51 euroa.

Tukien lisäksi virolaisperheitä kannustetaan lastentekoon puolentoista vuoden mittaisilla vanhempainvapailla, joista saa täyden palkan.

Lapsettomuutta ymmärretään vain, jos sille on lääketieteelliset perusteet

Valtion harjoittama perhepolitiikka tuskin on Viron lastenhankintabuumin ainoa syy.

Ilmiön taustalla ovat niin talouden pitkään jatkunut noususuhdanne kuin historiasta kumpuavat asenteetkin. Virossa perinteiset sukupuoliroolit istuvat Suomea tiukemmassa. Siksi lapsen hankkimista pidetään yhä usein naisen elämään itsestään selvästi kuuluvana asiana.

– Lapsettomuutta ymmärretään vain, jos sille on lääketieteelliset perusteet. Kaikki muu lapsettomuus nähdään itsekkyytenä, totesi lapseton kolmekymppinen virolaisystäväni.

– Jos kertoo vaikka olevansa huolissaan maailman liiallisesta väestönkasvusta ja harkitsevansa sen takia lapsettomaksi jäämistä, saa osakseen naureskelua ja kommentteja, että kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu.

Osa poliitikoista, toimittajista ja muista julkisista keskustelijoista pitää yllä Suomessakin tuttua hätäpuhetta kansakuntaa uhkaavasta sukupuutosta. Esimerkiksi äärikonservatiivisen EKRE-puolueen puheenjohtaja on sanonut, että naiset, jotka uhraavat hedelmällisen ikänsä uran tekemiseen, eivät ymmärrä maailmaa eivätkä omaa tulevaisuuttaan (siirryt toiseen palveluun).

– Välillä tunnen itseni lähes maanpetturiksi kun en ole lisääntynyt, ystäväni sanoi.

Jostain syystä virolaiset eivät näytä tuomitsevan poliitikkojen syyllistäviä puheita yhtä kärkkäästi kuin suomalaiset. Suomessa Antti Rinteen synnytystalkoot-lausahduksesta nousi valtava äläkkä (siirryt toiseen palveluun), Virossa poliitikkojen vastaavia kommentteja puidaan kriittisesti lähinnä yksityisillä Facebook-tileillä tai suljetuissa feministiryhmissä.

Toki asenteet ovat muuttuneet ja muuttuvat yhä. Lapseton ystäväni ei joudu sentään maksamaan lapsettomuusveroa kuten vanhempansa, jotka 1980-luvun Neuvosto-Virossa lykkäsivät lastentekoa yli 25-vuotiaiksi.

Neuvostoajalla naiset kävivät miesten rinnalla töissä, mutta samalla heidän tehtävänsä oli olla äitejä, synnyttäjiä ja imettäjiä.

Neuvostoäitimyytti on hiljalleen murtunut, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että nykyään virolaiset isät osallistuvat lastenhoitoon aiempaa aktiivisemmin, ja perhe saa jakaa puolentoista vuoden vanhempainvapaan haluamallaan tavalla.

Virossa miesten ja naisten välinen palkkaero on Euroopan unionin suurin

Lapsen kanssa kotiin jää silti edelleen lähes aina äiti.

Miesten ja naisten välinen palkkaero on Euroopan unionin suurin: miehet tienaavat Virossa tuntipalkoissa mitattuna yli 25 prosenttia naisia enemmän. Kun naiset ovat vuosikausia poissa työelämästä, heidän urakehityksensä jää väistämättä jälkeen miesten urakehityksestä.

Tuntemani virolaisen kahden lapsen äidin mukaan työnantajat suhtautuvat kuitenkin vanhempainvapaille jääviin naisiin Virossa erittäin positiivisesti. Hän uskoo, että valtion näkyvä satsaus lapsiperheisiin on vaikuttanut työnantajien asenteisiin.

– Perhepolitiikka on niitä harvoja asioita, jossa päättäjät ovat kuunnelleet kansalaisia. Tuntuu hyvältä, että äitiyttäni arvostetaan, hän sanoo.

Viron esimerkki näyttää, että poliittisilla kannustimilla voi todella olla vaikutusta perheiden lastensaanti-innokkuuteen. Kannustimet eivät saisi kuitenkaan muuttua painostuksen välineiksi.

Sama asia, joka ottaa minua ja lapsettomia ystäviäni päähän Suomen syntyvyyskeskustelussa, näkyy Virossa vielä paljon vahvemmin: yksityisestä yritetään väkisin tehdä julkista ja perheen perustamisesta kansantaloudellinen kysymys.

Lapseton virolainen ystäväni tiivisti ärsytyksensä aiheen hyvin: ihmisten henkilökohtaisesta elämästä ja päätöksistä ei pitäisi puhua kuin ne olisivat valtion tai kansakunnan omaisuutta.