Uusi suurselvitys paljastaa: Suomen luonnolla menee entistä huonommin

Kaikilla luontotyypeillä on useita uhkia, mutta tilannetta voidaan myös parantaa.

Luonto ja ympäristö
Kilpisjärvi
Kimmo Ohtonen / Yle

Luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu Suomessa nyt toista kertaa, eikä tulos ole kovin lohdullinen.

Luontotyyppien tila ei ole parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, vaan monien luontotyyppien kehityssuunta on arvioitu edelleen heikkeneväksi, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke tiedotteessaan.

Tarkemmin sanottuna vajaasta 400:sta Suomessa esiintyvästä eri luontotyypistä noin puolet (48 %) arvioitiin uhanalaisiksi koko maassa. Etelä-Suomessa uhanalaisten osuus (59 %) on selvästi suurempi kuin Pohjois-Suomessa (32 %).

Arvio perustuu uuteen kansanväliseen IUCN Red List of Ecosystems -menetelmään, jonka käytössä Suomi on edelläkävijänä. Kolme vuotta kestäneeseen arviointisavottaan osallistuivat käytännössä kaikki Suomen merkittävät ympäristötahot ja useat yliopistotahot. Mukana oli yli 120 asiantuntijaa.

Suomen luonnon uhanalaisuutta on arvioitu kerran aiemminkin, mutta mittaustapa oli silloin toinen eivätkä tulokset ole suoraan verrannollisia. Syke kertoo kuitenkin, että tuloksista käy ilmi, milloin uhanalaisuuden on tulkittu aidosti muuttuneen sitten edellisen arvioinnin. Aitoa muutosta havaittiin vain 22 luontotyypillä, ja lähes kaikissa tapauksissa muutos johti uhanalaisuusluokan kiristymiseen.

Arvioinnissa tarkasteltiin Suomen luontotyyppien pääryhmiä: Itämerta, rannikkoa, sisävesiä ja rantoja, soita, metsiä, kallioita ja kivikoita, perinnebiotooppeja sekä tuntureita.

Aikajänne tarkastelussa on pitkä: muutosta tarkasteltiin viimeisten 50 vuoden aikana ja historiallista muutosta verrattuna esiteolliseen aikaan eli 1750-lukuun. Muutoksia pyrittiin ennustamaan myös 50 vuotta tästä hetkestä tulevaisuuteen.

Näin eri luontotyyppejä arvioidaan uudessa selvityksessä:

Perinneluonto

Huonoimmin menee perinnebiotoopeilla, eli muun muassa niityillä, kedoilla ja metsälaitumilla. Syynä ovat maataloutta ja tiloja ravistelleet tuotantotapojen muutokset: umpeenkasvu laidunnuksen ja niiton loputtua, pellonraivaus ja metsittäminen.

Sisävedet

Arvioinnin mukaan valtaosa puro- ja jokityypeistä tunturialueen ulkopuolella on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Virtavesiluonto on uhanalaistunut erityisesti Etelä-Suomessa. Myös lähteiköt arvioitiin uhanalaisiksi Etelä-Suomessa. Syynä rantarakentaminen ja ojitukset. Sisävesiä ovat haavoittaneet myös metsien avohakkuut, maanmuokkaus ja lannoitus sekä maatalous ja turvetuotanto.

Suot

Arvioinnissa oli mukana 50 suotyyppiä, joista 54 % arvioitiin koko maassa uhanalaisiksi. Soiden merkittävin uhanalaistumisen syy on metsäojitus – yli puolet koko Suomen suoalasta on ojitettu metsänkasvatusta varten. Myös turpeenotto ja tieverkostojen rakentaminen ovat syypäitä.

Rannikko

Itämeren rannikko jaettiin uhanalaisuusarvioinnissa 45 luontotyyppiin, joista 58 % arvioitiin uhanalaisiksi. Kyse on mittavasta määrästä Suomen luontoa, sillä meillä on 46 000 km rantaviivaa ja 97 000 saarta.

Suurin uhka on ilmastonmuutos. Siitä johtuu meriveden lämpeneminen, lisääntyneiden sateiden kiihdyttämä ravinteiden huuhtoutuminen sekä pitkällä aikavälillä tapahtuva suolapitoisuuden laskeminen. Nämä heikentävät rakkolevän ja meriajokkaan olosuhteita veden alla. Kun niiden elo vaikeutuu, rannikoille ei synny enää rannikon monimuotoisuudelle tärkeitä maanpäällisiä rantavalleja. Lisäksi ihmisten virkistyskäyttö rasittaa rantoja.

Yksi riesa on tuontitavaraa. Itä-Aasiasta Tyynenmeren rannoilta kotoisin oleva kurtturuusu jatkaa kiihtyvällä vauhdilla leviämistään kaikkialla ulkosaaristoa myöten.

Kalliot

Kallioiden ja kivikoiden uhanalaistuminen on ollut vähäisempää kuin useimpien muiden luontotyyppien: 44 arvioidusta kallio- ja kivikkotyypistä neljännes on uhanalaisia. Uhanalaiset kalliotyypit ovat kooltaan hyvin pieniä ja kattavat alle prosentin kallioiden ja kivikoiden pinta-alasta.

Itämeri

Rehevöityminen on Itämeren pahin uhka. Oireita ovat muun muassa levälautat ja hapettomuus. Itämerta kuormittavat maatalous sekä asutuksen ja teollisuuden jätevedet.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen odotetaan pahentavan entisestään Itämeren rehevöitymistä. Ilmaston lämpeneminen näkyy jo nyt esimerkiksi jäätalvien lyhenemisenä. Tämän vuoksi uhanalaiseksi luontotyypiksi arvioitiin myös merijää.

Arviossa todetaan kuitenkin, että meren valtavan laajuuden takia paljon jää vielä mittaamatta ja pimentoon. Lisäksi meriluonnon korjautuminen on myös hidasta eikä ilmastonmuutos auta tässä.

Metsät

Suomessa metsiä on möyritty niin kauan, että metsät ovat muuttuneet tavalla tai toisella koko maassa, Ne ovat menettäneet luontaisia ekologisia piirteitään, arviossa todetaan. Kaikki kangasmetsien luontotyypit arvioitiin joko uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Vanhojen metsien ala on supistunut ja karut metsät ovat rehevöityneet. Lehtometsiä on raivattu pelloiksi tai sitten ne ovat kuusittuneet.

Tunturit

Tunturiluonto on pärjännyt Suomessa parhaiten, vaikka ei sekään ilman seurauksia ole selvinnyt. Mäntymetsät etenevät ja uudet mittariperhoslajit leviävät tekemään tunturikoivikkotuhojaan, listataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kovin voimakas porojen kesälaidunnus, matkailun lisääntyminen ja luonnovarojen hyödyntäminen eli kaivostoiminta kaikki kuluttavat tunturiluontoa. Toisaalta, asiat voi nähdä toisinkin: tuoreemmilla tunturikankailla ja tunturiniityillä poron laidunnuksella voi olla suotuisa vaikutus, sillä se voi hillitä luontotyypin umpeenkasvua ja pitää yllä lajiston monimuotoisuutta.

Luonnon tilaa voi myös parantaa

Äkkiseltään arvioinnin tulokset tuntuvat kovin pessimistisiltä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä arviosta kertovassa tiedotteessa todetaan, että ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät vielä tunturialueita lukuunottamatta näkyneet kovin vahvasti – sen merkityksen arvioidaan kasvavan vasta tulevaisuuden uhkatekijänä huomattavasti.

Uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus sekä rakentaminen ja vesien rehevöityminen, eli siis ihmisen tarmokas toiminta historian saatossa. Silloin myös ihmisen toiminnalla niitä voidaan korjata.

Syken mukaan arvioinnin tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Tulevan työn avuksi arvioinnin tehneet asiantuntijaryhmät ovat laatineet yhteensä 70 ehdotusta toimenpiteistä, joiden avulla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa.

Avainasemassa on luontotyyppien parempi huomioiminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä, Syken tiedoteessa sanotaan.

Arvioinnin materiaalit ovat luettavissa Syken verkkosivuilta (siirryt toiseen palveluun).