Punaisten vakoilusta alkanut suomalainen sotilastiedustelu jalostui talvisodassa – Ruotsista viime hetkillä hankituilla radioilla oli tärkeä merkitys

Sotilastiedustelu käynnistyi Suomessa jo ensimmäisen maailmansodan aikaan. Vakoojien tuli kerätä kaikki mahdollinen tieto irti, millä tahansa keinoilla.

sotilastiedustelu
Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua
Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua

Suomen sotilastiedustelun synnystä on julkaistu kirja, joka avaa vakoilun saloja nykypolville. Toinen kirjan kirjoittajista, filosofian tohtori Tapio Koskimies kertoo Ylen aamu-tv:ssä, että sotilastiedustelu sai alkunsa Suomessa jo vuonna 1915, ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Vaikka Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan, tiedustelua tehtiin Venäjää vastaan.

– Venäjä oli sodassa Saksaa vastaan. Tiedustelutoiminta perustettiin Saksan ja Ruotsin avulla. Sotilastiedustelu keräsi tietoa Suomessa olevista venäläisistä joukoista sekä punaisista. Tiedot raportoitiin Tukholmaan ja sieltä edelleen Berliiniin Saksan yleisesikuntaan, Koskimies kertoo.

Palvelukseen kaivattiin "rohkeita ja ovelia tiedustelijoita", joiden tehtävänä oli kerätä kaikki saatavilla oleva tieto venäläisistä ja punaisista – kaikilla mahdollisilla keinoilla.

– Piti mennä samoihin kapakoihin, joissa he käyvät, ja kuulostella korvat hörössä, mitä he puhuvat. Täytyi raportoida pienistäkin liikkeistä valkoisen armeijan päämajaan, Koskimies kertoo.

Ruotsista hankittiin tärkeitä radioita juuri ennen talvisotaa

Valkoisen armeijan aloittama tiedustelu monipuolistui toisen maailmansodan aikana. Tuolloin ryhdyttiin tekemään kaukopartiointia, jolla haettiin tietoja vihollisen liikkeistä ja tulevista siirroista.

Koskimiehen mukaan everstit Aladár Paasonen ja Reino Hallamaa olivat Suomen sotilastiedustelun keskeiset johtajat. Näillä herroilla oli tärkeä rooli radiotiedustelun kehittämässä, joka aloitettiin Suomessa vuonna 1927.

Tiedustelu osoittautui sotavuosina kullanarvoiseksi. Eversti Hallamaa onnistui juuri ennen talvisotaa hankkimaan Ruotsista satakunta tuliterää National-kuunteluradiota.

– Siinä kävi hyvä tuuri. Hallamaa käytti maksuvälineenä rahan sijasta salkullista Suomesta siepattuja venäläisten koodeja, Koskimies kertoo.

Hänen mukaansa radioilla Ruotsista hankituilla radioille oli tärkeä merkitys Suomen armeijan menestykseen. Niillä kuunneltiin venäläisten radioliikennettä, tallennettiin keskusteluja ja pyrittiin avaamaan viestien sisältöä.

Sodan jälkeen vuoden 1945 keväällä Paasonen ja Hallamaa lähtivät Suomesta maanpakoon välttääkseen joutumasta Valpon pidättämiksi. He pakenivat Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan päätyen Ranskan tiedustelun palvelukseen.

– Vuonna 1946 he olivat Ranskan tiedustelun palveluksessa, kun Neuvostoliitto sai tietoja heistä ja vaati luovutusta syyttääkseen sotarikoksista. Ranska ei kuitenkaan luovuttanut suomalaisia tiedustelujohtajia, sillä he olivat Ranskalle hyödyllisiä, Koskimies kertoo.