Leena Vilkan kolumni: Onko unelmajoulusi kaupallinen, kristillinen, perinteinen perhejoulu vai kenties eettinen?

Jouluna on lupa pysähtyä, olla mitään tekemättä. Meidän ei tarvitse suorittaa, huolehtia, epäillä ja kritisoida. Joulun hengen voi kokea pelkästään olemalla kukin omalla tavallaan, kirjoittaa Leena Vilkka.

joulu
Leena Vilkka
Juha Kivioja / Yle

Joulupäivänä voi jo kokea huonoa omaatuntoa ylenmääräisestä syömisestä ja lahjoista, joihin oikeasti ei olisi ollut varaa ja joista ilo jäi lyhyeksi. Lelut olivat vääriä, vaatteet ei-toivottuja, turhaa krääsää tuli ostettua liikaa.

Jouluun mennessä maailma piti saada valmiiksi. Vuosiraportit tehdyksi, seuraavan vuoden suunnitelmat viilattua, rästit pois työpöydältä. Kotikin oli siivottava, joulukortit lähetettävä, muistettava köyhiä ja eläimiä ja luontoa.

Vihdoin jouluaatto ja joulu onkin ohi. Monelle firmalle vuoden tili tehdään joulun alla. Kaupallinen joulu työllistää, pitää talouskasvun ja pörssikurssit ylhäällä. Eettinen joulu asettaa rajat ylenpalttiselle kuluttamiselle.

Joulussa perinteet heräävät henkiin. Emme ole niin individualisteja kuin kuvittelemme. Vietämme joulun kuten suvussamme on ollut tapana. Ja ainoastaan se tuntuu joululta.

Joulun jälkeen on aika pysähtyä. Oliko joulu minun näköiseni? Tällaisenko joulun halusin? Ensi jouluna teen toisin! Millainen olisi sinun unelmajoulusi?

Kristillinen joulu on totta. Lapsi on syntynyt meille. Mikä hirvittävä haloo yhdestä Jeesus-lapsesta ja hulabaloo on kestänyt läpi vuosituhansien. Ehkä siinä on kuitenkin selitys joulun huikeaan suosioon. Lapsi vetoaa meihin. Olemme kaikki kerran olleet lapsia ja lapsi on syntynyt tuhansiin perheisiin tänäkin vuonna. Joulu on lasten ja lapsiperheiden juhla.

Hautausmaan kynttilämeri sai uuden merkityksen, kun joukossa on oman lapsen hauta.

Lapsettomille se voi olla tuskan paikka, tai lapsen menettäneille. Sinä vuonna, kun lapseni kuoli, joulua ei tullut. Eikä seuraavanakaan. Eikä sitä seuraavana. Hautausmaan kynttilämeri sai uuden merkityksen, kun joukossa on oman lapsen hauta. Jeesus-lapsi tulee todeksi ja Jumala läheiseksi, kun oma lapsi on jo perillä ikuisuudessa. Silta taivaaseen on luotu.

Hengellisestäkin joulusta voi tulla suorittamista. Pitää käydä kirkossa, hautausmaalla, pitää rukoilla oma perheen, suvun, kotimaan ja maailman puolesta, pitää huolehtia omasta henkisestä kasvusta ja kehittymisestä, pitää huolehtia köyhistä ja orvoista ja sairaista.

Kaupallista joulua on kritisoitu yhtä kauan kuin kaupallisuutta on ollut – siis ylenpalttista hyvinvointia ja varallisuutta.

Moni löytää joulun tunnelman kauppakeskuksista, kohtaa siellä joulupukin. Mikä mukavampaa kuin aattoiltana hakea patterit lasten upouusiin leluihin ja samalla täydentää jouluherkkuvarastoja? Kun kaupat ovat auki, ei tarvitse hamstrata kotiin ruokia.

Kaupallisuudessa hyödynnetään ihmisten antamisen iloa. Kuka ei haluaisi ostaa ja antaa lahjoja rakkailleen? Kauniit lahjapaketit tuovat hyvän mielen niin antajalle kuin saajallekin.

Eettinen joulu on erilainen. Presidentti Sauli Niinistön tämän vuoden joulusatu oli, että hiilineutraalius voidaan saavuttaa tinkimättä hyvinvoinnista ja talouskasvusta.

Kuka olisi silti uskonut, että Linnan juhlien turkisrouvat ja hanhenmaksat ovat vaihtuneet ekologisesti ja eettisesti valistuneiksi juhlijoiksi ja luomutarjoiluiksi. Ympäristö ja ilmastonmuutos ovat salonkikelpoisia ja kuuluvat kaikkien puolueiden sanavarastoon. Kristittyjen ja muslimien yhteinen eetos on ihmisen vastuu luomakunnasta. Ehkä pian uuden vuoden ilotulituksetkin ovat historiallinen jäänne.

Individualismin aikakaudella vietämme kaikkea muuta kuin yksilöllistä joulua.

Eläinsuojelija on joulun alla lahjoittanut lemmikkien leipäjonoon kissanruokaa ja tukenut eläimiä auttavia tahoja. Joulustressi ei ole vieras luonnonystävälle. Piti ostaa lyhteet pihalle, auringonkukansiemenet pikkulinnuille, pähkinät oraville ja perheen lemmikeille omat lahjansa. Luonnonystävää ei haittaa, jos lintulaudan alla vierailee rottaperhe. Joulu kuuluu kaikille! Jossain on sekin mökin mummo, jonka suurin huoli on, kuka ruokkii pihapiirin linnut, kun häntä ei enää ole.

Suoritamme joulua – kuka milläkin eetoksella. Individualismin aikakaudella vietämme kaikkea muuta kuin yksilöllistä joulua. Perinteitä, kulttuuria, historiaa, omia juuria ei pääse pakoon, vaikka kuinka ajattelisi, että joulussa on kyse vain muutamasta vapaapäivästä keskellä talvea.

Jouluna on kuitenkin lupa pysähtyä, olla mitään tekemättä. Löytää lapsi itsestään ja katsoa kohti valoa, sydän täynnä iloa ja luottamusta. Kokea pyhä hiljaisuus ja henkinen yhteys luontoon. Olla suorittamatta, olla huolehtimatta, olla epäilemättä, olla kritisoimatta. Olla. Edes jouluna. Tänään.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti ja Helsingin Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen NNKY:n toiminnanjohtaja.