"Pystyn olemaan kiltti viisi tai kymmenen tuntia" – Katso videolta, millaisia paineita joulupukki lapsille aiheuttaa

Lapset yrittävät kovasti olla kilttejä ennen joulua. Joulupukki-tarina on usein harmiton kiristyskeino, mutta se voi aiheuttaa myös pettymyksiä. Saavatko vain kiltit lapset lahjoja?

joulu
Tytöt naureskelevat.
Porin Päärnäisten päiväkodin lapset pohtivat käytöstään ennen joulua.

Nyt nimien kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas! Niin, ajatelkaas millaisia paineita tämä joululaulu ja ajatus joulupukin tarkkailevista tontuista on lapsissa aiheuttanut jo vuosien ajan. Vai onko sittenkään?

– Minulla on erikseen sellaiset päivät, joina olen kiltti. Ne ovat maanantai, tiistai ja torstai. Jotain 5 tai 10 tuntia pystyn olemaan kiltti. Ei koko ajan ole pakko olla, pohtii kuusivuotias Leo Dziok.

Häntä ei huoleta, tuoko joulupukki lahjoja, vaikka tuhmia päiviä osuisikin joukkoon vähän enemmän. Samoin ajattelee moni muukin.

Kiristystä vai motivointia?

Joulupukki ei varsinaisesti käske käyttäytyä kiltisti. Satuhahmoon liittyvät laulut ja tarinat antavat ymmärtää näin, mutta jokainen voi tulkita vaatimukset haluamallaan tavalla.

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteenlaitoksen yliopistonopettajan Noora Heiskasen mukaan lapset eivät automaattisesti koe joulupukista paineita.

– Kiristäminen ei ole rakentavaa ikinä, mutta joulupukkitarinassa on myös motivoivia piirteitä mukana. Kun tarinaan ei liity vallan käytön elementtejä, rikastuttaa se joulua.

Heiskanen on keskustellut aiheesta paljon viisivuotiaan poikansa kanssa. Poika elää juuri nyt tarinalle otollisinta aikaa.

Jos lapsi ei käyttäydy kiltisti, eikö hän saa lahjoja?

Noora Heiskanen

Aiemmassa työssään varhaiskasvatuksen opettajana Heiskanen huomasi kuitenkin, että joillekin lapsista tarina voi olla liiaksi totta. Siksi vanhempien on syytä kuunnella tarkalla korvalla, miten lapset joulupukkiin ja tonttuihin suhtautuvat.

– On tullut tilanteita, joissa lapsi pelkää, että jos hän ei käyttäydy kiltisti, eikö hän saa lahjoja. Se ei varmaan ole joulun tarkoitus.

Tuhmuudet pyyhitään yli

Porilaisessa Päärnäisten päiväkodissa joulupukista tontuista on puhuttu paljon. Lapset raportoivat hanakasti toistensa tekemisistä ja arvioivat, kuka saa lahjoja, kuka ei. Ryhmäpaine korostaa kiltteyden merkitystä.

Päiväkodin työntekijät käyttävät lasten uskoa joulupukkiin ja tonttuihin mielellään kiltteyden kannustimena. Lastenhoitaja Kirsi-Mari Mustonen vakuuttaa, että liian suuria vaatimuksia kenellekään ei silti aseteta.

– Varmasti ajatus tontuista ja joulupukista aiheuttaa paineita, mutta olemme puhuneet lapsille, että aina kun asiat selvitetään, pyyhitään tuhmuudet tonttujen vihosta yli.

Lastenhoitaja Kirsi-Mari Mustonen
Lastenhoitaja Kirsi-Mari Mustonen lupaa lapsille, että tuhmuudet unohdetaan, kunhan asiat selvitetään.Päivi Meritähti / Yle

Lapset eivät edes muista tehneensä mitään tuhmaa – tai eivät ainakaan tunnusta.

– En ole ainakaan vähään aikaan tehnyt mitään tuhmaa. Mutta ei sitä estääkään voi. Joskus tulee vahinkoja, Leo Dziok kertoo.

Iisa Kartastenpää myöntää kiusanneensa isoveljeään joskus, mutta ei yhtä paljon kuin veli häntä. Isoveli Elias Kartastenpää on eri mieltä. Hän osaa mielestään käyttäytyä kiltisti.

Mutta mitä kiltteys on?

– Sitä, ettei saa kiusata eikä lyödä, Elias kertoo.

Mitä killteys on?

Kiltteyden laajempi sanoittaminen osoittautuu lapsille vaikeaksi. Kaikki tietävät, että ei saa kiusata eikä lyödä. Joululaulu antaa lisävinkkejä ”ei itkeä saa, ei meluta saa”. Mutta pitäisikö tehdä jotain muuta ollakseen kiltti?

Varhaiskasvatuksen yliopistonopettaja Noora Heiskanen uskoo, että jopa perheen sisällä kaksi aikuista voi kokea kiltteyden eri tavoin. Jotta lapsi tietää, miten hänen halutaan käyttäytyvän, pitäisi toiveet ilmaista selkeämmin. Lasta voi esimerkiksi pyytää olemaan hiljaa, koskakova ääni häiritsee.

Pelkkä ole kiltisti, ei riitä.

– Jos kiltteys tarkoittaa aikuisen tahtoon taipumista, onko se ylipäätään asia, jota on lapselta hyvä toivoa, Heiskanen kyseenalaistaa.

Onko lapsen näkökulmasta hyödyllistä oppia kiltiksi?

Noora Heiskanen

Hän haastaa vanhemmat pohtimaan, haluavatko he opettaa lapsensa tekemään asioita toisten käskystä. Neuvotteleminen ja keskusteleminen kehittävät lapsen ongelmanratkaisua ja sosiaalisia taitoja paremmin kuin se, että heidän käsketään käyttäytyä kiltisti, koska äiti tai isä sanoo niin.

– Aina kun lapselta odotetaan jotain, kannattaa miettiä, johtuuko se siitä, että aikuiset haluavat itsellään olevan helpompaa vai onko lapsen näkökulmasta hyödyllistä oppia kiltiksi.

Olenko tuhma, kun en saa lahjoja?

Ainakin kuusivuotias Leo Dziok uskoo vakaasti siihen, että mitä kiltimpi on, sitä enemmän lahjoja saa. Tuhmat saavat lahjoja vähemmän. Hän ei keksi, mikä muu asia lahjojen määrään voisi vaikuttaa.

Leo Dziok katselee tuimasti tonttua.
Tontut saavat Leo Dziokilta tuimia katseita.Päivi Meritähti / Yle

Eivät keksi muutkaan Päärnäisten päiväkodin Peikot-ryhmän lapsista. Lasten mielissä kiltteys yhdistyy vahvasti lahjojen määrään.

Todellisuus on toinen. Joku hankkii vähän lahjoja ekologisista syistä, jollain ei ole varaa hankkia niitä, vaikka haluaisi.

Silloin lapsi voi pettyä. Olenko tuhma, kun en saa lahjoja?

– Tämä ajatus voi aiheuttaa pettymyksen. Asiasta pitäisi keskustella lapsen kanssa. Hän ei saa kokea itse olevansa syyllinen siihen, että lahjoja ei tullut, Noora Heiskanen toteaa.

Lapset ymmärtävät yllättävän paljon, kunhan vanhemmat vain uskaltavat puhua heidän kanssaan. Lahjat eivät ole lapsille joulun tärkein asia, vaikka moni niin saattaisi luulla.

– Joulu voi olla kiva ilman lahjoja, kun jouluna on sellaisia jouluruokia, Leo Kahila pohtii.

Saana Haapala katselee ikkunasta, näkyykö tonttuja.
Saana Haapala kurkkii aina välillä ikkunasta, tarkkailevatko tontut hänen puuhiaan.Päivi Meritähti / Yle

Jouluateria on juhlan tärkeintä antia myös Saana Haapalalle. Hän toivoo silti saavansa lahjoja, mutta niiden määrällä ei ole merkitystä.

– Jos toivoo paljon lahjoja, ei niitä välttämättä saa, kun tontut ja joulupukki eivät osaa tehdä niitä kaikkia.

Perinteistä ei tarvitse luopua

Joulupukki ja tontut ovat kuuluneet suomalaisiin perinteisiin jo pitkään. Vaikka ne ovat saaneet kasvatuksellisesti kiistanalaista huomiota, ei Noora Heiskanen olisi heittämässä perinteitä romukoppaan.

Lapset nauttivat satujen maailmasta.

– Asioista pitää puhua niin, että saduista ei tule lapsille rasite tai uhkauskeino. Itse olen sanonut aina, että joulupukki varmasti arvostaa yrittämistä.

Jatkuvasti kilttinä oleminen olisikin varmasti mahdotonta lapsille – kuten myös aikuisille. Leo Dziok on ratkaissut pulman olemalla kiltti kolmena päivänä viikossa. Hän uskoo, että se riittää.

– Eikä minua harmita, jos lahjoja tulee vähän. Nytkin olen toivonut vain puusta veistettyä kanaa.

Päärnäisten päiväkodin lapsia rivissä.
Leo Dziok, Saana Haapala, Elias Kartastenpää, Iida-Maria Alajärvi, Iisa Kartastenpää ja Leo Kahila yrittävät parhaansa mukaan olla kilttejä ennen joulua.Päivi Meritähti / Yle

Vaikka Päärnäisten päiväkodin lapset vakuuttelevatkin kuorossa, ettei lahjojen määrällä ole merkitystä, toteaa Iida-Maria Alajärvi hiljaa, että ovat lelut silti aika tärkeitä. Jos edes sen yhden, hartaimmin toivotun lahjan saisi.

– Se on sellainen unikaverikoira. Sen nenää pitää pussata ja toivoa kaikkein suurinta toivettaan.

Ehkä sittenkin pientä kiristystä

Nyt pitää enää hetki jännittää, onko pukki kuullut lasten lahjatoiveet.

Jännitys on näinä päivinä pahinta. Se saa lapset käymään ylikierroksilla, kertoo lastenhoitaja Kirsi-Mari Mustonen.

Ja kuinka oiva kiristyskeino usko joulupukkiin tällaisessa tilanteessa onkaan?

– Aivan mahtava, ihan paras! Tontun jälkiä katsotaan siinä kohtaa, kun alkaa mennä hirmu lujaa, Mustonen naurahtaa.