Miksi moni suomalainen asuinalue on väritön? Kuvat Tampereelta kertovat, että toisinkin voisi olla

Tampereen Vuoreksen julkisivuissa on värejä, joita ei ole aiemmin nähty suomalaisessa arkkitehtuurissa. Kerromme kuvin suomalaisen asuntorakentamisen värien historiaa.

julkisivut
Rebekka Lidman
Rebekka Lidman valitsi Vuoreksen asuinpaikakseen osin juuri kaupunginosan värikkyyden takia. Julkisivuihin suunnitellut taideteokset tekevät taloista entistä värikkäämpiä.Marko Melto / Yle

Jos ajattelet suomalaista asuinaluetta, mikä väri tulee ensimmäisenä mieleesi? Monelle se on harmaa tai valkoinen.

Entä mitä mietit, jos pitää valita värikäs kaupunginosa?

Tampereella mieleesi tulee todennäköisesti Vuores. Miksi tämä on niin itsestään selvää?

Tamperelaista rakennuskulttuuria tutkiva Antti Liuttunen antaa yleispätevän selityksen.

– Kyllä Tampere on niin tylsä kaupunki, ja kaikki suomalaiset kaupungit ovat samanlaisia. On ollut tiukka yhtenäisyyden ihanne ja määräykset sen mukaisia. Asuinrakennusten väritys on ollut valkeaa ja harmaata. Siitä on hyvin vähän poikettu.

Vuores on taidekaupunginosa, joka on rakennettu metsän keskelle Lempäälän ja Tampereen rajalle. Se on ollut oma kokonaisuutensa vuoden 2012 asuntomessuista alkaen.

– Vuores on ennemminkin keskieurooppalaista tai tanskalaista arkkitehtuuria, mutta sopii matalana Tampereelle, Liuttunen arvioi.

Mistä väristä vuoreslainen Minna Tamminen innostuu?

– Limenvihreästä, tuolla talon seinässä. Muutenkin pidän vihreästä.

Minna Tamminen
Minna Tamminen viihtyy Tampereen värikkäimmässä kaupunginosassa. Hänen lempivärinsä on vihreä. Marko Melto / Yle

Löytyykö Tampereen rakennushistoriasta vihreää?

– Sadan vuoden takaa löytyy, Liuttunen tietää.

Intensiivisiä värejä vanhoista kerrostaloista etsivän on mentävä aikaan ennen tiukkoja määräyksiä eli 1920-luvulle.

Palomäentien talot 1920-luvulta
Pyynikinrinteessä Palomäentiellä on jäljellä 1920-luvun värimaailmaa.Marko Melto / Yle

– Palomäentien talojen vihreä ja voimakas punainen ovat värejä, joita klassismi suosi, Liuttunen sanoo.

1920–1930: Tiilenpunainen ja vaalea Tampere

Yhtenäisyyden ihanne alkoi saada vallan Tampereella jo 1920-luvulla. Hatanpään valtatien varteen rakennettiin tiilisiä rakennuksia ja numero kuudessa oleva yhtiö olisi halunnut rapata talon.

– Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer ei kuitenkaan antanut lupaa, koska tämä olisi rikkonut yhtenäisen kaupunkikuvan, Museokeskus Vapriikin kuva-arkiston tutkija Antti Liuttunen kertoo.

Hatanpään valtatie 6
Tampere on tunnettu punatiilisistä taloistaan. Hatanpään valtatie 6 on esimerkki yhtenäisyyden paineesta. Marko Melto / Yle

Yksi syy tiilien suosioon oli parantunut laatu. Tehdasrakennuksissa punatiiltä oli käytetty jo pitkään, nyt tiilet kelpasivat myös asuinrakennusten julkisivuun.

Yhtenäinen kaupunkikuva, materiaalit ja tekniikat ovat vaikuttaneet siihen, miltä asuinalue on voinut näyttää.

1930-luvun funktionalismi suosi valkoisia tai vaalean harmaita rakennuksia. Joskus käytettiin haaleankeltaista, -punaista tai -vihertävää.

Lähteeentien lamellitalot 1930-luvun lopulta
Lähteenkadun talot ovat 1930-luvun lopulta. Taloissa on säilytetty funkkiksen suosimat vaaleat sävyt. Marko Melto / Yle

1940–1950: Jälleenrakennuksen värit

Sodan jälkeisessä Suomessa oli pulaa kaikesta. Haluttiin käytännöllisiä ratkaisuja.

Rakennusten rappauspinta maalattiin nyt paikan päällä kalkkimaalilla vaaleaksi. Maalin sävytys tehtiin keltamullalla, käyttämällä umbran eri sävyjä, tai harvemmin rautaoksideilla ja vihreällä.

Amurissa maalataan taloa 1950-luvulla
Tampereen Amurissa maalattiin kerrostaloa vihreäksi 1950-luvulla. Nils Snellman, Vapriikin kuva-arkisto
Amurissa maalataan taloa 1950-luvulla
Nykyisin nämä Amurin talot ovat valkeita ja beigen värisiä.Nils Snellman, Vapriikin kuva-arkisto

Vapriikin arkistossa ensimmäiset asuinalueita esittävät värivalokuvat ovat 1950-luvun alusta.

Mitä Liuttunen ajattelee vanhojen asuma-alueiden uusista väreistä?

– On hyvin vaikea ajatella, että sorruttaisiin mauttomuuteen. Ihmiset ovat aika harkitsevaisia. Vaikka päätettäisiin, että tehdään talosta värikäs, harvoin mennään äärimmäisyyksiin. Lopputulos on aina kompromissi.

Hyvä esimerkki ovat Teiskontien varren talot, joiden värit on vaihdettu voimakkaampiin.

Teiskontien talot ennen ja nyt
Teiskontien varteen rakennetut talot olivat alunperin väreiltään melko hillittyjä. Nyt osa taloista on saanut julkisivuunsa voimakkaita värejä. Kumpi miellyttää sinua enemmän?Matti Selänne, Vapriikin kuva-arkisto, Marko Melto / Yle

1960–1970: Elementtitehtaan uudet tuotteet

Tampereen Kaukajärveä pidetään onnistuneena esimerkkinä valkoisesta elementtirakentamisesta. Alue valmistui 1960-luvun puolivälissä.

Kaukajärven asuma-alue 1960-luvun lopulla
Kuvia Kaukajärvestä lähetettiin myös postikortteina. Matti Selänne, Vapriikin kuva-arkisto

Vähitellen aukesivat uudet maailmat, kun värikartat toivat valtavasti vaihtoehtoja. Kehiteltiin myös erilaisia maaleja.

1960- ja 1970-luvuilla sisätilat saivat villejä värejä. Yhtenäisyyden ihanne piti Suomen uusien kerrostaloalueiden värinkäytön kuitenkin kurissa.

Kalevan taloja vuonna 1969
Kuva Tampereen Kalevasta kertoo, miten 1960-luvulla talojen mahdolliset väriläikät näkyivät vain pihalla kulkijalle. Kauempaa katsottuna alueet olivat varsin värittömiä.E. M. Staf, Vapriikin kuva-arkisto, Marko Melto / Yle

Oliko 1960-luvun kerrostaloissa väriä? Mielikuva riippuu siitä, onko taloa katsellut läheltä vai kaukaa. Oman alueen talojen pienetkin yksityiskohdat muistaa, mutta kaukaa katsottuna asuma-alueiden ilme jäi valkoiseksi tai harmaaksi.

Aalto-yliopiston väritutkijan Saara Pyykön mukaan tähän myös pyrittiin.

– Suomalaisen modernismin ihanne on ollut selkeälinjaisuus. Julkisivuissa on käytetty usein valkoista tai julkisivumateriaalien omia värejä. Voimakkaita värejä saattoi olla lähinnä yksityiskohdissa, esimerkiksi kaiteissa, Pyykkö kertoo.

Yksittäisiä voimakkaan värisiä taloja nousi. Esimerkki löytyy Hervannasta.

Hervanta vuonna 1975
Tampereen Hervantaan rakennettiin vauhdilla korkeita kerrostaloja. Vain muutama rakennus erottuu joukosta värikkyydellään. Antero Tenhunen / Yle

1980–2010: Vihdoin väriä lähiöön

1980-luku toi reilusti väriä asuinrakennuksiin. Ensin pastellinsävyisiä, sitten hyvin monenvärisiä kaupunginosia syntyi eri puolille maata.

Helsingin Pikku Huopalahtea rakennettiin 1990-luvun laman aikaan. Kaavoittaja Matti Visanti perusteli värin käyttöä sillä, että väri ei juuri tuo lisäkustannuksia. Väri luo kuitenkin alueelle identiteetin.

– Arkkitehdit ikään kuin pakotettiin käyttämään väriä. 2000-luvun puolella vastaavia alueita on tullut useita, Pyykkö sanoo.

Värikästä rakentamista Helsingin Pikku Huopalahdessa ja Tampereen Hervannassa
Vasemmalla näkyy Helsingin Pikku Huopalahden värimaailmaa. Oikealla näkyy esimerkki, miten 2000-luku toi myös Tampereen Hervantaan väriä.Derrick Frilund / Yle, Tuula Nyberg / Yle

Vuores on toista maata

Viimeiset 15 vuotta ovat olleet hyvin värikkään rakentamisen aikaa. Tampereen Vuores on kuitenkin omassa sarjassaan.

– Vuoreksessa on värejä, joita ei ole nähty lainkaan suomalaisessa arkkitehtuurissa. Esimerkiksi hyvin keltainen talo, vihertävän keltaisia, voimakkaan sinisiä, Pyykkö sanoo.

Karoliina Kautto ja lapset Vuoreksessa Tampere
Vaikka Vuoreksessa on värejä yllin kyllin, mikään niistä ei ärsytä Karoliina Kauttoa. Marko Melto / Yle

– Kirkkaan keltainen talo on piristävä yksityiskohta Vuoreksen keskustan alueella, pohtii vuoreslainen Karoliina Kautto.

– Olen itse muuttanut betonin harmaasta viidakosta pois. Se ei ollut syy muuttaa Vuorekseen, mutta kyllä värit piristävät, Vuoreksessa asuva Atte Salin kertoo.

Atte Salin
Atte Salin asuu Tampereen Vuoreksessa. Hän pitää kaupunginosan mielikuvituksellisesta värimaailmasta.Marko Melto / Yle

– Tutkimusta asukkaiden suhtautumisesta alueensa väreihin ei ole tehty. Kannattaisi tehdä, uusien alueiden värisuunnittelusta väitöskirjaa tekevä Pyykkö innostaa.