Kolme suomalaista kertoo, miltä tuntuu tehdä katoavaa työtä – "Jos työtä ei tarvita, niin ei siitä voi pahoillaan olla"

Tekoäly, robotit ja digitalisaatio mullistavat työelämän ja vievät työpaikat, sanotaan. Postinkantaja, sihteeri ja entinen prosessityöntekijä kertovat miltä se tuntuu.

työelämä
postinkantaja Ismo Eerikson
Olisin valmis kouluttautumaan, jos postin työt loppuu. En tosin osaa sanoa, mille alalle", sanoo postinkantaja Ismo Eriksson.  Markku Pitkänen / Yle

Herttonimen postitalon lokerikot ovat täynnä karkeasti lajiteltuja kirjeitä, kortteja ja paketteja. Postinkantaja Ismo Eriksson tekee niistä nippuja, jotka hän laittaa sähköpyöränsä laukkuihin. Niput päätyvät noin 800 postiluukkuun ja -laatikkoon, jotka ovat postinkantajan päivittäisellä jakelureitillä.

Joskus homma puuduttaa. Postissa kokee aika ajoin myös "vitutuksen tunnetta", Eriksson sanoo.

Mutta se kuuluu asiaan.

– Ei työnteko voi koko ajan olla yhtä tähtisadetta, mies toteaa tyynesti.

Ja loppujen lopuksi Eriksson pitää työstään.

– Tämä on fyysistä ja itsenäistä, ja tässä saa olla ulkona. Eikä töitä tarvitse viedä kotiin, postinkantaja listaa tärkeimmät.

Joulukuussa kannettavaa riittää ja työpäivät saattavat venyä yli 12-tuntisiksi. Etenkin pieniä paketteja on vuosi vuodelta enemmän. Niiden sisältönä on usein halpaa tavaraa, jota suomalaiset tilaavat kiinalaisen Ali Baban kaltaisilta verkkokauppajäteiltä.

Ihmisten halu kuluttaa pitää postilaitosta pystyssä, mutta se ei kumoa digitalisaation tuomaa muutosta. Eriksson ymmärsi jo aikaa sitten, että jatkuvasti pienempi osuus maailman informaatiosta kulkee postinkantajan laukuissa.

– Kyllä sen on aina tiedostanut, että työn määrä tulee vähenemään, sähköpyörällään kierrokselle hurauttava Eriksson sanoo.

postinkantaja Ismo Eerikson
Posti on vähentänyt kymmenessä vuodessa lähes kolmasosan jakeluhenkilöstöstään, eli tuhansia työntekijöitä. Ismo Eriksson ei ole heidän joukossaan. "Kun ei ole pois potkittu niin täällä ollaan".Markku Pitkänen / Yle

Eriksson aloitti postissa vuonna 2001. Silloin lähes jokaisella suomalaisella oli kännykkä. Joka toinen käytti nykymittapuilla tuskallisen hidasta internetiä, johon kytkeytyneitä oli koko maailmassa yhteensä puoli miljardia.

Ensimmäinen älypuhelin oli kuitenkin vielä vuosien päässä, ja sosiaalinen media ei ollut käsite. Viestintä oli pitkälti paperin varassa.

– Muistan ne vuodet hitaina ja seesteisinä, Eriksson sanoo.

Muutoksen tuulet alkoivat tuntua vuonna 2008. Sen jälkeen suomalaisten vuosittain lähettämien kirjeiden määrä on laskenut (siirryt toiseen palveluun) sadoilla tuhansilla. Vastaava romahdus on tapahtunut paperisten sanomalehtien levikille (siirryt toiseen palveluun).

Posti on saman ajan kuluessa vähentänyt jakelun työntekijöitä tuhansilla. Yksittäisen postinkantajan työmäärä on sen sijaan kasvanut, Eriksson sanoo.

– Jakelureitit ovat kasvaneet. Työaikoja on muuteltu, eikä muutokset ole varmasti loppuneet. Sitten ovat nämä kokeilut.

Vuonna 2016 Posti alkoi myydä suomalaisille postinjakelun ohessa ruohonleikkuun ja haravoinnin kaltaisia palveluita. Ruohonleikkuu lopetettiin jo vuoden jälkeen, mutta kokeilut jatkuvat. Nyt Posti on keskittynyt esimerkiksi vanhusten kotihoitoon.

Eriksson ei Postin kokeiluja moiti. Firma reagoi alan vaikeaan tilanteeseen, hän tuumaa. Työntekijöille se tarkoittaa, että muutoksesta on tullut pysyvät olotila.

– Nykyisin hyväksytään, että se tapahtuu meistä riippumattomista syistä, Eriksson kuvailee postinkantajien tuntoja.

postinkantaja Ismo Eerikson
Postinkantajan on siedettävä toistoja ja työ kysyy fyysistä kuntoa. Se sopii Erikssonille, joka harrastaa muun muassa ultrajuoksua ja karttaa multitaskaamista. "Pahinta myrkkyä on sirpaloituminen. Ehkä sitten olen monotoninen ihminen".Markku Pitkänen / Yle

Postinkantaja ei halua ryhtyä ennustamaan miltä ala näyttää kymmenen vuoden päästä.

– On se kuitenkin selvää, että ei tulevaisuus valoiselta näytä. Kai meitä on vielä vähemmän töissä kuin on nyt.

Surettaako se postinkantajaa?

Eriksson miettii kysymystä hetken.

– Jos työ on sellaista, että sitä ei tarvita, niin ei siitä voi pahoillaan olla. Työtä tehdään kuitenkin ennen kaikkea toisia ihmisiä varten.

Se kuitenkin mietityttää, mitä työnsä menettäneille käy.

– En missään nimessä ajattele, että työ on koko elämä. Mutta ihmiselle on hyväksi kokea, että hän on tarpeellinen.

Huomautukseen kiteytyy yksi ihmiskuntaa eniten askarruttavista kysymyksistä. Digitalisaatio, tekoäly, automaatio ja robotit tehostavat yhteiskuntaa harppauksin. Kun rattaat pyörivät entistä vähemmän väen voimin, kasvavatko samalla työttömien ja turhautuneiden joukot?

Ei välttämättä. Suomalaisessa tehtaassa asia saattaa olla jopa päin vastoin.

Robotti "vei" Raija-Riitan työn, mutta hän ei kanna kaunaa: "Nämä on ihania"

Valtava robottikäsivarsi nappaa liukuhihnalta pienen jääkaapin kokoisen sähkölaitteen teräksiseen kouraansa. Kymmeniä kiloja painava taajuusmuuttaja nousee ilmaan, ja päätyy toiselle liukuhihnalle. Laite matkaa liukuhihnan päähän, jolla odottava valkotakkinen mies tekee kokoonpanon seuraavan työvaiheen.

ABB:n Helsingin tehtaan pääluottamusmies Raija-Riitta Luiro-Piippo seuraa robotin väsymätöntä ahkerointia.Vielä 90-luvulla taajuusmuuttajien nostot ja siirrot teki hän, tai joku muu Pitäjänmäen tehtaan sadoista työntekijöistä.

Robotti on siis kirjaimellisesti vienyt ihmisen työn. Mutta Luiro-Piippo ei kanna kaunaa.

– Nämä on ihania.

Raija-Riitta Luiro-Piippo ABB
Robotisaatio johtaa työtehtävien uudelleenjakamiseen ihmisen ja koneen välillä, sanoo Raija-Riitta Luiro-Piippo. "Meillä iso ryhmä siirtyi ylläpitämään niitä robotteja. Kokoaminen menee toisenlaiseksi. Robotit täydentävät ja tukevat".Markku Pitkänen / Yle

Luiro-Piippo tuli ABB:lle vuonna 1993. Silloin tehtaan työntekijät altistuivat työssään juotoskaasujen lyijylle, ja kärsivät hankalien työasentojen ja raskaiden siirtojen tuomista rasitusvammoista.

Luiro-Piipon oma olkapää leikattiin vuonna 2004. Samoihin aikoihin robotit saapuivat tehtaalle. Ne otettiin riemuiten vastaan, Luiro-Piippo sanoo.

– Meillä on hyvät syyt siihen, miksi robotteja tulee. Työ on staattista ja raskasta, näin siitä saadaan siedettävämpää. Kun robotti tekee juotokset, kukaan ei altistu kaasulle. Näen sen tosi positiivisena.

Mutta robotithan tulevat ja vievät ihmisen työt.

"Vuoteen 2030 mennessä automaatio vie työt jopa 800 miljoonalta työläiseltä", kertoi (siirryt toiseen palveluun) konsulttiyhtiö McKinsey Global Institute.

"55–85 prosenttia maailman työpaikoista on automatisoitavissa", arvioi (siirryt toiseen palveluun) Maailmanpankki.

"Tietotekniikka uhkaa joka kolmatta työpaikkaa Suomessa", ennusti Suomen Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.

Mutta Luiro-Piipon työpaikalla robotit ja ihmiset työskentelevät toistaiseksi sulassa sovussa.

Esimerkiksi juotosrobotti tekee ihmistä parempaa jälkeä. Kun asiakkaat ovat tyytyväisiä ABB:n taajuusmuuttajien laatuun, tehtaan työntekijät säilyttävät työpaikkansa. Juottamisesta vapautuneet ihmiset on uudelleenkoulutettu valvomaan ja huoltamaan robotteja, keskittymään tuotesuunnitteluun, ja kouluttamaan uutta työvoimaa.

Robotit siis ottavat ihmisen työtä, mutta se ei välttämättä tee ihmisistä työttömiä. Luiro-Piipon yksikössä työntekijöiden määrä ei ole kymmenessä vuodessa vähentynyt, vaan kasvanut noin parilla sadalla.

– Meillä on kaksi muuta tehdasta, joissa myös robotisaatio on kasvanut merkittävästi. Se on muuttanut työn luonnetta, mutta työtä on edelleenkin.

Raija-Riitta Luiro-Piippo ABB
Luiro-Piippo ei kaipaa aikaa ennen juotosrobottia (vieressä oikealla). "Nyt juotosrobotti hoitaa juottamisen, me laitetaan piirilevy paikalleen ja jatketaan siitä. Työ on helpottunut". Markku Pitkänen / Yle

Mutta entä sitten kun robotti kehittyy tekemään yhä mutkikkaampia hommia? Luiro-Piippo ei usko, että ne kehityksestään huolimatta ihan pian korvaavat ihmistä tehtaassa.

– Kyllä pitää Vantaanjoessa aika paljon vettä virrata, että meillä seisoisi tuolla pelkät robotit. Ihmiset täällä ei edes mieti sellaista.

Luiro-Piippo taitaa olla oikeassa. Tehdasrobotit suorittavat yhden työvaiheen tarkasti ja tehokkaasti, mutta juuri muuhun niistä ei ole.

Taajuusmuuttajan kaltaisten monimutkaisten laitteiden kokoamisessa työvaiheita riittää. Robotin kehittäminen jokaisen vaiheen suorittamiseen olisi kallista. Kaikki vaiheet tekevä robotti on toistaiseksi puhdasta scifi-fantasiaa.

Siksi ABB:n valtavassa tehdashallissa surauttelee, kiristelee ja asentaa edelleen pääsääntöisesti ihminen.

– Tämä on edelleen käsityötä. Volyymit vain on kasvaneet.

Lisääntyvän automaation vaikutukset ovatkin suurimmat todennäköisesti siellä, missä yksinkertaisia tehtäviä tehdään edelleen ihmiskäsin. Kuten kehittyvien maiden "nyrkkipajoissa".

Tai siellä, missä lasketaan, taulukoidaan, ostetaan ja myydään. Kuten suomalaisissa toimistoissa.

Sihteeri Saija Rokkanen kehitti ohjelmaa joka vähentää sihteerin työtä: "Me tehdään näistä niin hyviä, ettei meitä kohta enää tarvitakaan"

sihteeri Saija Rokkanen
Markku Pitkänen / Yle

Turengin terveysaseman printteristä on muste loppu. Sihteeri Saija Rokkasen ei tarvitse vaivautua. Kone hoitaa asian itse.

Näin yhteiskunta automatisoituu: pieni tehtävä kerrallaan.

– Se on just tätä. Meillehän nämä kaikki markkinoidaan niin, että ei tartte tehdä itse mitään. Mut kyllähän meidän pitää vielä tehdä, Rokkanen sanoo.

Omat musteensa tilaavaa printteriä suurempi mullistus oli laskutusjärjestelmän tuorein päivitys. Ohjelma laatii nyt itse terveysaseman asiakkaiden laskut lääkärien ja hoitajien raporttien pohjalta.

Tällaista paljon puhuttu tekoäly on käytännössä. Taloussihteerin ei enää tarvitse kirjoittaa laskuja alusta loppuun itse, tulostamisesta ja postittamisesta puhumattakaan. Tietokoneohjelma säästää viikossa useita tunteja sihteerin työaikaa.

Laskutusohjelma toimii, koska sitä on kehittelyvaiheessa ahkerasti testattu. Koekäyttäjinä toimivat terveysaseman työntekijät.

– Sitähän me täällä mietitäänkin, että tässä me tehdään hienoa ohjelmaa ohjelmantuottajan kanssa. Me tehdään näistä ohjelmista niin hyviä, ettei meitä kohta enää tarvitakaan, Rokkanen hymähtää.

Vitsailun takana pilkottaa totuus. Sihteerin ammatti on yksi niistä, jotka päätyvät aika ajoin julkistetuille katoavien ammattien listoille. Sihteereistä on tällä hetkellä Suomessa valtava ylitarjonta.

Rokkasen toimistosta on muutaman vuoden sisään lähtenyt kolme sihteeriä eläkkeelle. Alkaneena vuonna lähtee taas yksi. Sitten sihteereitä on jäljellä neljä. Uusia ei palkata.

– Tämä hommahan ei ole mitenkään paikkasidonnainen. Nämä laskut voisi laskuttaa kuka vaan mistä vaan. Mutta vielä ei ole sentään irtisanomisilla uhattu.

sihteeri Saija Rokkanen
Saija Rokkanen ei keitä kahvia pomoilleen. Pikemminkin ylilääkärit ja hoitajat tekevät nykyisin sitä mitä sihteerit ennen, kuten työvuorolistoja ja palkanlaskentaa. "Luulisi, että kovapalkkaisen lääkärin ajan voisi käyttää muuhun", Rokkanen sanoo.Markku Pitkänen / Yle

Jäljelle jääneillä sihteereillä töitä riittää.

Esimerkiksi laskutusohjelma ei hienouksistaan huolimatta ymmärrä, tuleeko onnettomuudessa loukkaantuneen terveyslasku lähettää potilaan vakuutusyhtiölle vai työnantajalle. Tekoäly ei myöskään osaa auttaa laskuistaan hämmentynyttä kuntalaista. Tällaisten asioiden ymmärtäminen on edelleen Rokkasen kaltaisen taloussihteerin tehtävä.

Työstä käy myös jatkuvasti päivittyvien ohjelmien opiskelu. Tietokoneohjelmat eivät säästä aikaa jos ohjelmista ei ymmärrä mitään.

Muutoksessa on pysyttävä mukana. Rokkasen eläkepäiville on viitisentoista vuotta.

– Pitäisi jaksaa innostua uudesta, olla valmis testaamaan uusia ohjelmia, käydä ajankohtaisissa koulutuksissa, pitää huolta omasta osaamisestaan.

Ollaan siis kaukana "Unelma Säleiköstä", eli Uuno Turhapuro -elokuvissa kikattavasta sihteerin stereotyypistä. Mielikuva tuntuu kuitenkin edelleen elävän vahvan joidenkin mielessä, Rokkanen naurahtaa.

– Meille soittaa ihmisiä, jotka haluaisi tulla tänne "vähän harjoittelemaan". Tekemään kopioita tai jotain. Mutta ei me olla kenenkään apulaisia, meillä on jokaisella omat tontit ja itsenäiset työt.

Tämän vuoksi sihteerin töitä tehdään yhä enemmän "laskutusasiantuntijan" kaltaisilla nimikkeillä. Kuvaa hyvin työelämän muutosta, Rokkanen tuumaa. Yksinkertaiset työt häviävät, tulevaisuuden työläinen on yhä monimutkaisempien kokonaisuuksien asiantuntija.

Mutta onko kaikista siihen? Kuinka moni on valmis tekemään sihteerin vastuullista ja jatkuvaa kouluttautumista vaativaa työtä Rokkasen 2500 euron bruttopalkalla? Se on hyvä kysymys, Rokkanen toteaa.

– Meistä on varmaan jäänyt tänne ne tyhmemmät, jotka ei ymmärrä lähteä. Tai sitten ne innokkaimmat, jotka on aina valmiita oppimaan uutta.

Lue myös:

Pankkiväki puristuu työelämän muuttumisen läpi etunenässä, joukossa 55-vuotias Soile Ojala – ja pian me kaikki tulemme perässä

Analyysi: Kuka maksaa laskun, kun suomalaisille opetetaan uudet työt?

Juttua on korjattu 3.1.2019 klo 18:47: Jutussa puhuttiin taajuusmuuntajasta, vaikka kyseessä on taajuusmuuttaja.