Lahden tunnetuin vegaani on bodari ja ex-eläinaktivisti, joka kieltäytyy jälkikasvusta ja viettää joulun äitinsä luona Pohjanmaalla

Radikaalin eläinaktivismin rantautuminen Suomeen teki lahtelaisesta Teemu Alménista vegaanin.

eläinten oikeudet
Teemu Almén kuntosalilla.
Tatuoitu bodaaja Teemu Almén uskaltaa puhua rakkaudesta. "Miksei pehmeiden arvojen puolustaminen olisi miehekästä", hän kysyy. Johanna Talasterä / Yle

Suuri, valkoinen kani ilmestyi Teemu Alménin kotiin 1990-luvun puolivälissä. Kanilla oli korvassa tatuointi. Sitä oli kasvatettu koe-eläimeksi.

Pitkäkorvan elämä sai yllättävän käänteen, kun joukko eläinaktivisteja teki eräänä yönä iskun koe-eläinkasvattamoon. Sieltä varastettu valkoinen kani eli useita vuosia Alménin ja tämän silloisen avovaimon hoivissa.

– Kani sai pitkän ja onnellisen elämän. Sen nimeksi tuli Näkkäri, koska se piti näkkileivästä paljon.

Pohjanmaalta Vimpelistä lähtöisin oleva Almén muutti Lahteen 1990-luvun puolivälissä tyttöystävänsä kanssa. Metallimusiikkia kuuntelemalla kasvanut nuori mies oli erottunut maisemasta jo lakeuksilla. Hänellä oli pitkä tukka, korvakorut ja kireät farkut.

Kun sanon olevani kasvissyöjä, kaikki ovat yhtäkkiä ravitsemusasiantuntijoita.

Pian nuoripari löysi tiensä Lahden anarkisti- ja aktivistiporukoihin. Helsingissä vuonna 1994 perustettu antifasistinen toimintaryhmä Antifa oli levittänyt lonkeronsa myös Lahteen.

Teemu Almén solahti mukaan meininkiin. Myös eläinten oikeudet astuivat kuvaan.

– Piirit olivat pienet. Ihmis- ja eläinoikeusryhmissä pyöri samoja tyyppejä. Oli siis hyvin luontevaa alkaa toimia myös eläinten oikeuksien puolesta.

Ryhmät nivoutuivat läheisesti paikallisen punkskeneen. Metallimusiikki oli yhä lähinnä sydäntä, mutta samaa porukkaa kävi pogoamassa monilla hardcore-keikoilla.

Teemu Almen.
Teemu Almén pyörittää työkseen lävistys- ja tatuointiyritystä.Johanna Talasterä / Yle

Turkistarhaiskut toivat eläinaktivistit julkisuuteen

Radikaali eläinaktivismi levisi Suomeen voimakkaasti 1990-luvun puolivälissä. Maailmalla sen synty ajoitetaan jo 1970-luvun puoliväliin, jolloin ilmestyi Peter Singerin Oikeutta eläimille -kirja.

Kettutytöiksi nimitetyt Kirsi Kultalahti, Mia Salli ja Minna Salonen tekivät Suomen ensimmäiset iskut kettutarhoille Pohjanmaalla vuonna 1995. He päästivät vapaaksi satoja kettuja. Ylen Elävässä arkistossa muistellaan, kuinka iskut nousivat otsikoihin ja niistä keskusteltiin sekä mediassa että eläinten oikeuksia kannattavissa ryhmissä.

Seurasi lisää tunkeutumisia turkistarhoille sekä laboratorioihin ja kasvattamoihin, joissa pidettiin koe-eläimiä. Satoja minkkejä ja kettuja vapautettiin häkeistään. Kettujen turkkeja sotkettiin hennalla, jotta turkki menettäisi arvonsa.

Teemu Almén, 43, ei tunnusta olleensa mukana iskuissa turkistarhoille, vaikka mahdolliset rikokset olisivatkin kahdessakymmenessä vuodessa todennäköisesti vanhentuneet.

– Eikös nämä ole sellaisia asioita, että mitään ei myönnetä.

Sen sijaan hän kertoo olleensa mukana useissa mielenosoituksissa, joissa jaettiin lentolehtisiä ja huudettiin iskulauseita eläinten oikeuksien puolesta. Lahdesta lähdettiin porukalla muihin kaupunkeihin isompiin mielenilmauksiin.

Fur Centerillä kahinoitiin

Eläinaktivisteilla oli kommuuneja, joissa muualta tulleet yöpyivät. Alménin mukaan Lahdesta lähdettiin jo edellisiltana Vantaalle Fur Centerin mielenosoitukseen. Paikalla täytyi olla aamulla varhain.

– Nukuttiin jossain pääkaupunkiseudulla lattialla siskonpedissä. Patjoja oli vieri vieressä, koska kämpässä nukkui lähes parikymmentä miekkariin menijää.

Mielenosoitukset kettutarhausta vastaan turkishuutokauppoja järjestäneen Fur Centerin luona päätyivät lehtien otsikoihin. Kasvonsa peittäneet aktivistit yrittivät estää turkisten ostajien pääsyn huutokauppaan.

– Esimerkiksi kiinalaisia turkisten ostajia saapui paikalle oikein linja-autolla.

Teemu Almén muistaa kiihkeän tunnelman. Tunteet kuumenivat Fur Centerillä puolin toisin. Ylioppilaslehti kirjoitti tammikuussa 1996, että mielenosoitukset saivat väkivaltaisia piirteitä. Ihmisiä kohti syljettiin ja autoja kolhittiin. Fur Centerin vartijoiksi väitetyt tuntemattomat haalarimiehet pahoinpitelivät erään mielenosoittajan.

Poliisikin joutui käyttämään melko räväköitä otteita. Joitakin mielenosoittajia otettiin kiinni.

– Itse en joutunut koskaan miekkarissa viranomaisten haltuun.

Ympäri Suomea rikottiin turkisliikkeiden ikkunoita. Alménin muistikuvien mukaan tällaista suoraa toimintaa oli myös hänen kotikaupungissaan Lahdessa.

Teemu Almen -taulu.
Kodin seinällä komeileva taulu on lahja ystävältä.Johanna Talasterä / Yle

Orimattilan laukaukset

Kuohunta turkistarhauksen ympärillä huipentui iskuun Orimattilassa itsenäisyyspäivän yönä 1997. Turkistarhalla Pyörähtälässä oli parisataa kettua, kun viisihenkinen eläinaktivistien iskujoukko hiipi paikalle yön pimeydessä. Mukana heillä oli murtovälineet ja hennamaalia.

Tämä oli jo neljäs kerta, kun samalle tarhalle yritettiin murtautua.

Turkistarhaaja yllätti tunkeutujat ja ampui heidän peräänsä haulikolla. Kaksi sai lievempiä vammoja, mutta kolmas sai hauleja keuhkoihinsa ja päätyi sairaalaan. Asia puhutti paljon lahtelaisissa eläinoikeuspiireissä.

– En henkilökohtaisesti tuntenut Orimattilan iskuun osallistuneita, mutta asia tuli tosi lähelle. Piirit olivat niin pienet, että kaikki tunsivat jonkun, jonka tuttava oli ollut mukana iskun yrityksessä.

Aktivisteja eri puolilta Suomea – myös Lahdesta – lähti Orimattilaan osoittamaan mieltä pari päivää ampumisvälikohtauksen jälkeen. Tapauksesta istuttiin myöhemmin oikeutta Orimattilan käräjäoikeudessa ja Kouvolan hovioikeudessa. Turkistarhaaja sai lopulta kaksi vuotta vankeutta ehdollisena ja iskua yrittäneet aktivistit neljä kuukautta ehdollista kotirauhan rikkomisesta.

Katumellakat vaihtuivat poliittiseen vaikuttamiseen

Eläinaktivistit tekevät nykyään vähemmän iskuja kuin 1990-luvun loppupuoliskolla. Yölliset kuvausretket tuotantoeläintiloille todistavat, että radikaalia suoraa toimintaa on yhä. Teemu Alménin mielestä mielenilmauksia ei ole ihan niin paljon kuin ennen.

– Toiminta ei nyt näy samalla lailla kaduilla. Mielenilmauksia Mäkkärin tai turkisliikkeiden edessä ei ole yhtä usein kuin silloin.

Alménin mukaan pienet aktivistiporukat ovat kasvaneet oikeiksi järjestöiksi. Oikeutta eläimille -yhdistys ja Animalia pyrkivät aiempaa enemmän vaikuttamaan eläinten oloihin politiikan kautta.

– Onhan meilla nyt eläinoikeuspuoluekin, joka aikoo asettaa ehdokkaita kevään eduskuntavaaleihin.

Almén on puhunut elämänkatsomuksestaan televisiossa. Ylen A-studiossa näytettiin hänen ja sianlihantuottajan kohtaaminen.

Teemu Almén ei nyt ole mukana yhdistystoiminnassa. Hän kertoo kuluttajana olevansa ostosaktiivi.

– Teen poliittisen valinnan joka päivä ruokakaupassa ostamalla tai jättämällä ostamatta tiettyjä tuotteita.

Hän päätti jo teini-ikäisenä, että ei koskaan halua lapsia. Aluksi taustalla ei ollut erityisen syvää ajatusta, mutta nykyään jälkikasvusta kieltäytyminen liittyy omaan elämänkatsomukseen.

– Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana päätös lapsettomuudesta on vahvistunut. Meitä on jo nyt liikaa tällä planeetalla.

Teemu Almen.
Johanna Talasterä / Yle

Ei edes villapaitaa

Silloin kun eläinten oikeudet alkoivat kiinnostaa, Teemu Almén alkoi syödä kasvisruokaa. Aluksi hän jätti ruokavaliostaan pois lihan, kalan ja maitotuotteet. Pian hän oli täysverinen vegaani, joka ei syö tai käytä muutenkaan mitään eläinperäisiä tuotteita.

Alménin jalassa ei näe nahkakenkiä, eikä hänen yllään ole villapaitaa.

– Koko paketti tuli käsi kädessä eläinoikeushommien kanssa. Jos haluaa kunnioittaa eläinten oikeuksia, niitä ei syödä. Tai käytetä tuotteita, joissa eläimia on hyödynnetty.

Veganismi on Alménille eettinen valinta, mutta taustalla on myös planeetan hyvinvointi. Syömällä puhdasta kasvisruokaa hän haluaa kantaa oman kortensa kekoon ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hänen mielestään vegaaninen ruoka on terveydelle parempi vaihtoehto kuin sekaruokavalio.

– Sipsikaljavegaanin tyyliin syöminenkin on terveellisempää kuin sekaravinto. Siitä puuttuu huonoja rasvoja ja kolesterolit sun muut, väittää Almén.

Yli kahdenkymmenen vegaanina vietetyn vuoden aikana maailma on muuttunut paljon. Nykyään marketissa on tarjolla vegaanisia eineksiä ja lounasravintolat markkinoivat täysin kasvisperäisiä annoksia.

Teemu Almen nostaa puntteja.
Johanna Talasterä / Yle

Vegaani bodari jo vuosikymmenen ajan

Teemu Almén on tuttu näky lahtelaisella kuntosalilla. Hän saapuu usein aamulla ennen töihin menoa tekemään treenin, joka saa hien kunnolla pintaan. Kymmenisen vuotta sitten alkanut kuntosaliharjoittelu on jalostunut vuosien mittaan.

– Nykyään teen viisi treeniä viikossa. Jokaiselle lihasryhmälle erikseen. Joka neljäs viikko on kevennettyä treeniä. Lisäksi teen lihashuoltoa venyttelemällä ja joogan avulla.

Äkkiseltään ajateltuna anarkistitausta, eläinaktivismi, veganismi ja kehonrakennus eivät ole kovin tavanmukainen yhdistelmä. Silti Alménin kaltaisia on muitakin.

– Maailmalla on meikäläisiä aika paljon. Olen parin vuoden aikana löytänyt Instagramista useita kaltaisiani vegaaneja bodareita. Nämä asiat eivät millään tavalla sulje pois toisiaan.

Almén muistuttaa, että Orimattilan turkistarhaiskussa mukana ollut Joni Purmonen pyörittää nykyään täysin vegaanista kuntosalia Berliinissä, kertoo Image (siirryt toiseen palveluun). Silloin parikymppinen Purmonen oli 1990-luvulla eräs suomalaisen radikaalin eläinoikeusliikkeen kärkihahmoista.

Kehonrakennuksen ja puhtaan kasvisruokavalion yhdistää luontevasti myös ajatus siitä, että itsestä täytyy pitää huolta. Alménin mukaan omasta kehosta huolehtiminen on itsensä rakastamista ja arvostamista.

– Kai tämä on eräänlaista kehoni on temppelini -ajattelua. Ruumiini ei ainakaan ole hautausmaa!

Hänen mielestään bodaaminen ei ole narsistista. Siitä huolimatta hän myöntää kasvattavansa lihaksia osittain siksi, että haluaa näyttää hyvältä omissa silmissään.

Vegaaneilta bodareilta kysytään yhä usein mistä he saavat proteiininsa, kun eivät syö lihaa.

– Kysymys on melkoinen klassikko. Kukaan ei kysy tuota sekasyöjältä. Kun sanon olevani kasvissyöjä, kaikki ovat yhtäkkiä ravitsemusasiantuntijoita.

Joulupöydässä vegaanista purtavaa

Teemu Alménin vanhemmat erosivat kun hän oli lapsi. Sen jälkeen hän asui pikkuveljensä kanssa äitinsä luona. Äiti asuu yhä Pohjanmaalla, isä Kokkolassa. Lisäksi perheeseen kuuluu kolme puolisisarusta isän muista liitoista.

Jouluna hän matkustaa äidin nykyiseen kotiin Lappajärvelle, jonne myös pikkuveli perheineen tulee.

Joulupöydässä ei ole ollut kinkkua vuosikausiin. Perinteisiä jouluruokia ovat rosollit ja laatikot. Pikkuveli on kokki ja loihtii perheen ruokapöytään monenmoista purtavaa.

– Minäkin osaan kokata, joten teen joulupöytäämme vegaanista ruokaa.

Hienointa joulussa on yhdessä oleminen. Etenkin jos ei ole ehditty muuten tavata vuoden mittaan.

– Parasta mutsin luona ovat pitkät aamiaiset. Syödään ja jutellaan tuntikausia aamupäivällä keittiön pöydän ääressä.

Kaikista asioista ei tietenkään olla samaa mieltä, mutta niistä osataan puhua riitelemättä.

– Olen perheen ainoa vegaani. Sekin erottaa minut muista maailmankatsomuksellisesti.

Kuuntele Teemu Alménin haastattelu Yle Areenasta.

Lue myös:

Suomi sekosi lihattomasta joulukinkusta: Vehnästä tehtyä seitania myydään automarketeissa ympäri maan, valmistajan mukaan rullat saattavat hävitä hyllystä jopa tunnissa

Kokeilisitko tänä jouluna kasvisruokia lihan tilalle? Tässä suositun vegaanibloggaajan 3 vinkkiä joulupöytään