Ilmastohuoli iski Ylen kolumnisteihin: "Missä on pääministeri Juha Sipilän ilmastokriisiaiheinen tv-puhe?"

Kuka vastaa ilmastonmuutoksen torjumisesta, yksilö vai yhteiskunta? Tätä Ylen kolumnistit pohtivat tämän vuoden aikana usein.

ilmastonmuutos
Jääkarhu jäälautalla, Svalbard Norja.
Jääkarhu yrittää päästä etenemään sulavia jäälauttoja pitkin Norjan Huippuvuorten alueella. Kuva on palkittu kansainvälisessä luontokuvakilpailussa vuonna 2012.Anna Henly / AOP

“Jos ihmistä ei olisi, ei olisi ihmisen aiheuttamia päästöjä.”

“Elämme keskellä massiivista sukupuuttoaaltoa, joka hävittää lajeja paljon nopeammin kuin niitä ennätetään löytää.”

“Missä on pääministeri Juha Sipilän ilmastokriisiaiheinen tv-puhe?”

Tällaisia näkemyksiä esittivät Ylen kolumnistit ilmastonmuutoksesta. Kolumnistit halusivat nostaa ilmastoteeman esille jo paljon ennen kuin hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkisti syksyllä raporttinsa. Sen johtopäätökset olivat murskaavia. Ilmastonmuutos on vain kiihtynyt huolimatta yrityksistä puuttua siihen.

Kolumnistien ilmastohuoli ei ole yllätys. Ilmastosta on puhuttu juuri nyt enemmän kuin koskaan, vaikka itse asia on ollut esillä jo vuosikausia. Ylekin on valinnut ilmastonmuutoksen yhdeksi erityisaiheeksi kevään eduskuntavaalitenttejä varten.

Mistä sitten kirjoitettiin? Kaksi kysymystä nousi kolumneissa toistuvasti esiin: Kenen vastuulla on ilmastonmuutoksen torjuminen ja toisaalta, mitä ilmastonmuutos oikeasti tekee ympäristölle?

Jukka Relander: “Ei ole mitään järkeä, että pöydät notkuvat yhteiskunnallisesti tuettua viiden euron tehopossua joka päivä”

Tietokirjailija Jukka Relander lupasi muuttaa omia ruokailutottumuksiaan, koska ei voi katsoa 20 vuoden kuluttua lapsiaan silmiin ja yrittää perustella, miksi emme tehneet mitään. Arkinen lihansyönti kuuluu pahimpien päästölähteiden listalle.

“Lihansyönti on poikkeus, ei sääntö. Sellainen se voisi olla myös omassa arjessamme. Samalla lihansyönnin aiheuttamat päästöt putoaisivat viidenneksen. Näin minä aion tehdä.”

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohti voisiko ihmisten käyttäytymisen muuttamiseen tehota samat keinot kuin tupakoinnin vähentymisessä aikanaan. Fossiilisten polttoaineiden kuluttaminen on nyt yhtä luonteva osa elämää kuin tupakointi aiemmin.

“Tupakkaesimerkki osoittaa, että 50 vuodessa arki voi muuttua todella paljon tavoiteltuun suuntaan. Olennaista on, että päätöksenteko perustuu punnittuun näyttöön ja kriittiseen suhtautumiseen niitä tahoja kohtaan, jotka ovat vaarassa hävitä eniten ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.”

Roope Mokka: “Syytä siis aikamme poliitikkoja”

Ihmisten käyttäytyminen muuttuu hitaasti. Tulevaisuudentutkija Roope Mokka sysäsi vastuuta yksilöiden lisäksi myös poliitikkojen suuntaan. Mokan mukaan poliitikkojen pitäisi tehdä vaadittava muutos helpommaksi ihmisille. Tarvitaan siis lainsäädäntöä ja verotusta, kansallisia viestintäkampanjoita, terveellisen ruoan lisäämistä, viestintää ja esimerkkejä. Mokan mielestä näyttää siltä kuin ihmisen pitäisi yksin jaksaa muuttaa elämäänsä vaikeammaksi.

“Syytä siis aikamme poliitikkoja. He eivät halua tai osaa johtaa. Poliitikot eivät osaa sanoa: teen muutoksen sinulle helpommaksi, mutta samalla vaadin sinulta muutosta. Voitaisiinko siis viimeinkin siirtyä sen pohtimisesta, mitä pitäisi tehdä siihen, miten muutos tehdään?”

Toimittaja Reetta Räty ja tietokirjailija Joona-Hermanni Mäkinen pohtivat molemmat poliitikkojen vastuuta johtaa tätä suurta muutosta, jossa ihmisten elintapojen muuttuminen on välttämätöntä. Kumpikaan ei löytänyt poliitikkojen puheista tai päätöksistä suurtakaan apua. Reetta Räty lyttäsi hallituksen budjettiriihen annin.

“Ilmastokysymykset ovat toki esillä budjetissa, aina ne ovat. Mutta kun listataan Kesärannan kolme tärkeintä puheenaihetta, ilmastokysymystä ei edes mainita! On ymmärrettävää, että työttömyys ja muut talousklassikot ovat budjettiriihen kärkiaiheita. Mutta samaan aikaan on täysin käsittämätöntä, että ilmasto ei ole. Sen sijaan yksityisautoilun kuluja alennetaan, lentoverosta ei edes puhuta. Aivot sulavat, kun tätä ajattelee.”

Joona-Hermanni Mäkinen on samoilla linjoilla. “Sipilän hallituksen ilmastosuunnitelma on kelvoton. Metsien lisähakkuut aiheuttavat hiilinielujen merkittävän pienentymisen, mikä puolestaan lisää kasvihuonekaasuja ilmakehässä. Tämä tekee tyhjäksi muuten saavutetut päästövähennykset."

Mäkinen vaatii voimakkaan poliittisen paineen nostamista, jota ei ole aiemmin nähty, koska päättäjät ja liike-elämä eivät kuitenkaan tee tarpeellisia päätöksiä ilman painetta.

Pekka Juntti epäili, että vaikka ilmasto voikin saada kevään eduskuntavaaleissa vähän enemmän ääniä, talouskasvupuolueet voittavat, koska suomalaiset uskovat edelleen talouskasvuun.

“Olemme kasvunarkomaaneja. Talouskasvu on kuin heroiini, hetken autuus ja sitten pitäisi saada lisää. Moni urakoi itsensä uuvuksiin työssä, jonka suurin saavutus on maapallon pilaaminen. Kun tulee ansaittu loma, lennämme lepäämään niin kauas kuin kerosiinia riittää”.

Kari Enqvist: ”Mutta ihminen on olemassa ja meitä on liikaa”

Helsingin yliopiston kosmologi Kari Enqvist mietti ilmastoa lentoveron kautta. Enqvist surkutteli, että ihmisillä on vaikeaa suhteuttaa asioita toisiinsa.

“Jos lentoveron seurauksena lentäminen romahtaisi kaikkialla maapallolla kymmenellä prosentilla, olisimme eliminoineet 0,3 prosenttia ihmiskunnan päästöistä. Jäljellä olisi enää 99,7 prosenttia.”

Enqvistin mielestä pitäisi pohtia paljon enemmän varsinaista ongelmaa eli sitä, että meitä on yksinkertaisesti liikaa. Enqvist ehdotti lapsihaittaveroa kolmannen lapsen jälkeen, jotta syntyvyys saataisiin kuriin.

“Jos ihminen todella aikoo säilyä tällä pallolla, meidän on katsottava kauas. Vuoden 2080 sijasta meidän tulisi pohtia vuotta 3080. Tai vuotta 5080. Jos haluamme ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti, meidän on puhuttava muustakin kuin muovipusseista ja nyhtökaurasta.”

Jussi Viitala: “Ellei sukupuuttoaaltoa pysäytetä, se voi aiheuttaa valtavan kriisin koko ihmiskunnalle”

Politiikan lisäksi kolumnisteja kiinnostivat luonnossa tapahtuneet todennettavissa tapahtuneet rajut muutokset.

Eläköitynyt biologi Jussi Viitala murehti massiivista sukupuuttoaaltoa.

“Ellei sukupuuttoaaltoa pysäytetä, se voi aiheuttaa valtavan kriisin ihmiskunnalle. Luultavasti sen jälkeen eletään autiossa rikkaruoho- ja tuhoeläinmaailmassa, kunnes evoluutio miljoonissa vuosissa luo uuden laajemman elämän kirjon.

Tutkija ja tietokirjailija Mia Rönkä on itse käynyt Huippuvuorilla katsomassa mitä ilmastonmuutos käytännössä tarkoittaa.

“Ilmastonmuutoksen mannekiineiksi ovat nousseet muun muassa Kongsbreen- ja Kronebreen-jäätiköt, jotka ovat vetäytyneet vuoden 1948 jälkeen yli neljä kilometriä.”

Matkallaan Rönkä näki helpotuksekseen hyväkuntoisia jääkarhuja, mutta tiedetään, että kantavilla naarailla on vaikeuksia saavuttaa perinteisiä pesimäalueitaan jään sulaessa, mikä johtaa jääkarhujen ja ihmisten kohtaamisten yleistymiseen. Röngän mukaan jääkarhulle käy näissä kohtaamisissa huonommin kuin ihmiselle.

Lue lisää:

Jukka Relanderin kolumni: Kaiken lihan pitäisi olla rituaaliteurastettua

Heikki Hiilamon kolumni: Ilmastopolitiikan muutoksessa esimerkkiä voi ottaa tupakasta

Roope Mokan kolumni: Sivustakatsojien ilmastokatastrofi

Reetta Rädyn kolumni: Missä viipyy pääministerin tv-puhe aiheesta ilmastokriisi?

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Maailmanlopun kello näyttää kaksi minuuttia vaille keskiyön

Pekka Juntin kolumni: Kirje vuoteen 2100 – joko kuuset ovat kuolleet?

Kari Enqvistin kolumni: Matkustusverolla ei ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta miten olisi lapsihaittavero?

Jussi Viitalan kolumni: Lajien sukupuuttoaallolle stoppi, tai siirrymme rikkaruoho- ja tuhoeläinmaailmaan

Mia Röngän kolumni: Pohjoinen perintömme sulaa käsiimme