Hevirummun soundi syntyy suomalaisesta puusta – Pekka Helasen pienestä hämäläispajasta lähtee maailmalle huippuluokan rumpuja

Pekka Helanen on tehnyt 35 vuotta rumpuja suomalaisesta koivusta. Asiakkaita on jo kaikilla mantereilla.

rummut
Ruutupauitaisella miehellä on ympärillä ympyrässä useita rumpuja
Pekka Helanen on suomalaisen rummunvalmistuksen pioneeri, joka jaksaa jatkuvasti varioida ja kehittää tuotteitaan eteenpäin.

Pekka Helasen rumpupajassa kuuluu kunnon mäiske buum, buum, buum. Meteliä pitää erityisesti todella kummallinen keltainen bassorumpu, jota mestari itse antaumuksella polkee.

Yhteen bassorumpuun on liitetty kaksi muuta bassorumpua. Kokonaisuus sojottaa kolmeen eri suuntaan.

Erikoinen keltainen bassorumpu jossa on yhdistetty yhteen kolme bassorumpua
Kolmihaarainen bassorumpu herättää aina ihmisten uteliaisuuden, kun vieras astuu rumpupajan esittelytiloihin.Miki Wallenius / Yle

– Tämä on maailman ainoa kolmikalvoinen bassorumpu. Vaikka se on hullunnäköinen, niin siinä on todella hieno saundi. Sen ääni on napakka, iso ja hyvin kurissa pysyvä, rumpalin pallilla istuva Pekka Helanen virnistää.

Keltainen komeus oli vastikään rumpali Anssi Nykäsen käsittelyssä Turussa. Mies oli sitä mieltä, että rumpu pitää ehdottomasti saada mukaan seuraavaan äänityssessioon.

Rumpujen salaisuus on koivussa

Ensi vuonna tulee 35 vuotta täyteen siitä, kun Pekka Helanen aloitti ammattimaisen rumpujen valmistuksen.

Ensimmäiset rumpunsa hämeenlinnalainen rakensi jo kansakoulussa.

Metallinen lätkä rummun kyljessä jossa lukee Kumu
Kumu-sana kuvaa rummun ääntä. Hyvin sana on kelvannut muissakin maissa.Miki Wallenius / Yle

Tänään Helanen on maailmalla tunnettu suomalaisten Kumu-merkkisten rumpujen tekijänä. Rumpujen salaisuus on suomalaisessa koivussa, josta Kumut tehdään.

Koivupuu antaa Kumuille ääneen lämpimän sävyn. Rumpalit sanovat, että koivurumpu tuottaa ääntä helposti: ääni syttyy herkästi.

Ennen rumpuja Helanen tunnettiin kanteleiden ja kitaroiden tekijänä, mutta rumpuja ei tehnyt kukaan. Siinä oli siis selvä markkinarako.

Helasen mukaan koivun saundin ja puun ulkonäön lisäksi myös pitkä kokemus ja innovatiivisuus näkyvät hänen tuotteidensa laadussa ja menestyksessä.

– Olin ensimmäinen, joka Suomessa ryhtyi tekemään puusta rumpuja. Olin uranuurtaja, eikä alkuvaiheessa ollut kilpailua. Rumpaleihin oli helppo luoda asiakassuhteita.

Suomalaiset rumpalit innostuivat, koska nyt heilläkin oli kitaristien tapaan mahdollisuus teettää omannäköiset, persoonalliset työvälineet.

Pohjolassa vain suomalaiset tekevät rumpuja

Kumu-merkillä tehtyjä yksittäisiä rumpuja valmistuu vuodessa noin 200-300 kappaletta. Rumpusettejä valmistuu arviolta yksi viikossa. Käsintehdyn, yksinkertaisen rumpusetin hinta liikkuu 2 500–3 500 euron välillä.

Pekka Helanen haluaa pitää valmistuksen omissa näpeissään varmistaakseen laadun. Niinpä tuotantoa ei juuri voi enää laajentaa.

Suomeen on jostakin syystä syntynyt vuosien varrella useitakin rumpuverstaita, mutta kukaan ei käytä settien valmistamisessa aivan samaa tekniikkaa kuin Helanen.

– Minun tietooni ei ole tullut, että Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa olisi lainkaan rumpurakentajia, Pekka Helanen hämmästelee.

Sen sijaan Saksassa ja Englannissa on rumpujen valmistusta.

Rumpu onkin koivuvaneria

Kumu-rummut tehdään suomalaisesta koivusta, jolla on maailmallakin tunnustettu, hyvä maine. Malliksi Helanen heiluttelee viilulevyä, jossa on päällekkäin liimattuna kaksi millin paksuista koivuviilua. Siis oikeasti vaneria.

Ohutta koivuviilua taivutetaan miehen käsissä
Rummun runkomateriaali tulee Hämeenlinnaan Hankasalmelta.Miki Wallenius / Yle

– Käytän usein tätä kaksikerroksista ja kolmikerroksista sekä joissakin tapauksissa myös millistä koivuviilua.

Viilut asetetaan muottikoneeseen, jossa ne liimataan päällekkäin ja taivutetaan syliteriksi.

– Meidän koivussa on just oikea saundi. Suomalainen koivu on kestävä, hyvännäköinen, vaalea puu, jossa kaikki värit toistuvat luonnollisesti ja kauniisti.

Malliksi Helanen näyttää miten rumpulieriö asetetaan yhden sormen varaan ja toisella napautetaan vaneria. Kopautus sytyttää äänen helposti ja se soi kuulaasti ja pitkään.

Sointiin vaikuttaa rummun seinämän paksuus ja vahvuus.

Niinpä esimerkiksi heavymusiikkiin tulevat rummut tukevoitetaan tekemällä viilukerroksia lisää rummun sisäpuolelle.

Miehen sormet napauttavat koivuviilusta tehtyä lieriötä eli rummun aihiota
Sormitesti paljastaa heti kuinka eri tavoin runko soi, jos viiluja on yksi, kaksi tai kolme.Miki Wallenius / Yle

– Silloin rummun seinämän paksuun voi olla jo 9 millimetriä. Ääneen tulee näin kestoa ja tanakkuutta. Sellaista rumpua voi soittaa todella kovaa ja paksuilla kapuloilla, Pekka Helanen selittää.

Hämeenlinnalaisen rumpumestarin käyttämän koivuviilun toimittaa erikoistilauksesta Koskisen Oy Hirvensalmelta. Paitsi juuri halutun paksuista, viilun täytyy olla myös oksatonta ja kauniskuvioista.

Stop! No Entry!

Pekka Helanen ei pyynnöstä huolimatta suostu avaamaan valkoista ovea, johon kiinnitetyssä lapussa lukee: Stop! Pääsy kielletty! No entry!

– Mulla on niin paljon salassa pidettäviä työkoneita ja työmenetelmiä, joten ulkopuolisia ihmisiä ei työtiloihini pääse.

Valkoinen ovi jossa on lappu ja siinä lukee että Stop Pääsy kielletty
Pekka Helasen muottipajaan ei ole muilla asiaan. Mestari kehitteli omat runkomuottinsa tutkimalla pieniä valokuvia vanhoista rumpulehdistä.Miki Wallenius / Yle

Suljetussa huoneessa on kuulemma miehen vaivalla itse suunnittelemat laitteet, joilla koivuviilut puristetaan sylinterin muotoon. Muotit nopeuttavat erikokoisten rumpujen valmistusta.

– Rumpu rakennetaan sinne muotin sisälle. Rummun paksuutta voidaan lisätä, mutta vain sisäänpäin, jotta rummut kalvot vielä mahtuvat päälle. Kalvoilla on maailmalla standardimitat, niitä ei voi muuttaa.

Kun koivusta tehty rumpusylinteri on valmis, niin sitten sitä jyrsitään ja hiotaan. Seuraavaksi tehtävän pintakäsittelyn merkitys on viime vuosina entisestään korostunut.

Ruskean sävyt ovat suosittuja rummuissa

Hämeenlinnan Olympiakadulla sijaitsevan talon rumpupajassa seisoo lukuisia erivärisiä petsipurkkeja. Uusia väriyhdistelmiä sekoitetaan asiakkaan toiveiden mukaisesti. Usein pintaa elävöitetään liuttamalla ja sekoittamalla väriä sävystä toiseen.

Rummut voidaan pinnoittaa muillakin tavoilla.

Petsausruisku ja petsimaalia sisältävä purkki, jossa vihreää väriä
Petsi levitetään rungon päälle ruiskulla. Lopputulos jättää puun syyt kauniisti näkyviin.Miki Wallenius / Yle

– Öljyvaha tekee satiinin himmeän pinnan. Kiiltävään lakkapintaan tulee kymmenen kerrosta. Työvaiheita on paljon ja siksi se on kalliimpaa.

Tilauskirjoista käy ilmi, että erilaiset ruskean sävyt ovat suosittuja, mutta myös punaiset, siniset ja violetit pitävät pintansa.

Mieluiten Pekka Helanen antaisi puunsyiden näkyä, mutta joskus rummut myös maalataan tai pinnoitetaan kauttaan esimerkiksi vinyylillä.

Pintavärjäyksen jälkeen seuraa kalvojen kiristimien ja muiden kiinnittimien asentaminen. Niitä varten porataan reiät.

Kun rumpu on kalvojen asentamista ja virittämistä vaille valmis, kiinnittää Pekka Helanen vielä sisälle tarralapun. Siitä käy ilmi valmistusnumero, mallinumero ja sen asiakkaan nimi, jolle rumpu on tehty.

Seinällä roikkuu koivuviilun palasia, joista osa värjättyjä ja lakattuja ja osa vahattuja ja värjättyjä
Rumpujen hankkija voi valita oman soittimeensa suosikkivärin laajasta värimallikartasta.Miki Wallenius / Yle

Kumujen tulevaisuuskin on kuulemma turvattu.

– Vanhin poikani on puuseppä ja on osoittanut kiinnostusta, että haluaa jatkaa näitä hommia.

Toton rumpali ihastui koivun kumuun

Kumuihin ovat tykästyneet niin Toto-yhtyeen rumpali Simon Phillips, kuin myös edesmenneen Tom Pettyn bändin rumpali Steve Ferrone. Phillips tietävästi omassa jazzyhtyeessään.

Kotimaisista näkyviä ja nimekkäitä Kumu-rumpaleita ovat muun muassa Eppu Normaalin Aku Syrjä ja ahkerat studiorumpalit Anssi Nykänen ja Sami Kuoppamäki.

Mies pitää sormissaan F-kirjaimen muotoista metalliosaa
Pekka Helanen kehitteli rumpuihinsa f-mallisen kiristyspesän. Yllättäen pieni yksityiskohta herätti heti ammattilaisten mielenkiinnon.Miki Wallenius /Yle

– Asiakkaitani ovat myös studiot, koulut ja oppilaitokset, soittokunnat ja sinfoniaorkesterit.

Esimerkiksi Kansallisoopperaan lähtee pajalta kohta kuuden rummun setti. Kumut kaikuvat myös uudessa Oodi-kirjastossa. Varusmiessoittokunnalle Pekka Helanen teki näyttävän violetin rumpusetin, jonka lakkapintaan sekoitettiin hileitä. Rumpusetin haluttiin kimaltelevan valoissa.

– Se menee showbändin käyttöön ja kiertää ensi kesänä Suomea.