Heikki Valkama: Teknologiajättien tarkkailijatontut ovat olleet tänäkin vuonna tuhmia – menetettyä yksityisyyttä on vaikea saada takaisin

Vähitellen olemme luopuneet yksityisyydestämme. Suurin osa ei välitä siitä, vaikka syytä olisi, kirjoittaa Heikki Valkama blogissaan.

yksityisyys
Heikki Valkama
Antti Haanpää / Yle

Jos kaksikymmentä vuotta sitten meille olisi kerrottu, miten eri tavoin meitä nyt seurataan ja tietojamme kerätään, olisimme olleet kauhuissamme.

Vuonna 1999 kirjoitin Matias Möttölän kanssa artikkelin siitä, kuinka meistä kerätään erilaisia tietoja moniin eri rekisterihin. “Joku tarkkailee jokaista askeltasi”, kuului otsikko.

Jutun ennustukset tuntuvat nykynäkökulmasta laimeilta.

“Erilaiset henkilötiedot ovatkin haluttua kauppatavaraa. Tulevaisuudessa kalastusta harrastaville mainostetaan kalastusta, oluenjuojille olutta ja jumppaajille jumppavideoita – suoraan ja henkilökohtaisesti”, ennustimme. Näinhän tapahtuu jo nyt, koko ajan.

Haastattelimme tuolloin Keskon edustajaa, joka kertoi, että ehei, ei ihmisten ostoksia esimerkiksi eritellä, koska yksityisyyttä halutaan suojella.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio taas totesi, että isoveli valvoo isoveli valvoo -pohdinnat ovat useimmiten arvuuttelua ja politiikkaa.

”Kun keskustellaan isoveli valvoo -tilanteesta, pitää aina miettiä mitä valvotaan. Ongelmia syntyy, kun valvonta kohdistuu tiettyyn henkilöön. Kun rekistereitä kerätään, on olennaista, ettei synny paikkaa, jossa tiedot yhdistellään”, Aarnio sanoi tuolloin.

Maailma on muuttunut. 2000-luvulla me olemme itse antaneet yksityisyytemme pois.

“Yksityisyys on verkon myötä kuollut – ja se on kuollut meidän elinaikanamme. Käytännössä netti tuli 25 vuotta sitten. Meidän sukupolvemme on sössinyt ihmiskunnan yksityisyyden. Se on se, mistä meidät tullaan muistamaan”, F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen sanoi vastikään Helsingin Sanomien haastattelussa.

Mitä koulutetumpi saksalainen, sitä todennäköisemmin hän ei käytä sosiaalista mediaa.

Kiinnostavaa on, kuinka välinpitämättömästi me suhtaudumme yksityisyyteen.

Kun runsas viisi vuotta sitten paljastui, että NSA lukee sähköposteja, moni totesi, että entä sitten, minulla ei ole salattavaa.

Vastaavasti olemme antaneet kaikki tietomme somejättien ja teknologiayhtiöiden käyttöön.

Poikkeuksena on Saksa, jossa Facebookia ja muita somepalveluita on epäilty alusta alkaen – ja jossa moni tavallinenkin käyttäjä esiintyy somessa salanimellä.

Saksalaisten huolen taustalla on natsihallinto, joka käytti väestörekisteriä kansanmurhan välineenä. Myös DDR:n aikainen Stasin valvonta lisäsi tarvetta suojata henkilökohtaisia asioita. Koko tietosuojan käsite on syntynytkin Saksassa.

Mitä koulutetumpi saksalainen, sitä todennäköisemmin hän ei käytä sosiaalista mediaa.

Osin ongelma on juuri se, että olemme antaneet luvan tietojemme käyttöön oikein käsittämättä, mihin olemme antaneet luvan.

Lisäksi yksityisyys on annettu askel kerrallaan. Harva on oikeasti jaksanut kahlata läpi Applen, Facebookin tai vaikkapa Googlen käyttöehtoja.

Viestien ohella tonttujen lahjajakoon ovat menneet myös kaverien tiedot – ilman että siitä kerrottiin käyttäjille.

Viimeisimpien paljastusten mukaan Facebook on antanut jopa yksityisviestimme jakoon tietyille toisille teknologiayrityksille. New York Timesin tuoreen paljastuksen mukaan Facebook antoi vuosien ajan monille suuryrityksille laajemman pääsyn käyttäjiensä yksityisiin tietoihin kuin se on kertonut. Viestien ohella tonttujen lahjajakoon ovat menneet myös kaverien tiedot – ilman että siitä kerrottiin käyttäjille.

"Facebook ei välitä sinusta”, otsikoi teknologiaa seuraava Fast Company -lehti asian. Se viittasi tuoreeseen haastatteluun, jossa Facebookin johtaja Carolyn Everson painotti, että Facebookille on tärkeää käyttäjien yksityisyys. Puheiden ja tekojen välinen ristiriita on valtava.

Jos joku olisi kysynyt minulta vuonna 2011, että haluanko käyttää Facebookin Messenger-palvelua, vaikka se antaa yksityisimmät viestini luettavaksi mainostajille, en varmasti olisi Messengerin käyttöön suostunut. Silti saattaa olla, että menin hyväksymään käyttöehdot Messengeriä asentaessani.

Yksi ongelma on se, että ei keskivertosuomalaisilla ole yleensä kauheasti pelättävää. Meidän yksityisyytemme ja tietomme ovat yhdentekeviä.

Silti on helppo luetella iso joukko ihmisiä, joiden henki voi olla vaarassa, jos heidän viestintänsä vuotaa. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa: ihmisoikeusaktivistit, skandaaleja tai arkaluontoisia tietoja paljastavat journalistit, vallanpitäjiä kritisoivat virkamiehet tai vaikkapa diktatuurien oppositiopoliitikot asettavat henkensä vaaraan vain sanomalla jonkun mielestä vääriä asioita tai olemalla väärässä paikassa väärään aikaan.

Hallinnot muuttuvat myös demokratioista. Vaikka nyt luottaisit Sipilän hallituksen kunnioittavan oikeuksiasi, mikään ei takaa, että seuraavat hallitukset jatkaisivat samalla linjalla.

GDPR:stä ja muista säännöksistä huolimatta päättäjät ovat säätelyssä aina monta askelta myöhässä. Säätelyä vaatii myös esimerkisi tekoälyala itse – ja kun ala sitä itse vaatii, sitä kannattaisi kuunnella.

Yksityisyyden luovuttamiselle on ollut vaikea löytää vaihtoehtoja.

Käyttämämme viestintävälineet ja somevälineet – tai vaikkapa kasvotunnistus – ovat niin käteviä. Hyvin käytettyinä ne ovat mitä mukavin lisä helppoon arkeen.

Pahimmillaan, olemme luoneet pysäyttämättömiä hirviöitä, jota voi käyttää liian monella tavoin väärin.

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.