Analyysi: Suomi oli ennen ilmastopolitiikan itkupilli, nyt sovitellaan kapellimestarin saappaita jalkaan

Kahdeksan eduskuntapuolueen ilmastolinjaus oli odotuksia tiukempi, kirjoittaa taloustoimittaja Antti Koistinen.

ilmastonmuutos
Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat
Jussi Nukari / Lehtikuva

Hyviä uutisia ilmastonmuutoksesta huolestuneille suomalaisille: Keskeiset päättäjät näyttävät ottavan maapallon keskilämpötilan nousun vakavasti ja kykenevät sopimaan merkittävistä päästövähennystavoitteista.

Kahdeksan eduskuntapuoluetta linjasi torstaina, että Suomi aikoo ajaa EU:n tulevana puheenjohtajamaana selvästi nykyistä kovempia päästöleikkauksia unionissa.

Vielä joitakin vuosia sitten tämä ei olisi ollut mahdollista.

Suomi ei pyrkinyt ilmastopolitiikan päätöksenteon ytimeen EU-tasolla ja YK:n ilmastoneuvotteluista palattiin itku silmästä teollisuuden kilpailukyvyn puolesta peläten.

Nyt Suomi kuitenkin asemoi itseään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ajavien EU-maiden, kuten Ruotsin, Hollannin ja Tanskan rinnalle.

Mikä on siis muuttunut?

Ensinnäkin hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n erikoisraportti avasi monen silmät.

Ilmastotieteen mukaan keskilämpötilan nousu jo 1,5 asteella aiheuttaa erittäin vakavia seurauksia. Raja on lähellä, sillä pallo on kuumentunut yhdellä asteella esiteolliseen aikaan verrattuna.

Kun äänestäjät kantavat huolta ilmastosta, aihe alkaa kiinnostaa myös päättäjiä uudella tavalla.

Edes puolueiden ilmastotyöryhmästä irtautunut Perussuomalaiset ei kiistä ilmastonmuutosta tuoreessa ilmasto- ja energiaohjelmassaan (siirryt toiseen palveluun).

Tähän voi osaltaan vaikuttaa myös puolueen suhtautuminen maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen. Esimerkiksi ruuantuotannon ennustetaan romahtavan isoissa osissa Afrikkaa, mikäli päästövähennyksiä ei tiukenneta.

Toisekseen suomalaiset suuryritykset, kuten Neste, Fortum ja Wärtsilä sekä esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto puhuvat nykyisin ilmastopolitiikan tiukentamisen puolesta.

Kansainvälistä kauppaa käyvät firmat haluavat investointien näkökulmasta selkeän näkymän siitä, kuinka paljon päästöjä pitää EU:ssa vähentää tulevina vuosikymmeninä.

Moni yritys myös näkee, että tulevaisuudessa asiakkaat edellyttävät raskaan teollisuuden tuotteilta vähäpäästöisyyttä. Tämän takia esimerkiksi Rautaruukin ostanut ruotsalainen SSAB haluaa kokonaan eroon hiilestä teräksen tuotannossa.

Päättäjät tuppaavat kuuntelemaan herkällä korvalla, mitä isot työllistäjät tuumaavat maailmantilasta.

Kolmanneksi päästövähennyksissä tarvittava teknologia on halventunut nopeasti.

Esimerkiksi maalle rakennettava tuulivoima on jo tuotantokustannuksiltaan halvin uusi sähköntuotantomuoto Suomessa. Maailmalla aurinkovoima on tekemässä valtavan läpimurron.

Pohjois-Amerikassa kehitetään myös esimerkiksi teollisuuden käyttöön sopivia pieniä ja nopeasti rakennettavia, modulaarisia ydinreaktoreita.

Autoilun puolella sähköautojen akut halpenevat nopeasti, ja myös vetyautot tekevät tuloaan.

Fossiiliselle kivihiilelle ja raakaöljylle alkaa siis olla varteenotettavia vaihtoehtoja.

Neljänneksi puolueiden päätöksentekoa on helpottanut myös Puolan Katowicessa viime viikolla aikaan saatu sopimus siitä, miten maailman maat seuraavat ja raportoivat päästönsä osana Pariin ilmastosopimusta.

Aiemmin ilmastopolitiikka koski vain perinteisiä teollisuusmaita, nyt myös maailman isoimpiin ilmakehän saastuttajiin lukeutuvat Kiina ja Intia ovat hyväksyneet säännöt.

Jos Suomi onnistuu kirittämään EU:ta kovempiin päästövähennyksiin, tämä helpottaa myös neuvotteluja nousevien talouksien kanssa.

Valtakunnassa kaikki hyvin ja ilmasto voidaan pyyhkiä eduskuntavaalien teemoista?

Päinvastoin, tästä työ ja rähinä vasta alkavat.

Puolueiden ilmastolinjauksen tavoitteet ovat eittämättä kunnianhimoiset, mutta puolueet vaikenevat keinoista, joilla linjaukset aiotaan Suomessa ja laajemmin EU:ssa saavuttaa.

Kuukauden istuneelta työryhmältä olisi toki epärealistista odottaa yksityiskohtaisia ehdotuksia vaikkapa kotien lämmityksen päästöjen leikkaamisesta kotimaassa.

Liikenteen päästövähennykset tulevat olemaan erityisen polttava kysymys vaalikentillä ja -väittelyissä. Nyt kun Suomi halutaan päästöiltään negatiiviseksi 2040-luvulla, pitää liikkumisen mullistua täysin lyhyessä ajassa.

Mitä tehdään polttoaineverolle ja autoverolle? Miten pienituloisille hyvitetään liikkumisen kallistuminen? Mistä otetaan rahat uusiin ratainvestointeihin? Miten sähkö- ja kaasuautot saadaan yleistymään?

Miten kansalaiset saadaan hyväksymään muutokset?

Sopimuksen hyväksyneiden puolueiden niskaan hönkii Perussuomalaiset, joka tyrmäsi linjaukset ennen kuin lopputulos julkaistiin.

Joulukuun ilmastopoliittinen kihlaus joutuu koetukselle hyvin pian.

Ja oma lukunsa ovat EU:n sisäiset neuvottelut, joissa Suomi pääsee vääntämään päästötavoitteiden kiristämisestä esimerkiksi kivihiilestä riippuvaisen Puolan kanssa.

Siellä punnitaan Suomen diplomaattiset taidot EU-orkesterin kapellimestarina.

Lue myös:

Puolueet linjasivat: EU:n ja Suomen kiristettävä selvästi ilmastotavoitteita – päästöjä leikattava 55 prosenttia jo 2030 mennessä