Mikä kelpaa tietokirjan aiheeksi? Ei ainakaan astrologia, koska sitä pidetään huuhaana

Tietokirjailijoita edustavan yhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen ei ihmettele S-ryhmän ja Keskon päätöstä vetää Antti Heikkilän kirja myynnistä.

tietokirjallisuus
Kirjakauppa.
Tietokirja ei voi olla kuvitteellinen, kuten kaunokirjat.Ismo Pekkarinen / AOP

Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä (Otava, 2018) -teoksen ympärille noussut kohu sai uuden käänteen, kun ensin S-ryhmä ja sitten Kesko päättivät vetää kirjan myynnistä tänään torstaina.

S-ryhmän kaupallisen johtajan Ilkka Alarodun mukaan julkisessa keskustelussa kävi selväksi, ettei lääketieteellinen yhteisö hyväksy kirjan väitteitä.

Helsingin Sanomat julkaisi (siirryt toiseen palveluun) kohun laukaisseen jutun sunnuntaina.

Kotimaisten tietokirjailijoiden edunvalvojan mukaan osuuskaupparyhmän päätös kertoo siitä, ettei S-ryhmä halua olla vastuussa kiistellyn kirjan myymisestä liikkeissään.

– En osaa mitenkään erityisesti paheksua tätä päätöstä, Suomen tietokirjailijoiden toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen toteaa.

Heikkilän kirjan saama kritiikki on herättänyt kysymyksen siitä, mitä Suomessa voi julkaista tietokirjana.

Tietokirjailijoita edustavan Pietiäisen mukaan Heikkilän kirjan nostattama huoli on ymmärrettävä.

– Jos olemme tietokirjailijoina tekemisissä lääkkeisiin ja terveyteen liittyvän aiheen kanssa, silloin tällainen huoli on aiheellisempi kuin esimerkiksi saamelaista mytologiaa käsittelevän tietokirjan kanssa, Pietiäinen sanoo.

Tietokirja ei ole fiktiota

Tietokirjan määrittämiseen ei ole vedenpitävää kaavaa.

Laji pitää sisällään myös tiedekirjat, joista pitäisi käydä ilmi kaikki kirjassa käytetyt viitteet.

– Yleisessä tietokirjassa ei ole välttämättä lainkaan tällaista viite-aparaattia, Pietiäinen toteaa.

Englanninkielinen sana non-fiction (ei kuvitteellinen) kuvaa hänen mukaansa melko hyvin tietokirjojen olemusta, sillä se rajaa niiden ulkopuolelle kaunokirjallisuuden. Kaikki kaunokirjallisuuden ulkopuolella jäävä ei ole Pietiäisen mukaan yksiselitteisesti tietokirjallisuutta.

– Jos ajattelemme vaikka homeopatiaa tai astrologiaa, emme nimitä niitä tietokirjoiksi, Pietiäinen toteaa.

Tällaisista aiheista kirjoittavat eivät pääse Pietiäisen mukaan Suomen tietokirjailijoiden jäseniksi. Hän puhuu huuhaasta.

– Mutta jos joku kirjoittaa kirjan astrologian historiasta, se on eri asia. Hän voi päästä jäseneksemme, Pietiäinen selventää.

“Kustantajalla myös vastuu kirjoista”

Kustantajan vastuu kirjan sisällöstä näyttää olevan veteen piirretty viiva.

Suomen Kirjallisuuden Seura (siirryt toiseen palveluun) (SKS) otti vastuun julkaisemastaan Saamelaisten mytologia -teoksesta sen virheiden ja plagiointiepäilyjen takia. SKS ilmoitti viikko sitten, ettei se levitä kirjan varastossa olevaa erää.

Heikkilän teoksen kustantaneen Otavan mukaan kirjan sisällöstä vastaa aina sen kirjoittaja (siirryt toiseen palveluun).

– Jään itse Otavan ja SKS:n välimaastoon. Kyllä sisältö pääasiallisesti on kirjailijan vastuulla, mutta totta kai myös kustantajalla on vastuunsa, Pietiäinen sanoo.

Hän on työskennellyt aiemmin kustannusalalla.

Kustantaja ottaa Pietiäisen mukaan vastuun teoksesta jo siinä, kun se päättää julkaista sen.

– Kyllä vastuullinen kustantaja myös tarkistuttaa sisällön kustannustoimittajalla tai asiantuntijoilla, Pietiäinen toteaa.

Kellojen pitäisi hänen mukaansa soida laadusta kiinni pitävässä kustantamossa, jos jokin asia ei ole sisällön suhteen kunnossa.

Tietokirjat joutuvat Pietiäisen mukaan harvoin kohun kohteeksi, kun ottaa huomioon, millainen määrä niitä julkaistaan vuosittain. Nimikkeitä on keskimäärin 6 000.

– Heikkilä on julkaissut myös ennen kirjoja, ja kyllä hänestä on varmasti keskusteltu, mutta ei tässä mittakaavassa, Pietiäinen toteaa.