"Aina joku itkee ja kiukuttelee jouluna" – Muiden joulustressi, kulutushysteria ja luonnonvarojen tuhlaaminen saavat suhtautumaan jouluun kriittisesti

Leo Straniuksen perheessä panostetaan yhdessäoloon lahjojen sijaan. Iida Åfeldt puolestaan pyrkii rauhoittelemaan joulusta stressaavaa äitiään.

joulu
Leo Stranius sytyttää kynttilää.
– Joulussa olennaisinta on se, että se on rauhoittumisen ja hiljentymisen hetki, josta löytyy myös aikaa toisille, sanoo jouluun kriittisesti suhtautuva Leo Stranius.Nella Nuora / Yle

Postiluukusta tipahtaa kaksi joulukorttia. Leo Stranius kerää ne ja vie ne muiden korttien joukkoon keittiön pöydän päällä olevaan koriin.

Helsingin Käpylässä sijaitsevassa Straniuksen kodissa joulukortit ovat miltei ainoita asioita, jotka viittaavat jouluun. Hänen perheessään ei vietetä joulua perinteiseen tapaan. Pöytä kyllä katetaan, mutta muutoin keskitytään rahoittumiseen ja yhdessäoloon.

Luonto-liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana aiemmin toiminut Leo Stranius suhtautuu jouluun kriittisesti. Kuusi on kauniimpi metsässä ja kinkku elävänä sikana.

– Joulussa mättää valtava kulutushysteria. Lahjojen antaminen on hieno asia, toisten muistaminen on upea juttu ja yhdessä oleminen on arvokasta. Mutta se ei ole kauhean hyvä homma, että sitä yritetään välittää tavaroiden kautta, jotka kuluttavat luonnonvaroja ja aiheuttavat kasvihuonepäästöjä.

Leo Stranius lukee kirjaa sohvalla kotonaan.
– Joulu on meidän perheelle ennen kaikkea vapaa ja hiljentymisen hetki, jolloin pystymme olemaan yhdessä. Saamme aikaa ajatella ja ehkä suunnitella seuraavaa vuotta, sanoo Leo Stranius.Nella Nuora / Yle

Stranius kokee painetta järjestää perheelleen perinteistä joulua, sillä 7- ja 4-vuotiaat lapset saavat innostusta joulun odottamiseen koulussa ja tarhassa. Materiassa on annettu periksi tavarajoulukalenterin verran.

– Lapset jostain kumman syystä janoavat lahjoja ja tavaroita ja me vaimon kanssa yritämme jarrutella, että selviäisimme mahdollisimman pienellä tavaramäärällä eikä tarvitsisi kuluttaa niin paljon luonnonvaroja.

Muutaman lahjan Stranius ostaa lapsilleen vaimonsa kanssa. Toisilleen he antavat aineettomia lahjoja, jotka liittyvät aikaan ja palveluihin.

Ahdistavaa joulustressiä

Iida Åfeldt paketoi joululahjoja Helsingin Kannelmäessä sijaitsevan kotinsa keittiön pöydän äärellä. Lavuaarissa on punainen joulutähti, jota Åfeldt inhoaa. Hänen kodissaan ei joulu näy. Olohuoneessa oleva valoköynnös ei ole joulukoriste vaan talvivalo.

Joulun aika on Åfeldtille ahdistava. Åfeldtin mukaan se johtuu pitkälti hänen äidistään, joka stressaa täydellisen joulun järjestämisestä. Koti pitää siivota ja tietyt ruoat, kuten rosolli, laittaa, vaikkei niitä kukaan söisikään.

– Yhtenä jouluna olin äidin luona ja tein kakkua. Se meni pieleen ja äiti itki sitä, ettei saada kakkua jouluksi.

Iida Åfeldt kukkakimpun kanssa.
– Menemme viettämään joulua äidin luokse. Hän on tosi stressaantunut joulusta ja melkein jopa ahdistaa mennä sinne, kun tietää, että siellä on hirveän nihkeä tunnelma, kertoo Iida Åfeldt.Nella Nuora / Yle

Viime jouluna Åfeldt lähti aaton jälkeen ystävänsä kanssa hotelliin Helsinkiin. Hän halusi tehdä jotain arjesta poikkeavaa kaverinsa kanssa.

Tämä joulu on kuitenkin toisenlainen, sillä hänellä on kolmen kuukauden ikäinen Eemi-poika. Lapsi saa miettimään myös asennoitumista jouluun ja lahjoihin.

Åfeldtin mielestä lahjoja annetaan liikaa ja muutaman hyvin harkitun pitäisi riittää. Hän haluaa opettaa lapselleen lahjojen suhteen vastuullisuutta, ekologisuutta ja kiitollisuutta.

– Minusta on kivempi kertoa lapselle, keneltä lahja on, eikä sanoa, että ne ovat joulupukilta. Lapsi voi sitten kiittää sitä henkilöä, keltä oikeasti lahjan on saanut.

Iida Åfeldt vauva sylissä olohuoneessaan.
– Toivoisin, että joululahjat eivät olisi niin suuressa roolissa kuten se monella on. Voisi olla muitakin juttuja kuten se, että vietettäisiin aikaa yhdessä, Iida Åfeldt sanoo.Nella Nuora / Yle

Iida Åfeldt menee lapsensa kanssa jouluaatoksi äidilleen. Keskustelu liiasta joulustressaamisesta jatkuu.

– Joudun sitä käymään, koska se ei ole kenellekään miellyttävää viettää joulua, kun tietää, että se aiheuttaa niin paljon pahaa mieltä ja stressiä. Aina siellä joku itkee ja kiukuttelee.

– Äiti pitää tiukasti kiinni perinteistä ja nekin ovat ihania. Ehdotin, että voisin tuoda susheja mukanani, niin äiti sanoi, että hän ei kyllä niitä sitten syö. Mutta me muut ehkä sitten syödään.