Anna Heinämaa oli kirjoittamatta 10 vuotta, mutta tuli surullisemmaksi – palasi kirjoittamaan ja vaatii nyt äänekkäästi parannuksia

Kulttuurivieras Anna Heinämaa on saanut hankalan ihmisen maineen vaatimalla parannuksia elokuvakäsikirjoittajien asemaan. Hänen mielestään parempia elokuvia saadaan vain kirjoittamalla parempia tarinoita.

Kulttuurivieras
Anna Heinämaa
Anna Heinämaa on kirjailija Klaus Härön elokuvien Miekkailija ja Tuntematon mestari takana.Laura Railamaa / Yle

Kymmenen vuoden ajan Anna Heinämaa oli kirjoittamatta, ja tuli koko ajan surullisemmaksi.

Ihmisen pitää saada tehdä sitä, missä hän on hyvä ja mitä kohtaan tuntee intohimoa, muuten hän on onneton.

Ikänsä tarinoita kertonut, alun perin romaaneja ja kuunnelmia kirjoittanut Heinämaa lopetti kirjoittamisen, koska halusi olla lapselleen läsnä. Kun kirjoittaessa luo kokonaisen maailman, sen ihmiset, kysymyksenasettelut ja moraalin, on siitä maailmasta vaikea irrottautua arkeen.

– Se voisi olla pienelle lapselle traumaattinen kokemus, että äidillä on lasittunut katse, ja hän on poissa tavalla, jota voisi verrata alkoholistiäitiin. Ajattelin, että tarvitsen porvarillisen ammatin siksi ajaksi, kun poikani on pieni; sellaisen, joka ei vedä samalla tavalla taiteellisiin syövereihin.

Heinämaa työskenteli äitinsä taidekaupassa Helsingin Annankadulla kymmenen vuoden ajan. Sitten hän palasi kertomaan tarinoita, nyt elokuvina. Venäjänkielen maisteri Heinämaa valmistui 50-vuotiaana myös elokuvakäsikirjoittamisen maisteriksi.

– Ajattelin, että hyviä tarinoita on niin vähän valkokankaalla, että niille on sosiaalinen tilaus. Elokuvakerronnan kieliopin osaaminen on edelleen Suomessa lapsenkengissään.

Nyt, kahden elokuvatuotannon jälkeen, Heinämaa on sitä mieltä, että ei tiennyt mihin ryhtyi. Sosiaalista tilausta hyville tarinoille on kyllä, mutta tuotantoyhtiöt eivät halua maksaa niistä. Käsikirjoittajan aseman puolustamisesta on tullut hänen missionsa.

– Kun tekstin kehittämisestä säästetään, joutuvat näyttelijät pahimmillaan improvisoimaan kuvauspaikoilla. Usein tarinan puutteita paikkaillaan leikkaushuoneissa. Kaikkein halvin paikka tehdä korjauksia on kuitenkin paperi.

Anna Heinämaa
Tuntematon mestari -elokuva sijoittuu pieneen etelähelsinkiläiseen taiteen osto- ja myyntiliikkeeseen; hyvin samanlaiseen, jossa Heinämaa työskenteli kymmenen vuotta.Laura Railamaa / Yle

Oma elämä, omat kokemukset, oma tarina

Heinämaan kokemukset kymmenen vuoden kirjoittamattomuudesta poikivat kaksi käsikirjoitusta. Molemmista Klaus Härö on ohjannut elokuvat.

Miekkailija (2015) kertoo nuoresta miehestä, joka joutuu jättämään lupaavat urheiluopintonsa pakoillakseen Neuvostoliiton salaista poliisia. Hän päätyy 1950-luvun Haapsaluun opettajaksi.

Heinämaa on miekkailija itsekin, ja asunut Moskovassa neuvostoaikana. Tarinan kannalta keskeisempää oli kuitenkin oma kokemus siitä, miltä tuntuu, kun ei saa tehdä sitä, mitä rakastaa.

Tarinankertoja aina lähtökohtaisesti sijoittaa omat traumansa, tunteensa ja ihmissuhteensa kertomuksiinsa, ja yrittää ratkaista kysymyksiä, joita ei ole omassa elämässään onnistunut ratkaisemaan, kirjailija summaa.

Miekkailijan päähenkilössä kiinnosti asia, joka on urheilijalle ja taiteilijalle hyvin samanlainen; se, minkä takia elät. Mitä tapahtuu, kun se yhtäkkiä viedään sinulta?

Tammikuussa ensi-iltaan on tulossa Tuntematon mestari. Se sijoittuu hyvin samanlaiseen pieneen taidekauppaan, jollaisessa Heinämaa työskenteli.

Elokuvassa iäkäs taidekauppias toivoo tekevänsä vielä ennen eläkkeelle jäämistään sen yhden, elämää suuremman kaupan.

– Hän on hyvin samanlainen herrasmies, joita tapasin taidekauppaa pitäessäni. He unelmoivat koko ikänsä siitä, että he löytävät jostain kirpputorilta tai pölyisen osto- ja myyntiliikkeen nurkasta teoksen, jonka arvoa kukaan muu ei ole tajunnut.

Rakkaus lajiin ei maksa laskuja

Miekkailija kisasi Golden Globessa parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa, se pääsi Oscareiden shortlistalle, ja voitti parhaan elokuvan Jussi-palkinnon.

Tuntematon mestari sai maailmanensi-iltansa arvostetuilla Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa. Elokuva sai kanadalaislehdissä erinomaiset arvostelut.

Heinämaan näytöt ovat aloittelevaksi elokuvakäsikirjoittajaksi melkoiset. Niiden perusteella voisi kuvitella, että tuotantoyhtiöiden ovet ovat selällään.

– Eivät kuitenkaan ole. Voisi luulla, että menet vain myymään kehittämäsi loistavan tarinan, mutta se ei toimi niin. Jos olisin ohjaaja samoilla ansioilla, en usko, että minulla olisi vaikeuksia löytää rahoittajia ja tuottajia.

Eläminen maksaa, ja se vaatii pahimmassa tapauksessa oman kodin myymistä.

Heinämaa on kirjoittanut asuntonsa turvin jo brittiyliopiston lopputyöksi valmistuneen Miekkailijan. Kirjoitusrauhan takaamiseksi hän otti asuntoaan vastaan 20 000 euroa lainaa.

Tuntematonta mestaria hän kirjoitti Suomen Kulttuurirahaston apurahalla.

– Halusin kirjoittaa Miekkailijan valmiiksi, koska jos tuotantoyhtiöön menee idean kanssa, on täysin korvattavissa. Jos minulla on hyvä tarina, niin neuvotteluasemat ovat huomattavasti paremmat. Ei se silti riitä. Mekanismit, joilla ratkaistaan, mikä menee tuotantoon eivät edellytä hyvää käsikirjoitusta.

Anna Heinämaa
Heinämaa kirjoitti Miekkailijan käsikirjoituksen valmiiksi ja alkoi sitten soitella tuotantoyhtiöitä aakkosjärjestyksessä läpi. - Minulla on sen verran kauppiasverta, että tajusin valmiin tuotteen olevan helpommin myytävissä, kuin pelkän idean.Laura Railamaa / Yle

Uusi raskaus voi alkaa vasta kun edellinen päättyy

Kun kirjoittaja ei pysty elämään käsikirjoittamisella, joutuu tekemään useampia projekteja yhtä aikaa.

– Sitten valitetaan, että ei tämä ole nyt tarpeeksi hyvää. Nykyisellä rakenteella on vaikea saada parempaa aikaiseksi. Jos halutaan parempia tarinoita valkokankaalle, pitää olla rahaa ja aikaa niiden kirjoittamiseen.

Heinämaata suututtaa se, että käsikirjoittajan työtä verrataan esimerkiksi ohjaamiseen. Usein sanotaan, että myös tuottajilla ja ohjaajilla on monta kattilaa tulilla samaan aikaan, mutta unohdetaan, että työnkuvat ovat täysin erilaisia.

Ohjaajan työ on hyvin intensiivistä kuvausvaiheessa, mutta se vaihe ei ole läheskään yhtä pitkä, kuin käsikirjoituksen luominen, Heinämaa huomauttaa. Hyvän käsikirjoituksen tekeminen on vähintään vuoden mittainen työ.

– Kenelle olisi tullut mieleen sanoa vaikkapa Väinö Linnalle, että voisit kirjoittaa samaan aikaan T_untemattoman sotilaan_ ja Pohjantähden? Käsikirjoitus on kuin lapsi. Kun olet synnyttänyt sen, voit mahdollisesti sen jälkeen alkaa tehdä seuraavaa, mutta toista raskautta ei voi aloittaa, ennen kuin edellinen on ohi.

Heinämaa arvelee, että häntä pidetään vaikeana ihmisenä, koska hän ei suostu tekemään työtään ilmaiseksi, ja vaatii äänekkäästi parannuksia käsikirjoittajien asemaan.

– Minulle on sanottu, että tämä on taiteellinen itsemurha, mutta olen jo yli 50-vuotias. Minulla ei ole aikaa istua cocktail-lasi kädessä. Olen haudassa ennen kuin olen verkostoitunut, ja millä sitä verkostoituu, jos ei ole rahaa edes lähteä kotoa? Puhun tästä asiasta vaikka maailman tappiin, vaikka minua miten vihattaisiin.

"Sinfoniakin on säveltäjän, ei kapellimestarin"

Miekkailijan ilmestymisen aikaan Heinämaa otti avoimesti yhteen elokuvan tuotantoyhtiön kanssa.

Heinämaasta oli loukkaavaa, että Miekkailijaa markkinoitiin Klaus Härön elokuvana. Hänen mielestään annettiin ymmärtää, että elokuvan tarina, henkilöt ja maailma olisivat ohjaajan luomia.

Kirjailija painottaa, että elokuvassa oikeastaan ainoa alkuperäistaideteos on käsikirjoitus. Muu on sen tulkintaa, siirtämistä toiseen taidemuotoon.

– Käsikirjoituksen valmistuttua muut tekevät tulkintoja, vaikeita, suuria ja taiteellisia. Alkuperäisen ongelmanratkaisun tekee kuitenkin käsikirjoittaja, ja mitä paremmin hän sen tekee, sitä todennäköisemmin elokuva koskettaa.

Monet elokuva-alalla ovat eri mieltä Heinämaan kanssa. Hänelle on toistuvasti huomautettu, että elokuva vaatii suuren ihmisjoukon taiteellisen panoksen, eikä käsikirjoitusta siksi voida pitää itsenäisenä taideteoksena.

– Samalla logiikalla sinfoniat eivät olisi säveltäjänsä sinfonioita, vaan kapellimestarin. Tsehovin Kirsikkapuisto on Tsehovin Kirsikkapuisto riippumatta siitä, kuka sen ohjaa. Kun perustelen näin, minulle rähjätään siitä, että vertaan itseäni Tsehoviin, mikä ei tietenkään ole homman pointti.

Miekkailijan yhteydessä riitaa tuli käsikirjoituspalkkiosta, mutta ennen kaikkea työn tunnustamisesta, nimen mainitsemisesta, arvostuksesta ja kutsuista palkintogaaloihin.

– Tässä on takaisinkytkentä: jos käsikirjoittajilla ei ole arvostusta ja näkyvyyttä, ei saa rahaa, eikä voi tehdä työtä. Jos ei saa näkyvyyttä, ei saa valtaa. On koko ajan kahvinpoimijan asemassa.

Anna Heinämaa
Parhaillaan Heinämaa kirjoittaa yhdessä Vera Kiiskisen kanssa televisiosarjaa naissurmista. Rahoittajaa ei tahdo löytyä.Laura Railamaa / Yle

Televisiossa on toisin

Kiistoista huolimatta Tuntemattoman mestarin tuottaa sama yhtiö, joka rahoitti Miekkailijan.

– Onhan siinä jännitteensä. Ohjaaja kuitenkin halusi tehdä yhdessä heidän kanssaan, heillä on erilainen suhde. Vallalla on sellainen kulttuuri, että ohjaaja ja tuottaja ovat ne suuret elementit, joiden varassa show pyörii.

Heinämaan mielestä on älyllisesti laiskaa vedota siihen, että myös suuressa maailmassa elokuvat myydään tähtiohjaajien nimellä. Hän vertaa argumenttia siihen, että vaadittaisiin äitiyspakkauksista luopumista siksi, että ei niitä ole muuallakaan. Hänen mielestään Pohjoismaiden pitäisi olla edelläkävijöitä tasa-arvossa monessa eri merkityksessä.

Sitä paitsi esimerkiksi televisiossa asiat ovat toisin. Ainakin Isossa-Britanniassa.

– Kun katsoo vaikkapa Downton Abbeyta, lukee alkuteksteissä written and created by Julian Fellowes. Televisiosarjoissa harvoin kukaan edes miettii, kuka jaksot on ohjannut.

"Systeemi pitää kirjoittajat nöyrinä"

Kaikki valittavat rahan vähyyttä. Siksi Heinämaa ei kuvittele, että tuotantoyhtiöt hyvää hyvyyttään alkaisivat jyvittää budjeteista suurempia siivuja tekstien kehittelyyn.

Hänen mielestään koko elokuvan tukijärjestelmä pitäisi remontoida.

Yksittäinen elokuva voi saada kehittämistukea 250 000 euroon asti. Tuotantoyhtiöt eivät kuitenkaan halua niin suurta summaa kehittämiseen, sillä se on pois mahdollisesta myöhemmin myönnettävästä tuotantotuesta.

Kehittämistukea pitkille näytelmäelokuville haetaan tavallisesti 30 000 euroa kerrallaan. Tästä tuottaja saa suurimman osan, ja käsikirjoittaja noin kolmanneksen. Se ei ole paljoa vuoden elinkustannuksiin.

Neljästä tai viidestä kehiteltävästä käsikirjoituksesta yksi menee tuotantoon, ja muut kuolevat omaan mahdottomuuteensa, selittää Heinämaa.

– Käsikirjoittaja on siinä vaiheessa tehnyt vuoden työtä, joka ei johda mihinkään. Meitä harvestoidaan ja se pitää kirjoittajat nöyrinä.

Onnekkaimmat voivat saada elokuvasäätiöltä käsikirjoitusapurahaa. Se on Heinämaan mielestä pikemmin tärkeä laatuleima, kuin rahaa, jonka turvin oikeasti voisi elättää itsensä.

– Ne ovat pieniä summia, mutta signaali siitä, että ovi tuotantoon on raollaan.

Jos käsikirjoitus päätyy tuotantoon, saattaa sen tekijälle irrota lisää rahaa. Tuotannon myötä lisääntyy myös työn määrä ja kesto, kun tekstiä hiotaan ohjaajan ja tuottajan kanssa.

– Silloin voi saada esimerkiksi 40 000 euron palkkion, joka vastaa 25 000 euron palkkaa kahden vuoden työstä. Jos on onnea, saa jonkun apurahan joka viides vuosi.

Tilanne muuttuisi käsikirjoittajien kannalta kohtuullisemmaksi, jos elokuvasäätiön kehittämistuesta tietty prosenttiosuus korvamerkittäisiin tekstuaaliseen kehittämiseen.

Anna Heinämaa
Anna Heinämaa jätti kirjoittamisen vuosiksi ollakseen äitinä paremmin läsnä. Sinä aikana syntyivät ainekset molempiin elokuviin, jotka hänen käsikirjoituksistaan on kuvattu.Laura Railamaa / Yle

"Maailmalle kannattaa mennä myymään vasta kun tuote on hyvä"

Ennen käsikirjoitusta ei voi palkata näyttelijöitä, tai etsiä kuvauspaikkoja. Ainoa, mitä tuotantoyhtiö elokuvan eteen voi tehdä, on laatia rahoitussuunnitelmia, ja juosta maailmalla etsimässä rahaa ja yhteistyökumppaneita, paukauttaa Heinämaa.

– Sekin on aika vaikeaa ilman tarinaa. Kannattaisi mieluummin maksaa kirjoittajalle siitä, että hän tekee niin hyvän tuotteen, että sitä kannattaa esitellä. On järjetöntä käydä tarjoamassa pelkkiä ideoita ja tekstinraakileita.

Heinämaa haluaisi kehittämistuesta tuntuvan siivun myös siihen, että käsikirjoituksia sparraamaan voitaisiin palkata script doctoreita, käsikirjoituskonsultteja.

Tuntemattoman mestarin yhteydessä Heinämaa vaati saada toisen silmäparin tuekseen. Hän kävi tekstiä läpi Jimmy Karlssonin kanssa kahdesti. Karoliina Lindgren kävi tekstin läpi kerran.

– Esimerkiksi Tanskassa käsikirjoittajalla on yleensä konsultti koko prosessin ajan. Jokainen teksti tarvitsee ulkoiset silmät. Nyt me käsikirjoittajat teemme tätä työtä ilmaiseksi toinen toisillemme. Miksi ihmeessä meidän pitää, kun samaan aikaan esimerkiksi tuottajien festivaalivierailut rahoitetaan Elokuvasäätiön rahoilla, eli yhteisestä kassasta?

Kansainvälistymishuumassa unohtuu Heinämaan mielestä se, että ensin pitää olla jotain kaupattavaa.

– Meillä hoetaan mantrana, että pitää kansainvälistyä. Se on helpompaa, jos on jotain, jolle maailmalla on kysyntää, eli hyviä tarinoita.

Tekstit verkkoon

Tukijärjestelmän uudistamisen lisäksi Heinämaa laittaisi kaikki tuotantoon päätyneet käsikirjoitukset verkkoon nähtäville. Se hyödyttäisi sekä käsikirjoittajia, että alan opiskelijoita.

Nyt käsikirjoituksia voi tonkia Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa, jossa ne ovat pahvilaatikoissa muun paperisälän seassa, kuvailee Heinämaa.

– Laatikoissa on kirjekuoria, joissa on kaikki jämät, joita tuotannoista on jäänyt. Siellä on käsikirjoitusten seassa sähköposteja, joissa kysellään, lähdetäänkö kaljalle.

Kirjoittamaan oppii lukemalla. Heinämaa itse lukee usein menestyselokuvien käsikirjoituksia simplyscripts (siirryt toiseen palveluun)-sivustolta. Sieltä löytyvät muun muassa Kummisetä ja Pretty Woman.

– Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ei pidä käsikirjoitusten laittamista verkkoon tärkeänä, sillä ne eivät ole heidän mukaansa itsenäisiä taideteoksia. Tuotantoyhtiöt ja Elokuvasäätiö taas vastustavat, koska pelkäävät ideavarkaita. Anteeksi vain, mutta miten voi varastaa jo tehdyn elokuvan idean?

Käsikirjoitukset ovat jo valmiiksi sähköisessä muodossa, joten Heinämaan mielestä julkaisukynnys ei voi olla teknisesti kohtuuttoman korkea.

– Ehkä niitä ei vain haluta näytille sen takia, että paljastuisi, millaisille raakileille on annettu rahaa.

Anna Heinämaa
- Ihannetilanteessa elokuvan rahoitus ei menisi eteenpäin ilman loistavaa tarinaa, Heinämaa toteaa.Laura Railamaa / Yle

"Vanha nainen pääosassa ei vetoa rahoittajiin"

Kirjoittaminen joka tapauksessa jatkuu, koska kirjoittavan ihmisen pitää saada kirjoittaa.

Anna Heinämaa on tehnyt yhdessä näyttelijä-käsikirjoittaja Vera Kiiskisen kanssa elokuvakäsikirjoituksen Harjoituksia Rainen kanssa. Se kertoo eläkkeelle jäävästä toimintaterapeutista, joka ei osaakaan olla jouten.

Nainen päätyy aivoinfarktin kokeneen omahyväisen näyttelijän yksityiseksi toimintaterapeutiksi. Alfauros haluaa päästä takaisin siihen kuntoon, että voi esittää yksinäisyyteen tuomitun Cyrano de Bergeracin roolin.

Tarinat limittyvät käsikirjoituksessa. Heinämaa kuvailee tyylilajia Sideways-elokuvan kaltaiseksi.

– Idea ja uskomattoman hieno tarina on alun perin Veran. Tulin ensin mukaan script doctorina, sitten toisena käsikirjoittajana. Käsikirjoitus on valmis, mutta ketään ei kiinnosta tuottaa elokuvaa, jonka pääosassa on vanha nainen. Emme kuitenkaan aio luovuttaa.

Heinämaa-Kiiskinen työparilla on käynnissä jo seuraava hanke. Kuusiosaisen, naissurmia käsittelevän televisiosarjan kirjoittamisen mahdollistaa Koneen säätiön apuraha.

– Koko ajan joutuu lukemaan, miten taas joku nainen on tapettu, mutta mitä on tehnyt audiovisuaalinen ala? Meillä on tarinoita, joissa käsitellään perheväkivaltaa, mutta kuka niissä on väkivaltainen? Kaivossa äiti tappaa lapsensa ja Koti-ikävässä äiti raiskaa teini-ikäisen poikansa. Mustissa leskissä naiset ovat väkivaltaisia.

Sarja ei ole trendikästä nordic noiria, eikä salapoliisijuttu.

Heinämaan mukaan tarkoitus on tutkia psykologiaa; sitä, mikä saa naisen päätymään yhteen väkivaltaisen miehen kanssa ja jäämään suhteeseen kunnes on liian myöhäistä.

– Ei ole vielä rahoittajaa, eikä tuottajaa ilmestynyt. Tämä on kuulemma jo nähty.