Näyttelijä Seela Sellan elämänohje: Näe näkymätöntä, tunne tuntematonta, koe kokematonta

Näe, tunne ja koe myös toisen ihmisen tuskat ja ilot. Se on lähimmäisenrakkautta, empatiaa, sanoo näyttelijä Seela Sella.

Seela Sella
Näyttelijä Seela Sellan elämänohje: Näe näkymätöntä, tunne tuntematonta, koe kokematonta
Näyttelijä Seela Sellan elämänohje: Näe näkymätöntä, tunne tuntematonta, koe kokematonta

Rakastettu näyttelijä Seela Sella on onnellinen. Hän on saavuttanut urallaan kaiken mitä kuvitella voi.

Sella parantaa maailmaa rakastamalla muita ihmisiä. Hän ei julista eikä paasaa. Hän riisuu raavaankin miehen aseista pelkällä läsnäolollaan – ja viimeistään halauksellaan.

Lähimmäisenrakkaus

Seela Sella arvelee, että lähimmäisenrakkaus on kutakuinkin sama asia kuin empatia.

– Minulta kysyttiin kerran, mitä taide on antanut minulle. Huomasin vastaavani: taide on auttanut minua näkemään näkymätöntä, tuntemaan tuntematonta, kokemaan kokematonta.

Näyttelijämestari tietää, että myötäelämisen kykyä ja eläytymisen taitoa voi opetella. Se ei ole koskaan liian myöhäistä.

– Kun näet, tunnet, koet – silloin näet, tunnet ja koet myös sen toisen ihmisen tuskat ja ilot, ymmärrät häntä.

Oikeudenmukaisuus

Taiteilija murehtii sitä, että elämä ei kohtele jokaista meistä oikeudenmukaisesti.

– Pieni lapsikin tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos lapsi kokee epäoikeudenmukaisuutta, hän ei usko enää mihinkään. Hän ei usko itseensä, ei toisiin ihmisiin, ei tulevaisuuteen.

– Oikeudenmukaisuus – se on kaiken kanssakäymisen lähtökohta, pohja ja perustus.

Ihmisyys

Kun ryhdymme puhumaan ihmisyydestä, Seela Sella ei päästä kuuntelijaansa helpolla.

– Ihmisyys, se on vastuuta ihmisenä olemisesta.

Hän siteeraa juutalaisten pyhää kirjaa, Talmudia.

– Jos minä en ole itseäni varten, ketä varten sitten olen? Jos minä olen vain itseäni varten, mikä minä olen? Jos ei nyt, niin milloin?

– Tuossa mietelmässä on kaikki, ihan kaikki.

Seela Sella.
Sasha Silvala / Yle

Nuoruus

Sellan kasvoille nousee lämmin hymy, kun hän miettii ihmisen nuoruusaikaa.

– Nuoruus! Siihen kuuluvat suuret unelmat ja suuret haaveet. Mutta ei niistä omista unelmistaan aina tarvitse muille kertoa. Älä kenellekään kerro, pidä ne siellä sisimmässäsi vaan, omana salaisuutenasi, hän kuiskaa.

– Unelmat ovat elämän energia. Nuoret ihmiset, antaa mennä vaan!

Vanhuus

Seela Sella katsoo olohuoneensa oven lasista heijastuvaa peilikuvaansa, kohentaa hiuksiaan ja naurahtaa.

– Minun olisi opeteltava luopumisen taito. On annettava tilaa seuraaville sukupolville, häivyttävä taka-alalle.

– Luopuminen on vaikeata, se on niin hirmuisen vaikeata. Mutta minä tiedän, että se on tehtävä. No, tässä sitä nyt sitten harjoitellaan, joka päivä.

Kirje sadan vuoden takaa

Äskettäin Seela Sellan käsiin osui kirje sadan vuoden takaa. Se oli hänen isoäitinsä kirje Jumalalle kesällä 1918.

Hän osoittaa valokuvaa seinällä.

– Tuossa kuvassa ovat isovanhempani. Isoisäni tapettiin kesäkuun 3. päivä 1918 Hämeenlinnassa. Hänen vaimonsa, isoäitini, jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa. Toinen lapsista oli vaikeasti kehitysvammainen, toinen oli tuleva äitini.

– Mummu rukoili ja kirjoitti Jumalalle kirjeen. Hän pyysi, että kuolema korjaisi heidät yöllä pois – ettei heidän tarvitsisi aamulla herätä ja kärsiä.

Kirje seuraavalla sadalle vuodelle

Seela Sella on kirjoittanut kirjeen tulevaisuudelle. Kirje pantiin Kuopiossa kapseliin, ja se luetaan sadan vuoden kuluttua.

– Minun ei tarvinnut rukoilla, että en enää heräisi aamulla – että kuolisin siksi, että minua pelottaa, ei ole ruokaa, ei ole tulevaisuutta.

– Aikamatka isoäitini sadan vuoden takaisesta kirjeestä oman kirjeeni kautta tulevaisuuteen on huikea.