Uudistettu nimilaki sallii neljä etunimeä ja tuo myös sukunimiin kansainvälisiä kaikuja

Uuden lain perusoletus on, että puolisot säilyttävät omat sukunimensä. Aiemmin naisen piti ilmoittaa erikseen, jos halusi pitää tyttönimensä.

suomalaisuus
Uusi etunimikalenteri
Petteri Sopanen / Yle

Nimilakiin vuosi sitten hyväksytyt muutokset tulivat voimaan vuoden vaihtuessa. Uudistukset mahdollistavat uudentyyppiset sukunimet ja aiempaa pidemmät etunimet.

Nyt suomalainen voi halutessaan antaa lapselleen neljä etunimeä aiempien kolmen sijaan ja täydentää itselleenkin yhtä pitkän etunimirimpsun. Lain vaatimukset riittää toki edelleen täyttämään yksikin etunimi. Ilman nimeä täällä ei saa kuljeskella.

Yhä useammalla suomalaisella on juuret ulkomailla. Niinpä uudistetussa laissa ei enää edellytetä edellisen tavoin, että heidän nimensä vastaavat vanhaa suomalaista nimikäytäntöä. Nimen kotimaisuuden peruste ei ole enää kieli tai kulttuuri, vaan nimen esiintyvyys Suomessa.

Esimerkiksi nimi, joka on suomalaisittain vakiintunut jommallekummalle sukupuolelle, voidaan antaa toisellekin. Se edellyttää, että Suomessa jo elää ainakin viisi ihmistä, joilla niin on.

Silkan suomalaisilla nimillä on kuitenkin lain silmissä yhä sitovat sukupuolet, jos sellaiset ovat niille vakiintuneet. Viime vuosikymmeninä suomalaiseenkin nimistöön on tosin tullut paljon Viiman tai Tulen kaltaisia sukupuolineutraaleja nimiä.

Toivo käy sukunimeksi, Toivola ei etunimeksi

Myös etunimien sallitun määrän nostaminen neljään heijastelee Suomen kansainvälistymistä. Monissa maissa nimien määrällä ei ole rajoituksia, ja Suomessakin asuu jo monia, joilla on enemmän kuin kolme nimeä.

Sama oikeus haluttiin siksi antaa myös kantasuomalaisille.

Höllennyksiä tuli myös pykäliin, jotka kieltävät ottamasta sukunimeä etunimeksi tai toisin päin. Nen- ja la-loput viestivät edelleen vain sukunimestä, mutta esimerkiksi Toivo voi nyt olla etunimen lisäksi myös sukunimi.

Ensimmäinen sukunimilaki on vuodelta 1920. Kaikilla suomalaisilla ei ollut tuolloin vielä sukunimeä. Laki määräsi ottamaan sellaisen vuoden kuluessa. Vaimot saivat oikeuden miehensä nimeen, mutta vasta vuoden 1929 avioliittolaissa miehen nimi tai yhdysnimi määrättiin vaimoille pakolliseksi. Pakko päättyi vuonna 1986.

Sukunimissä lain peruslähtökohta on, että puolisot säilyttävät oman nimensä – "elleivät muuta sovi", kuten laissa sanotaan. Aiemmin oli päinvastoin: naisen piti ilmoittaa, jos halusi pitää oman nimensä.

Puolison nimen voi toki ottaa edelleen – myös mies, vaikka perin harva onkin tehnyt niin – ja yhdistelmänimet ovat yhä lainmukaisia. Niiden muotoon tulee kuitenkin muutoksia, jotka ovat tuttuja etenkin espanjankielisistä maista.

Aiemmin vain toinen puoliso saattoi ottaa yhdistelmänimen. Nyt molemmat voivat tehdä niin. Nimenpuolikkaat saa järjestää mielensä mukaan. Pariskunnassa toinen voi olla Virtanen-Korhonen ja toinen Korhonen-Virtanen.

Lapselle voi antaa vanhempien sukunimien yhdistelmän myös siinä tapauksessa, että vanhemmat pitävät vain omat nimensä.

Jos nimen yhdysmerkki ei miellytä silmää, sen saa jättää pois. Korhonen Virtanen kelpaa siis yhtä lailla kuin Korhonen-Virtanen. Myös tätä muutosta perusteltiin kansainvälisillä käytännöillä. Kahta sukunimeä enempää ei kuitenkaan edelleenkään pääse yhdistelemään.

Vihkisormuksen merkitys sukunimikysymyksessä vähenee. Avopuolisotkin voivat nyt ottaa yhteisen nimen, vaikka heillä ei olisi yhteistä lasta. Heiltä tosin edellytetään, että suhde on hyvin vakiintunut eli jo vähintään viiden vuoden mittainen.

Weicca ei edelleenkään kelpaa nimeksi

Aivan vapaita käsiä uusikaan nimilaki ei anna. Nimen pitää yhä olla sellainen, ettei se ole omiaan herättämään pahennusta tai aiheuttamaan kantajalleen ilmeistä haittaa.

Lisäksi suomalainen nimi on yhä kirjoitettava suomalaisittain. Veikka on kelpo nimi, Weicca ei käy. Muitakin rajoituksia on. Lapselle ei voi edelleenkään antaa ensimmäiseksi nimeksi Matinpoikaa tai Maijantytärtä tai samaa nimeä kuin elossa olevalla sisaruksella.

Maistraatit ja kiistatapauksissa asiantuntijaelimenä oikeusministeriön nimilautakunta ratkaisevat, mikä kelpaa ja mikä ei. Viimeinen sana kiistoissa on korkeimmalla hallinto-oikeudella.

Myös heidän, jotka harkitsevat 2000-luvulla hienokseltaan yleistynyttä tapaa eli sukunimensä korvaamista aivan uudella, kannattaa lukea koko uudistettu laki valtioneuvoston verkkosivulta (siirryt toiseen palveluun).

Vaihtoehtoja on useita – voit esimerkiksi ottaa yhdistelmänimen osaksi jopa isoisoisoisäsi tai -äitisi nimen. Vieraan suvun, yrityksen tai yhdistyksen nimeä ei edelleenkään omaksi saa, eikä uudisnimi saa olla ilmeisen tökerö.

Lue myös:

Onko nimi enne myös Suomessa? Etunimi voi avata ovia tai sulkea niitä

Kyllästyitkö sukunimeesi? Valitse uusi Kotimaisten kielten keskuksen ehdotuksista