1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. euro

Nyt on syntymäpäivä, jota kukaan ei halua juhlia – eurosta tuli vain keskinkertainen valuutta

Jos brexit tuottaa suuria vaikeuksia, rahoitusjärjestelmästä eroaminen tuottaisi paljon suurempia, eurokonkari Johnny Åkerholm sanoo.

euro
Virkamiehiä lasit kädessä.
EU-komissaarit, jäsenmainen valtiovarainministerit ja eurovirkamiehet seurasivat ilmapallojen irrotusta eurovaluutan julkaisutilaisuudessa Brysselissä 31. joulukuuta 1998. Suomesta mukana oli valtiovarainministeri Sauli Niinistö.Olivier Matthys / EPA

Uutenavuotena 1998 Brysselissä juhlittiin uutta valuuttaa. Grand-Place -keskustorilla esitettiin euroteemaisia luistelunäytöksiä ja kuorolaulua. Justus Lipsius -rakennuksessa jäsenmaiden valtiovarainministerit kilistelivät samppanjalaseja Euroopan keskuspankin EKP:n ensimmäisen pääjohtajan Wim Duisenbergin kanssa.

Eurojohtajien katsellessa ilmoille laskettiin 2 999 euroilmapalloa – 3 000:een olisi tarvittu Belgian ilmailuviranomaisten lupa.

Nyt, kun euro täyttää 20 vuotta, juhlia ei pidetä.

Juhlaan ei ole syytä, koska eurosta on tullut vain jotakuinkin siedettävä ja keskilaatuinen, paikoin kyseenalaistettu mutta ani harvoin kiitosta saanut vaihdantaväline.

Testaa tietosi yhteisvaluutasta täällä.

Lue täältä, mikä eurossa meni pieleen ja mikä nappiin.

Tässä artikkelissa yksi euron syntymisajan keskeisistä suomalaisvirkamiehistä, nyt jo eläkkeellä oleva Johnny Åkerholm kertoo ajatuksiaan 20-vuotiaasta valuutasta.

Johnny Åkerholm
"Euro toi sitä vakautta mitä odotettiin, mutta poliittisesti ei oikein pystytty toteuttamaan niitä tavoitteita, joita euroa perustettaessa asetettiin", muun muassa Suomen Pankissa, valtiovarainministeriössä ja Pohjoismaiden investointipankissa uraa tehnyt Johnny Åkerholm sanoo.Yle

Aluksi kaikki meni hyvin. Liiankin hyvin, sanoo Åkerholm, joka oli valtiovarainministeriön alivaltiosihteerinä euron perustamisen kannalta olennaisimmat vuodet 1995–2003.

– Tunnelma vuonna 1998 oli optimistinen ja positiivinen, vaikka tietenkin kaikki mukana olleet olivat tietoisia, että tämä ei ole mikään helppo haaste.

Åkerholmin mielestä suurin yllätys olikin se, miten hyvin euron sisäänajo meni.

– Paljon paremmin kuin oli uskallettu toivoa. Ongelmat tulivat vasta myöhemmin, koska hyvän sään aikana ei onnistuttu vahvistamaan euron tukipilareita.

Euro loi harhakuvan vakaudesta

Ennen yhteisvaluutan käynnistystä euron synnyttäjät pohtivat lähinnä mahdollisia kriisejä, esimerkiksi millaisia maakohtaisia ongelmia yhteisvaluutta voi tuoda.

Sitä ei osattu ennakoida, miten euron tuoma vakaus voi muuttaa jäsenmaiden toimintaa. Kun niin moni maa halusi mukaan yhteisvaluuttaan, niin ne myös tekivät parhaansa talouspolitiikassa ennen yhteisvaluutan aloittamista.

– Se loi hyvän perustan, jonka varaan pystyttiin rakentamaan sitten aika moneksi vuodeksi. Ja ehkä se olikin pieni ongelma, ettei pitkään aikaan syntynyt ongelmia. Syntyi odotus, että tämä järjestelmä toimii automaattiohjauksessa.

Euro toi vakautta ja taloudet kasvoivat yhteisvaluutan kymmenen ensimmäistä elinvuotta.

Virhe oli Åkerholmin mielestä se, että hyvinä vuosina ei tehty rakenteellisia uudistuksia. Jäsenmaat tuhlasivat myönteisessä taloussuhdanteessa, monen velka vain kasvoi.

Finanssikriisi paljasti tosiasiat

Totuuden hetki koitti vuonna 2008, jolloin alkoi finanssikriisi. Sen jälkimainigeissa kävivät ilmi Kreikan velkaongelmat, ja ongelmiin ajautuivat myös Irlanti, Portugali, Espanja ja Kypros.

Nyt jännitetään Italian velkaantumista.

Ilmapalloja valmistellaan laukaistavaksi ilmaan.
Ilmapalloja valmisteltiin laukaistavaksi ilmaan Euroopan neuvoston rakennuksen sisäpihalla eurovaluutan julkaisutilaisuudessa Brysselissä 31. joulukuuta 1998.Olivier Matthys / EPA

Olivatko euron perustajat jopa liian hurmoshenkisiä?

– Eivät ehkä ihan perustamisvaiheessa, mutta niiden ensimmäisten vuosien hyvien vuosien perusteella syntyi euforinen käsitys siitä, kuinka vahvalla pohjalla järjestelmä lopulta on, Åkerholm pohtii.

Vielä vuonna 2000 huippukokouksessaan valtionjohtajat aikoivat tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisimmän talouden (siirryt toiseen palveluun). Talouden tuolloista ilmapiiriä ei osattu käyttää hyväksi, ja toisin kävi.

Åkerholm onkin monien muiden asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että nyt euro kaipaisi kipeästi uudistusta. Eurossa mukana olevia maita tulisi seurata nykyistä laajemmin.

– Nyt kiinnitetään huomiota vain julkisen talouden tasapainoon, kun pitäisi katsoa maan kasvumahdollisuuksia ja koko talouden tasapainoa. On esimerkiksi tärkeää katsoa, mitä tapahtuu yksityisen sektorin velkaantumiselle – eikä vain julkisen sektorin velkaantumiselle.

Europatsas Frankfurtissa
Euro oli ensimmäiset kolme vuotta tilivaluutta. Kun euron käteisraha otettiin käyttöön tammikuussa 2002, yhteisvaluutassa oli 12 jäsentä: Belgia, Espanja, Hollanti, Italia, Itävalta, Irlanti, Luxembourg, Saksa, Suomi, Ranska, Portugali ja viimeisenä mukaan hyväksytty Kreikka. Kuvassa Euro-monumentti Frankfurtissa.Anna Karismo, Yle

Åkerholmin mielestä nykytilanne on epätasapainossa. Kreikan ja muiden maiden tukipaketit osoittivat, että euromaat ovat valmiita yhteisvastuuseen – vaikka se onkin vastoin euron alkuperäisiä periaatteita.

Talous- ja rahaliitossa ei kuitenkaan ole yhteistä talouspolitiikan hallintamekanismia.

– Järjestelmät, jotka on rakennettu finanssikriisin jälkeen, ovat aivan liian monimutkaisia, Åkerholm sanoo.

Euroaluetta pitäisi joko kehittää syvemmäksi liitoksi liittovaltion suuntaan tai sitten markkinavoimia tulisi hyödyntää tähänastista tehokkaammin. Koska yhteiselle euroalueen budjetille ei ole poliittista tukea, jälkimmäisen toteutuminen on todennäköisempää.

Åkerholm kertoo uskovansa ja toivovansa, että seuraavan kahdenkymmenen vuoden kuluttua markkinat ohjaavat järjestelmää nykyistä enemmän.

– Tosiasia on, että viime aikoina italialaiset eivät ole reagoineet komission uhitteluun vaan siihen, että valtionlainojen korot lähtivät nousuun. Vasta siitä Italialle olisi seurannut kovin suuria ongelmia.

Euroopan talousministerit poseeraavat.
Euroalueen valtiovarainministerit kokoontuivat ryhmäkuvaan eurovaluutan 20-vuotisjuhlan kunniaksi Brysselissä 3. joulukuuta. Ilmassa ei ollut suuren juhlan tuntua. Stephanie LeCocq / EPA

Åkerholmin mielestä nyt on syntynyt kuvitelma, että euromailla on yhteisvastuu toistensa talouksista. Siitä olisi päästävä eroon.

– Puhutaan aivan liikaa jäsenmaiden budjettien yksityiskohdista. Pitäisi käydä keskusteluja, mitä talouspolitiikassa oikeasti tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä. Esimerkiksi Italian kohdalla tulisi pohtia, miksi talous ei kasva, ja hakea siihen ratkaisuja.

Aikoinaan Kreikan ja nyt myös Italian kohdalla on pohdittu, voisivatko ne erota eurosta.

Åkerholm ei suosittele eroa kenellekään. Hän pitää eroa vaihtoehtona vasta sitten, kun jonkin maan talous on ajettu todella surkeaan jamaan. Britannian ero EU:sta voisi olla vielä pientä siihen verrattuna, että jokin suuri maa pyristelisi eroon eurosta.

– Jos brexit tuottaa suuria vaikeuksia, niin rahoitusjärjestelmästä eroaminen tuottaisi paljon suurempia. Italiassa tai siinä maassa, joka koettaa erota, jouduttaisiin todennäköisesti hyvin laajaan valuuttasäännöstelyyn.

Lisää aiheesta:

Suomi on yhä kallis maa, vaikka euro on tasoittanut hintoja – arvaatko, mikä Suomessa on halpaa?

Lue seuraavaksi