Italialaisesta marmorikaivoksesta löytynyt dinosaurus oli varhaisen aikansa odottamaton jättiläinen

Otus kuoli nuorena, ajelehti merenpohjaan, nousi Alppien mukana ja räjäytettiin dynamiitilla. Nyt sillä on avainpaikka petosaurusten evoluutiopuussa.

paleontologia
Kolme miestä kumartuneena katselemaan pöydälle asetettuja luita.
Päätutkija Christiano Del Sasso (vas.) ja työtoverit Simone Maganuco ja Andrea Cau dinosauruslöydön ääressä. Gabriele Bindellini

Petodinosaurukset olivat suurimmillaan ja Tyrannosaurus rex niiden kuningas, kun dinosaurusten sukupuutto iski 66 miljoonaa vuotta sitten. Pohjoisitalialaisesta kaivoksesta löydetty dinosaurus olisi ollut seitsentonnisen T. rexin rinnalla pieni, mutta omana elinaikanaan lähes 200 miljoonaa vuotta sitten se oli valtava.

Saltriovenator zanellai osoittautui maailman vanhimmaksi tunnetuksi ceratosaurukseksi. Ne olivat varhaisia theropodeja. Myös T. rex oli theropodi, ja tämän päivän sukulaisia näkee hyppimässä lintulaudalla.

Saltriovenator zanellailla oli pituutta yli 7,5 metriä ja painoa ainakin tonni. Näillä mitoilla se aikaistaa yli 25 miljoonalla vuodella käsitystä siitä, milloin maapallolle ilmestyi yli tonnin painoisia petosauruksia.

Evoluution asevarustelukilpa kohti yhä jykevämpiä petosauruksia ja jättiläismäisempiä kasvinsyöjäsauruksia oli siis alkanut jo tuolloin, sanoo tutkimukseen osallistunut Milanon luonnonhistoriallisen museon paleontologi Simone Maganuco.

Seitsemän petosaurusta aikajanalla.
Yksinkertaistettu aikajana esittelee petodinosaurusten kehityksen triaskauden ja jurakauden taitteesta liitukaudelle. Andrea Cau

Saltriovenator zanellai eli nykyisessä Lombardiassa 198 miljoonaa vuotta sitten. Rannikkoalueen luonto muistutti tämän päivän Karibiaa.

Otuksen elämä jäi kesken. Kuollessaan 24-vuotiaana se ei ollut edes täysikasvuinen, mikä tekee sen suuresta koosta erityisen huomionarvoisen. Kallo oli ehtinyt kasvaa 80-senttiseksi.

Koska luissa on merkkejä haiden, merisiilien ja merimatojen aterioinnista, tutkijat arvelevat sauruksen pudonneen jokeen, kulkeutuneen sitä pitkin mereen ja lojuneen pohjassa pitkään ennen fossiloitumista. Matka yläilmoihin alkoi 30 miljoonaa vuotta sitten Alppien ryhtyessä kohoamaan.

Aiemmissa dinosauruslöydöissä on jonkin verran merkkejä siitä, että toinen dinosaurus tai jokin muu maaeläin on kalvanut luita. Satunnaisesti on jälkiä myös hyönteisistä, mutta merieläinten merkit ovat hyvin harvinaisia.

Saltriovenator zanellain kivettyneet jäänteet löytyivät vuonna 1996 marmorikaivoksesta Saltriosta, Alppien juurelta, läheltä Sveitsin rajaa. Fossiili on Italian vanhin dinosauruslöytö.

Nimen alkuosa tarkoittaa "Saltrion metsästäjää" ja loppu on kunnianosoitus löytäjälle, fossiilien etsinnästä innostuneelle harrastajalle Angelo Zanellalle.

Tutkijoilta vei yli kaksi vuosikymmentä irrottaa kappaleet kovasta kivestä ja selvittää niiden paikka muinaisen jätin ruumiissa. Palapelistä teki erityisen vaikean se, että fossiilia oli hajottanut vuosimiljoonien lisäksi myös kaivoksessa käytetty dynamiitti.

Lopulta työpöydälle saatiin 130 fossiilin kappaletta Saltriovenator zanellain leuasta, rinnasta, kyljistä ja raajoista. Pedon terävistä, sahalaitaisista hampaista löytyi vain yksi.

Kaaviokuvassa valokuvat luunkappaleista ja piirros dinosauruksen luurangosta
Bindellini / Del Sasso / Zilioli / Auditore

Vaikka Saltriovenator zanellaista on säilynyt vain sirpaleita, niissä on tutkijoidensa mukaan nähtävissä sekä merkkejä esivanhemmilta periytyneistä piirteistä että vihjeitä kehittyneemmästä anatomiasta, kuten neljännen sormen katoamisesta.

Saltriovenator zanellailla sormia oli vielä neljä. Vain kolmessa oli kynsi. Vielä varhaisemmilla dinosauruslajeilla sormia oli viisi. Kolmisormisina raajoista kehittyivät lopulta linnuille siivet.

Tutkimus on ilmestynyt Peer J (siirryt toiseen palveluun) -tiedejulkaisussa. Uutistoimisto Ansa (siirryt toiseen palveluun) on julkaissut videon, jolla Milanon luonnonhistoriallisen museon paleontologian professori Christiano Dal Sasso esittelee johtamansa työn tuloksia.