Viranomainen ei uskonut Salla Hauskan sukunimeä todeksi ilman passia – hullunkurisen nimen taustalta voi paljastua erikoisia sukutarinoita

Salla Hauska ja Justus Raivo ovat kuulleet kaikki mahdolliset vitsit sukunimistään. Vastaavanlaisia sukunimiä on Suomessa kymmeniä.

sukunimet
Sukunimitaulu
Suomessa on lukuisia hassuja sukunimiä. Timo Sihvonen/ Yle

Miltä tuntuisi toistaa nimesi useita kertoja, ennenkuin kuulija uskoo kuulleensa sen oikein?

Kajaanilainen Salla Hauska ja oululainen Justus Raivo törmäävät usein hämmästykseen esitellessään itseään. Molemmat ovat tyytyväisiä nimeensä, vaikka se ei kuvastakaan heidän persooniaan.

– Monet sanovat, että olen rauhallisin tyyppi, jonka he tuntevat. Mutta se on hyvä olla olemassa pienenä pelotteena, että minulle ei kannata urputtaa, kun sukunimi on Raivo, naurahtaa Justus Raivo.

– Mietin, että velvoittaako nimi minut johonkin: en ehkä välttämättä ole niin hauska, kuin nimi on, pohtii Salla Hauska.

Hämmennystä ja huvitusta

Salla Hauska on törmännyt nimensä kautta moniin erikoisiin tilanteisiin. Hän on muun muassa joutunut todistamaan nimensä passista, kun viranomainen ei uskonut nimeä oikeaksi. Kertoessaan nimensä uudelle tuttavalle Hauska on tottunut kuulemaan puujalkavitsejä.

– Ne on nämä perinteiset, “Onpa hyvä, että kerrankin on hauskaa”. Kerran soitin sähköyhtiölle ja siellä asiakaspalvelija puhelimen toisessa päässä repesi niin totaalisesti, että hänellä meni minuutti, että sai itsensä kerättyä, Hauska kertoo.

– Takapuoleni on tietenkin takaraivo, ja aina kun olen flunssassa se on raivotauti. Kyllä näitä juttuja on kuullut aika paljon, mutta odotan innolla, että ihmiset keksisivät vielä lisääkin, Raivo sanoo.

Postiluukku, jossa kukee Suomalainen Raivo.
Ari Suomalaisen ja Justus Raivon postiluukku herättää monissa hilpeyttä. Justus Raivo

Hullunkurisia sattumuksia syntyy myös väärinkuullusta tai väärinkirjoitetusta nimestä.

– Aikoinaan sain Radiolinjalta sata käyntikorttia nimellä Salla Hanska. Olihan se kieltämättä aika hauskaa. Taisin jopa jakaakin ne, muistelee Salla Hauska.

Raivo puolestaan nauttii nimensä luomasta hämmennyksestä ja luo sitä mielellään itsekin.

– Kämppikseni nimi on Ari Suomalainen. Meidän postiluukussa lukee siis Suomalainen Raivo. Sitä postiluukkua tullaan ihan erikseen katsomaan, nauraa Raivo.

Nimen vaihtaminen ei houkuta

Salla Hauska ei aio vaihtaa sukunimeään edes avioituessaan. Uutta sukunimeä on kyllä harkittu, mutta hyvin lyhyesti.

– Minulle tulisi sellainen nimihirviö sukunimeksi, että sitä joutuisi selittämään vielä enemmän. Olisin Salla Hauska-Salli, vähän niin kuin Bond, James Bond, että ehkä pysyn vaan Hauskana.

– En ole miettinyt nimen vaihtamista, mutta olen avoin ehdotuksille. Ehkä jos tapaisin vaimoehdokkaan, jonka sukunimi olisi esimerkiksi Rauha, voisimme yhdistää nimet ja olla Rauha-Raivoja, pohtii Justus Raivo.

Minä tykkään nimestäni, en lähtisi sitä vaihtamaan. Minä haluan pysyä Hauskana.

Salla Hauska

Suomen nimilautakunta käsittelee vuosittain satoja sukunimen vaihdoksia. Usein kyse on siitä, että halutaan palata aiemmin suvussa olleeseen nimeen tai yksinkertaistaa monimutkaista tai ulkomaalaistaustaista nimeä. Yleistymässä on myös tapa, jossa avioparin molemmat osapuolet vaihtavat nimensä yhteiseen, uuteen sukunimeen (siirryt toiseen palveluun) (IS).

– Uudisnimiä perustellaan usein tasa-arvokysymyksenä, eli halutaan valita yhdessä molemmille uusi sukunimi. Jotkut vaihtavat sukunimeään sen sisällön tai yleisyyden aiheuttaman haitan vuoksi, toiset hakevat nimenmuutoksella vahvistusta identiteetilleen, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

Hauska ja Raivo kantavat erikoisia sukunimiään ylpeänä ja kannustavat muitakin ihmisiä olemaan ylpeitä nimistään.

– Kannattaa olla omasta nimestä ylpeä, oli se sitten mikä tahansa. Minä tykkään nimestäni, en lähtisi sitä vaihtamaan. Minä haluan pysyä Hauskana, sanoo Salla Hauska.

– Kannan ylpeydellä pienen sukumme ylvästä nimeä, toteaa puolestaan Justus Raivo.

Hauskat nimet suhteellisen yleisiä

Suomessa on kymmeniä sukunimiä, jotka ovat adjektiiveja tai substantiiveja. Väestörekisterikeskuksen Sukunimipalvelusta (siirryt toiseen palveluun) kuka tahansa voi käydä etsimässä olemassa olevia sukunimiä. Palvelusta löytyvät muun muassa Ilonen, Raasu, Vakava, Kätevä, Rikas, Lager, Hento, Horkka ja Mölö.

– Adjektiiveja on ensisijaisesti ruotsinkielisissä sotilasnimissä, mutta myös jossain määrin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella otetuissa suomalaistetuissa sukunimissä sekä uudissukunimissä, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.

Salla Hauska
Salla Hauska ei aio vaihtaa nimeään edes avioituessaan. Timo Sihvonen / Yle

Vaikka Hauskan sukunimi kuulostaa puhtaalta adjektiivilta, on se kuitenkin saanut alkunsa paikannimestä.

– Ukin serkku on tehnyt sukututkimusta, ja nimi on jäljitetty 1700-luvulle. Nimi on lähtöisin Etelä-Karjalasta Joutsenon alueelta. Siellä on ollut tila nimeltä Pienhauska, entinen Hauskala, tietää Salla Hauska.

– Olen kuullut sukututkimustarinan, jonka mukaan sisällissodan aikana oli kaksi hämäläistä veljestä, joista toinen otti nimen Raivo ja toinen Räyhänperä. Silloin oli kuulemma tapana, että otetaan ytimekäs nimi kun sota oli tulossa, kertoo Justus Raivo.

Kuka tahansa voi tutkia omaa sukunimeään, ja sen alkuperää tekemällä sukututkimusta. Nimien sisällön selvittämiseen ei ole mitään yksinkertaista kaavaa tai lähdettä. Paikkalan mukaan ensin olisi hyvä selvittää, milloin nimi on tullut sukunimenä käyttöön. Myös tieto siitä, mihin säätyyn henkilö on kuulunut, voi auttaa nimen alkuperän selvittämisessä.

– Jos henkilö on talonpoikaista juurta, hän on voinut Länsi-Suomessa saada sukunimekseen talon tai torpan nimen, jotka vakiintuivat sukunimiksi lähinnä 1800-luvulla, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistöntutkija Sirkka Paikkala.