Analyysi: Vihreät kosiskelee videopuheellaan iäkkäitä äänestäjiä – Haavisto yrittää hiihtää umpihangessa kuin Kekkonen

Puheenjohtaja Pekka Haaviston uudenvuoden videopuhe ratsastaa vanhalla kansallisromanttisella kuvastolla.

Vihreä liitto
Kuvakaappaus Vihreiden YouTube-videosta
Vihreiden YouTube-kanava

Presidentti Urho Kekkonen lausuu Haaviston videon (siirryt toiseen palveluun) ensimmäiset sanat: “Kansalaiset, medborgare!”

Kuvassa vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto kuuntelee puupintaista putkiradiota harmaassa hirsiseinäisessä tuvassa.

Tuo muutaman sekunnin johdanto asemoi vihreiden puheenjohtajan päivänpolitiikan yläpuolelle, valtiomiesluokkaan juuri ennen kuin hänen oma puheensa alkaa videolla. Samaan aikaan kuvaan nousee talvinen järvimaisema ja videon nimi, “Pohjoista valoa”.

Kuvakertomuksen alusta loppuun Haavisto seikkailee menneisiin vuosikymmeniin viittaavissa maisemissa ja tamineissa.

Hän astuu ulos ikivanhan, harmaan aitan ovesta, ottaa seinustalta puiset, lenkkisiteillä varustetut sukset ja rottinkiset, suurisompaiset sauvat.

Haavistolla on vanhanaikaisen näköiset monot. Villasukkien varret on vedetty housunlahkeiden päälle 1960-luvun malliin. Yllään miehellä on anorakki, päässään villapipo ja käsissään lapaset.

Haavisto hiihtää järven jäällä umpihangessa. Meno on kömpelöä. Hänen tallentamansa puhe soljuu rauhallisesti, mutta kuvakertomus ja taustalla soiva musiikki vievät huomion viestiltä.

Video huokuu suomalaista tunnelmaa ja sen kuvat ikään kuin tihkuvat perinteisiä, suomalaisille yhteisiä arvoja, mutta niitä ei ääneen mainita, ne leijuvat ilmassa epämääräisinä.

Keille tämä viesti on suunnattu? Onko viesti uskottava?

Koko ikänsä Helsingissä asunut Haavisto ei ole videossa omalla maaperällään. Hän ei ole maalainen eikä hiihtäjä. Hän ei istu kunnolla edes siihen aikakauteen, johon puheen kuvitus viittaa.

Videon loppukohtauksen aikana tämä tunne tiivistyy. Haavisto tekaisee rantaan noustuaan pikku nuotion ja täyttää nokipannun lumella. Hän keittelee sulattelemaansa veteen kahvit ja kykkii hiipuvan nuotion ääressä hörppien kahvia emalimukista.

Kupposen ääressä Haaviston puhe huipentuu sitaattiin Eino Leinon 120 vuoden takaisesta runoelmasta Hymyilevä Apollo: ”Miks´emme me kaikki yhtyä vois, ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.”

Katson videon toistamiseen ja keskityn kuuntelemaan Haaviston puhetta. Mietin, miksi kaikki kuvakertomuksen osatekijät näyttävät auttamattoman vanhoilta, jopa vanhemmilta kuin Pekka Haavisto?

Tallenne on tehty äänestäjien nähtäväksi. Sen viesti ei ole kuitenkaan suunnattu vihreiden perinteisille kannattajille eli nuorille, koulutetuille kaupunkilaisille.

Haavisto kiittelee suomalaista hyvinvointivaltiota. Hän mainitsee muun muassa peruskoulu-uudistuksen ja kansaneläkkeen merkittävinä uudistuksina. Uudeksi osaksi hyvinvointivaltion turvaverkkoa hän ehdottaa perustuloa.

Ilmeisesti video pyrkii vaikuttamaan iäkkäämpiin ikäluokkiin, myös eläkeläisiin. Niihin ikäpolviin, jotka muistavat 1940–1970-lukujen Suomen ja noiden vuosikymmenten suuret poliittiset reformit.

Vihreät koettaa siis kalastella ääniä uusilta vesiltä.

“Koulutus, osaaminen ja tasa-arvo olkoot valttejamme myös tulevaisuudessa”, julistaa Pekka Haavisto. Nuo kolme asiaa ovat pohjoista valoa, joka Haaviston mukaan kajastaa aina Eurooppaan saakka.

Tasa-arvo on ollut vuosikymmenten ajan ollut yksi keskeisimpiä sosialidemokraattien tavoitteita. Tasa-arvon korostaminen vetoaa ainakin demareita lähellä oleviin liikkuviin äänestäjiin.

Niin sosialidemokraatit kuin muutkin tasa-arvoa ja koulutusta arvostavat puolueet lienevät panneet Haaviston puheen merkille. On todennäköistä, että ne reagoivat tavalla tai toisella vihreiden operaatioon.