1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. väkivalta

Edes pakolaisleireillä ei pääse turvaan raiskauksilta – "Suihkussa ollessa kuka tahansa voi tulla sisään"

Leimautumisen pelko vaikeuttaa seksuaalisesta väkivallasta selviytyneiden pääsyä hoitoon, kertoo yli 40 valtiossa työskennellyt lääkäri.

Rohingya-tyttö teltassa Maungsaw'n kaupungin läheisellä pakolaisleirillä Myanmarin ja Bangladeshin rajalla. Kuva: Hein Htet / EPA

On kyseessä sitten köyhä Papua-Uusi Guinea, rohingya-pakolaisleiri tai rikas pohjoismaa, raiskattujen tuntemukset ovat samankaltaisia – he kokevat yleisesti häpeää ja syyllisyyttä.

– Jos tytärtäsi tai siskoasi käytetään seksuaalisesti hyväksi vaikka täällä Suomessa, miten muut ihmiset reagoivat siihen? On edelleen yleistä, että väkivaltaa kokenutta syyllistetään siitä, että hän olisi itse aiheuttanut tapahtuneen, toteaa hollantilainen seksuaalisen väkivallan asiantuntija Meggy Verputten Lääkärit ilman rajoja -avustusjärjestöstä.

Päähänsä vammoja saanut papuauusiguinealainen nainen odotti hoitoon pääsyä Tarin sairaalassa maan keskiosassa. Kuva: Jodi Bieber / Lääkärit Ilman Rajoja

Lääkäritaustainen Verputten tietää, mistä puhuu. Hän on työskennellyt yli 40 maassa seksuaalisesta väkivallasta selviytyneiden parissa. Yle haastatteli Verputtenia Helsingissä joulukuussa, kun hän vieraili aihetta käsitelleessä konferenssissa.

Viime aikoina Verputten on työskennellyt Bangladeshin pakolaisleireillä ja Tyynenmeren saarivaltiossa Papua-Uudessa Guineassa.

Seksuaalinen väkivalta perhepiirissä on Papua-Uudessa Guineassa erittäin yleistä, fyysisen perheväkivallan ohella.

New York Times -lehti kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun), että taustalla on muun muassa äärimmäinen köyhyys, heikko hallinto, vanhoilliset perinteet sekä taikausko. Papua-Uutta Guineaa asuttavat sadat eristäytyneissä kylissä elävät alkuperäiskansat.

Parempi asema on niillä naisilla, jotka elävät saarivaltion matriarkaalisissa eli äidinvaltaisissa yhteisöissä.

25-vuotias nainen turvakodissa Papua-Uuden Guinean pääkaupungissa Port Moresbyssä. Hän on joutunut säännöllisesti aviomiehensä hakkaamaksi ja päässyt turvakotiin, joita on koko valtiossa vain muutamia. Kuva: Jodi Bieber / Lääkärit Ilman Rajoja

"Lapsia hyväksikäytetään jatkuvasti"

Papua-Uudessa Guineassa puolet seksuaalista väkivaltaa kokeneista, joita Lääkärit ilman rajoja -järjestö on auttanut, on lapsia.

– Monia lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi jatkuvasti, jopa viisivuotiaita, Verputten sanoo.

Verputtenin mukaan tekijä on usein lapsen oma perheenjäsen tai muu lähipiiriin kuuluva ihminen, joka käyttää asemaansa väärin. Hyväksikäyttö jatkuu usein pitkään, mutta sitä voi olla vaikeaa havaita, koska lapsilla ei välttämättä ole fyysisiä vammoja tai muita näkyviä merkkejä seksuaalisesta väkivallasta.

Papua-Uuden Guinean maaseudulla seksuaalinen ja lähisuhdeväkivalta ovat vakavia ongelmia. Kuva Benarian kylästä valtion keskiosista. Kuva: Jodi Bieber / Lääkärit Ilman Rajoja

– Lapsi saattaa esimerkiksi alkaa kastella sänkyään uudelleen öisin hyväksikäytön takia. Tukea tarjoavien aikuisten täytyy havainnoida lapsen käytöstä ja kuunnella hyvin tarkkaan hänen kertomustaan, Verputten sanoo.

Miehiäkin raiskataan konflikteissa

Myös konfliktien keskellä lapset ja naiset ovat usein haavoittuvimmassa asemassa. Konfliktin syttyessä yhteiskunnan turvaverkko hajoaa, sukupuoliroolit muuttuvat ja miehet kokevat avuttomuutta ja voimattomuutta, mikä johtaa helposti seksuaaliseen väkivaltaan.

Jopa yksi viidestä pakolaisnaisesta on kokenut seksuaalista väkivaltaa (siirryt toiseen palveluun) konfliktien seurauksena.

Seksuaalinen väkivalta voi kohdistua myös miehiin (siirryt toiseen palveluun). Aihetta itäisessä Afrikassa tutkinut Tampereen yliopiston tutkija Élise Féron on arvioinut, että konflikteissa joka kolmas seksuaaliväkivaltaa kokenut on mies (siirryt toiseen palveluun).

Kongolaisen gynekologin Denis Mukwegen ja jesidiaktivisti Nadia Muradin loppuvuodesta saama Nobelin rauhanpalkinto on nostanut seksuaalisen väkivallan konflikteissa julkiseen keskusteluun.

Mukwege on hoitanut raiskauksen kokeneita naisia, ja Muradin kohtalo on tuonut huomiota Isisin seksiorjille.

Ihmiset eivät ole turvassa raiskauksilta edes pakolaisleireillä, joissa he hakevat suojaa sodalta. Verputten vieraili hiljattain rohingya-pakolaisten leirillä Bangladeshissa.

– Siellä ei ole mitään yksityisyyttä: vessan ovea ei voi lukita, suihkussa ollessa kuka tahansa voi tulla sisään. Ei ole valaistusta, Verputten kuvailee.

Lisäksi naisten pitää kävellä kauas hakemaan vettä ja polttopuita. Riski joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi kasvaa näissä tilanteissa.

"Hoitoon voi hakeutua milloin vain"

Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä (siirryt toiseen palveluun) on esimerkiksi rohingyojen pakolaisleireillä terveyskeskuksia, joista raiskausten uhrit voivat hakea luottamuksellisesti lääketieteellistä tai psyykkistä apua.

Ensimmäiset kolme vuorokautta ovat ratkaisevia, jotta epätoivottu raskaus tai HIV-infektio voidaan estää.

Raiskaustapaukset ratkaistaan yhteisöjen sisällä monissa maissa, joissa ei ole toimivaa oikeuslaitosta. Raiskattu tyttö tai nainen voidaan joskus jopa pakottaa menemään naimisiin tekijän kanssa.

Lääkäri ja seksuaalisen väkivallan asiantuntija Meggy Verputten Lääkärit ilman rajoja -järjestöstä. Kuva: Juho Takkunen / Yle

Hyväksikäytöstä ilmoittaminen ja hoitoon hakeutuminen ei ole aina itsestään selvää leimautumisen pelon ja syyllistämisen takia. Verputtenin mukaan seksuaalista väkivaltaa kokeneista osa ei hae apua lainkaan ja osa vasta vuosien jälkeen.

– Mitä aikaisemmin uhri tulee hakemaan apua, sitä tehokkaampaa se on. On kuitenkin tärkeää tiedottaa, että avun pariin voi hakeutua milloin tahansa, Verputten toteaa.

Lisää aiheesta:

Raaka seksuaalinen väkivalta on uhka tytöille Itä-Kongossa – Raiskaaja voi olla naapuri, ja koulumatka on vaaranpaikka

New York Times: It’s Time to Try to Change the Men: Papua New Guinea’s Epidemic of Abuse (siirryt toiseen palveluun)