SavitaipaleKolme suomenhevostammaa viettää talvipäivää kotitarhassaan Etelä-Karjalassa. Tänään niille tarjotaan välipalaksi joulukuusta.

– Hevoset syövät melkein koko kuusen. Jäljelle ei jää muuta kuin runko ja siitäkin kalutaan vielä kuoret, sanoo hevosten omistaja, yrittäjä Anna Mennola Onnenhevoset Oy:sta.

Mennola arvelee, että useimmilla hevostalleilla otetaan koristeista riisutut joulukuuset ilomielin vastaan. Toki kuusten tuomiseen tallille täytyy kysyä eläinten omistajan lupa.

Kuusten nakertelu on hevosille ajanvietettä. Samalla se vähentää niiden tarvetta pureskella aitauksen muita puuosia, kuten aidantolppia tai eläviä puita.

– Luonnossa ollessaan hevonen käyttäisi syömiseen noin kuusitoista tuntia vuorokaudessa, Mennola kertoo.

Hevonen söisi kanervaa, jäkälää, sammalta sekä mustikan ja puolukan varpuja.

Sama ei ole mahdollista tarhassa ulkoilevalle hevoselle, sillä suuri määrä rehuheinää yleensä lihottaa hevosta liikaa.

– Tällaisella muulla pureskeltavalla voi sen sijaan antaa hevosille mielekästä tekemistä, Mennola jatkaa.

Kuusella myös terveysvaikutuksia

Mennola syöttää hevosilleen havuja muulloinkin kuin joulukuusiaikaan. Pihapiirin harvennushakkuun jäljiltä hevosille on riittänyt kuusenrankoja pitkin syksyä.

– Monenmonta peräkärryllistä olemme rankoja hevosille vieneet.

Hevosyrittäjä Anna Mennola on tehnyt työtä hevosten parissa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän on kiinnostunut luonnonkasvien käytöstä osana hevosten ruokintaa.

– Kuusta on vanhastaan pidetty jopa hevosten matolääkkeenä. En nykypäivänä pelkästään kuusen varaan matolääkitystä jättäisi, mutta kyllä kuusella tiedetään olevan terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Mennolan mukaan kuusen syömisestä on hyötyä hevosten hengitysteille, luustolle ja nivelille.

Kesällä nokkonen on yksi tärkeistä ravintokasveista.

Hevosten luonnonmukaiseen ruokintaan Mennola on perehtynyt muun muassa keräämällä perimätietoa vuosien varrella tapaamiltaan vanhemmilta hevosihmisiltä.

– Nykypäivänä hevosen ruokinta on muuttunut kovin yksipuoliseksi. Pääosa ravinnosta on viljeltyä heinää, joka sisältää yleensä vain muutamaa kasvilajia. Lisärehu on usein teollisesti valmistettua.

Luonnonoloissa elävän hevosen ruokavalio olisi monipuolisempi. Esimerkiksi metsälaitumilla ja luonnonniityillä laiduntaessaan hevosen suuhun päätyy monipuolisesti eri kasveja.

– Se söisi kanervaa, jäkälää, sammalta sekä mustikan ja puolukan varpuja niin pitkään, kuin niitä on saatavilla ennen lumen tuloa. Kesällä nokkonen on yksi tärkeistä ravintokasveista, Anna Mennola listaa.