Tasa-arvoinen parisuhde romahti vauvan myötä 50-luvulle – Riidat ajankäytöstä ja kotitöistä sekä yksinäisyys kuormittavat lapsiperheiden parisuhteita

Toimittajakaksikko yllättyi perhe-elämän mukanaan tuomista uusista riidanaiheista ja kirjoitti tuoreille vanhemmille selviytymisoppaan, joka tarjoaa tietoa, vertaistukea ja neuvoja.

parisuhde
Raisa Mattila antaa vauhtia ja 3-vuotias Frida keinuu.
Toimittaja Raisa Mattila antaa keinussa vauhtia 3-vuotiaalle Frida-tyttärelleen.

Toimittaja Raisa Mattila toivoi esikoistaan odottaessaan, että hän ja hänen puolisonsa hoitaisivat vauvaa yhtä paljon. Kumpikin viettäisi omaa aikaa ja pitäisi kiinni itselle tärkeistä asioista.

Pian vauvan syntymän jälkeen Mattila sai kuitenkin yllätyksekseen huomata, että aiemmin tasavertainen parisuhde oli yhtäkkiä ottanut harppauksen 1950-luvulle.

Vauvan hoitamisen ohella Mattila koki myös kodin hoitamisen ja siivoamisen alkavan lipsua hänen kontolleen, kun mies kävi töissä tienaamassa.

Tilanne herätti ristiriitaisia tunteita: toisaalta Mattilaa harmittivat vanhanaikaiset vanhemmuusroolit, mutta toisaalta hänen oli aluksi hyvin vaikea antaa miehelleen vastuuta vauvan hoitamisesta. Samaa hän kertoo kuulleensa muiltakin tuoreilta äideiltä.

– Omistautuvan äidin rooli alkoi puskea pintaan. Jumpassa ollessani kipuilin sitä, meneekö lapseni kehitys pilalle, kun äiti ei ole lohduttamassa vauvaa, kun se varmaan itkee kotona koko ajan, Mattila kuvailee.

Mitä parisuhteelle oikein tapahtui?

Tasavertaisuuden kadotessa Mattilan parisuhteeseen hiipi myös uudenlaisia riidanaiheita kuten ajankäyttö. Uudessa elämäntilanteessa oman ajan ottaminen ei ollutkaan enää samanlainen itsestäänselvyys kuin aiemmin.

Mattila havaitsi, että toisen saama oma aika on miltei aina pois joko toisen omasta tai perheen yhteisestä ajasta.

Raisa Mattila halaa lastaan Frida Bergiä.
Jussi Koivunoro / Yle

Hänen ystävänsä ja kollegansa Julia Thurén, joka oli yhtä aikaa perhevapaalla, jakoi Mattilan kokemukset. Yhdessä he alkoivat ihmetellä, mitä heidän parisuhteilleen oli vauva-arjen myötä tapahtunut.

Mattila yritti etsiä tietoa kirjoista, mutta kaikki kirjat tuntuivat keskittyvän vanhemmuuteen, eivät niinkään vanhempien parisuhteeseen.

Näin sai alkunsa Mattilan ja Thurénin juuri julkaistu Lapsiperheen parisuhdekirja, joka pyrkii nimeämään lapsiperheen parisuhdetta haastavat ilmiöt sekä tarjoamaan niihin vertaistukea ja käytännöllisiä ratkaisuja. Kirjaan on haastateltu tavallisia vanhempia sekä eri alojen asiantuntijoita.

Parhaiten kirja toimii pareille, joille on syntymässä tai juuri syntynyt ensimmäinen lapsi.

– Yksi tärkeä pointti kirjaa tehdessä on ollut tehdä asioita näkyväksi ja normaaliksi. Vertaistuen ajatus on kirjassa vahvana. On tärkeää kuulla kanssavanhemmilta, että heilläkin on ollut tällaista, kertoo Mattila, joka itsekin koki monia oivalluksia kirjaa kirjoittaessaan.

Riidat lisääntyvät lapsen myötä

"Erään riidan muistan melkein päivän tarkkuudella. Sinä maaliskuisena lauantaina totesin rakkaalle aviopuolisolleni sanat ”painu v***uun” aivan tavallisen parisuhderiidan tiimellyksessä."

Näin Mattila kertoo riitelystään kirjassa ja toteaa itsekin hätkähtäneensä omaa reaktiotaan. Aiemmin riitelyjen yhteydessä ei ollut sentään haistateltu toiselle.

Samalla hän lohduttaa kertomalla, että vuoden 2003 Perhebarometrin mukaan riidat lisääntyivät lapsen syntymän jälkeen joka viidennellä avioparilla. Kotitöiden jälkeen eniten riidellään lasten kasvatuksesta.

Riitelyä lisäävät uuden elämäntilanteen mukanaan tuoma stressi, väsymys, kiireen tuntu ja oman ajan puute. Joskus kiistaa aiheuttaa myös se, että perhe-elämän todellisuus onkin lopulta jotain ihan muuta, kuin mitä on odottanut.

Mattila kertoo, että he riitelivät miehensä kanssa säännöllisesti siitä, kumpi oli tehnyt enemmän kotitöitä tai muulla tavoin hyödyttänyt arjen sujumista.

Mattila koki riitelystä syyllisyyttä.

– Vauva-ajan pitäisi olla ihanaa aikaa ja koin, että puolison kanssa kinastelu toi siihen särön.

Synninpäästön riitelyyn Mattila koki saaneensa hänen haastatellessaan seksuaaliterapeutti Elina Tanskasta, joka toteaa kirjassa näin: ”Ihmiset ottavat yhteen yleensä vain asioista, jotka ovat jostain syystä heille tärkeitä".

– Nyt muutaman vuoden perspektiivillä ymmärrän, että ne olivat niitä vanhemmuuden ja uuden elämäntilanteen kasvukipuja. Nyt, kun olemme kinastelleet ne kinat, ne ovat ohjanneet meitä kohti tasapainoisempaa tilannetta, sanoo parisuhdeterapiassakin riitojaan ratkonut Mattila.

Riitojen ratkaisemisen vinkkeihin palataan jutussa myöhemmin.

Yksinäinen odottaa puolisoltaan liikaa

Lapsiperhe-elämän mukanaan tuomien riidanaiheiden lisäksi vanhempien parisuhdetta voi kuormittaa yksinäisyyden kokemus.

Mattila kertoo itsekin olleensa ensimmäisinä kuukausina paljon yksin vauvan kanssa, sillä hän ei tuntenut juurikaan muita lapsiperheiden vanhempia.

– Tiedän, kuinka pitkiä ne päivät vauvan kanssa siellä kotona voivat olla. Se ei tehnyt ainakaan minulle hyvää, Mattila toteaa.

Lähikuva Raisa Mattilasta.
Jussi Koivunoro / Yle

Jos toisen vanhemman ainoat kontaktit ovat puolisoon ja lapseen, heihin voi kohdistua ylimitoitettuja odotuksia ja jopa riippuvuutta, toteaa kirjassa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimin esimies Suvi Laru.

Tiivis kaveriverkosto voi suojata parisuhdetta, kun osan omista kiinnostuksen kohteista voi jakaa ystäväpiirin kanssa ja näin odotukset puolisoa kohtaan laskevat.

Yksinäisyys voi myös vaikuttaa vanhemmuuteen. Jos omat voimat ovat vähissä, ei lapsellekaan jaksa tarjota emotionaalista tukea. Jopa vanhemman kyky leikkiä lapsensa kanssa saattaa heikentyä yksinäisyyden vaikutuksesta.

Yksinäisyyden kokemus tai sen pelko voivat vaikuttaa myös perheen hoitoratkaisuihin. Näin kirjassa kertoo kahden lapsen isä.

"Olemme keskustelleet vaimon kanssa, että halutessani voisin jäädä isyysvapaalle ja hän menisi töihin. Ajatus kuitenkin pelottaa, koska harvat kaverini asuvat eri kaupungeissa, eikä minulla ole täällä ketään perheen ulkopuolelta."

Etenkin pitkään jatkuneen yksinäisyyden katkaiseminen voi olla todella vaikeaa eikä vauva-aika välttämättä tee siitä yhtään helpompaa. Silti Mattila kannustaa hakeutumaan toisten ihmisten seuraan.

– Ei kannata yrittää pärjätä yksin, koska yksin pärjää usein paljon huonommin, kuin muiden ihmisten seurassa tai heidän tuellansa.

Tasa-arvoinen vanhemmuus vahvistaa parisuhdetta

"Jokainen lapsiperheen jäsen on sitä onnellisempi mitä tasa-arvoisempi parisuhde vanhemmilla on."

Tähän tulokseen Mattila ja Thurén tulivat haastateltuaan lukuisia asiantuntijoita. He haluavatkin kirjallaan kannustaa tasa-arvoiseen vanhemmuuteen, vaikka vastuu ja perhevapaat eivät heidän omissakaan parisuhteissaan jakautuneet tasan puolisoiden kesken.

Kun molemmilla on kokemusta lapsen kanssa kahdestaan olemisesta, parisuhde vahvistuu, sillä on helpompi ymmärtää toisen kokemusta, Mattila muistuttaa.

– Nyt meillä on samanlainen kokemus vauvavuodesta, vaikka olinkin itse pidempään kotona. Voimme bondailla eri tavalla siitä, miten tylsää tai ihanaa, päivästä riippuen, kotona lapsen kanssa oli.

Vauvavuoden aikana myös muodostetaan perheen rutiineja, jotka saattavat jäädä päälle vuosikausiksi ja joita voi olla hankala muokata myöhemmin. Siksi on tärkeää, etteivät kaikki kotityöt ja lapsen hoito huomaamatta kasaudu vain toisen harteille.

"Äidit pitävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Ei siinä silloin ole kyse vapaasta valinnasta."

Raisa Mattila

Mattila toivoo, että perhevapaauudistus saataisiin vietyä pian läpi ja isiä ohjattaisiin jäämään enemmän kotiin.

– Äidit pitävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Ei siinä silloin ole kyse vapaasta valinnasta, vaan monista muista tekijöistä, joita pitäisi yhteiskunnallisella päätöksenteolla saada tasattua. Kaikkea vastuuta ei voi kaataa ihmisten omaan niskaan, Mattila sanoo.

Kirjassa Mattila ja Thurén muistuttavat myös isiä kotiinjäämisen hyödyistä.

"Aktiivinen isän rooli lisää etenkin isien omaa tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Kun vuorovaikutus lapsen kanssa toimii, isä kokee enemmän myös parisuhdetyytyväisyyttä kuin silloin, jos suhde lapseen on etäinen."

Kirjan vinkkejä haasteisiin

Kirjassa Mattila ja Thurén tarjoavat paljon vinkkejä ja harjoituksia erilaisiin parisuhdetta haastaviin tilanteisiin. Esimerkiksi riitelyn vähentämiseen ja rakentavampaan riitelyyn on tarjolla useita eri neuvoja.

Miten välttyä turhilta riidoilta?

Kummankin on hyvä opetella tunnistamaan omia tarpeitaan ja puhumaan niistä toiselle ääneen. Kumppani ei aina sanoita odotuksiaan toiselle mutta pahastuu helposti, jos ne eivät toteudu. Sellainen johtaa usein turhiin riitoihin. Ilman asioista puhumista toinen ei voi tietää, millaisia odotuksia häneen kohdistuu. Kannattaa kertoa toiselle suoraan, että toivoo esimerkiksi tasa-arvoisempaa kotitöiden jakoa, eikä piikitellä likasukista lattialla.

Reilun riitelyn ohjeet

1. Puhu tunteesta

Toisen syyttäminen aiheuttaa useimmiten vetäytymisen tai vastahyökkäyksen ja vauhdittaa riitaa. Älä siis kerro, mitä toinen tekee, vaan kerro, miltä se sinusta tuntuu.

2. Vältä tietoisia loukkauksia

Parisuhderiidan pyörteissä pahimmat loukkaukset voi joskus onnistua välttämään, jos miettii, miten sanoisi samasta asiasta ystävälle, Mattila kirjoittaa.

3. Sovi ja unohda

Sopikaa riita, unohtakaa erimielisyydet ja tehkää jotain mukavaa. Unohtaminen tarkoittaa sitä, ettei kiistan aiheita hillota mielessä ja nosteta esiin seuraavassa riidassa.

Kiistaa kotitöistä?

Jos kotityöt aiheuttavat jatkuvasti riitaa, voi tilannetta ratkoa seuraavien kysymysten avulla: Mitä hyvää on systeemissä, jolla kotityöt on nyt jaettu? Minkä yhden asian pitäisi kummankin omasta mielestä muuttua, jotta vastuut jakautuisivat jatkossa tasaisemmin? Mitä asioille voisi käytännössä tehdä mahdollisimman pian? Millaista kiitosta kumpikin toivoo saavansa kotihommista?

Tutkimuksen mukaan suomalaisista miehistä lähes 70 prosenttia kokee saavansa tekemistään kotitöistä arvostusta perheeltään, mutta naisista samoin kokee vain noin puolet. Jopa joka viides nainen on sitä mieltä, ettei perhe pidä heidän hoitamiaan kotitöitä ollenkaan tärkeinä.

Siksi erityisesti naisilla puolison osoittama arvostus hyvitti tämän pienempää työpanosta. Jos ei ehdi osallistua, kannattaa siis edes kiittää. Kiitoksen kuuleminen voi olla erityisen tärkeää lasta kotona hoitavalle vanhemmalle, kirjassa todetaan.

Kiistaa omasta ajasta?

Käykää sunnuntaina seuraava viikko läpi ja varmistakaa, onko molemmille luvassa tarpeeksi omaa aikaa.

Sopikaa halutessanne vakiovuorot: toinen saa vaikka tiistai-illan ja toinen torstai-illan. Tuolloin on muutama tunti aikaa, jonka voi käyttää ihan miten huvittaa tarvitsematta kysyä lupaa mihinkään.

Muista myös kiittää jälkikäteen toista ja kertoa, miten mukavaa yksinolo oli.

Tasa-arvoinen vauvanhoito

1. Vauvan pientä itkua on hyvä oppia sietämään. Vauva itkee muistakin syistä kuin vain nälästä. Siksi isän kannattaa opetella rauhoittamaan vauvaa myös itse eikä heti tarjota huutavaa nyyttiä äidille.

2. Molemmat tietävät yhtä hyvin. Paremmin tietävän vanhemman roolia vastaan kannattaa taistella.

3. Anna toisen hoitaa ja päättää. Äiti saattaa usein jättää vauvan isälle hoitoon syötettynä ja puettuna, mutta isä voi hoitaa asiat myös itse.

4. Ota selvää ja ole kiinnostunut. Molempien on hyvä olla perillä siitä, mitä kaikkea vauvan hoitamiseen kuuluu.

5. Työnjako helpottaa suhdetta. Kun kumpikin suoriutuu kaikista lapseen liittyvistä asioista, suhde säilyy helpoiten tasavertaisena.

Lue myös:

Onko parisuhteesi hukkumassa ruuhkavuosiin? Uuden vireen voi löytää pienillä arkisilla teoilla: Sano suoraan, että väsyttää, äläkä kolistele kattiloita

"Lapsi söi ja nukkui kellontarkasti, unohdin itseni täysin" – Uupumus ja yksinäisyys ovat nykyvanhemmuuden pahimmat vitsaukset