Suomalaisten juomavettä puhdistetaan kaatopaikkajätteellä – Kemira joutui uuteen tilanteeseen pigmenttitehtaan palon takia

Porin pigmenttitehtaan tulipalo kaksi vuotta sitten keskeytti Suomen ainoan vesikemikaalitehtaan raaka-aineen saannin.

Pori
Porin Kaanaan teollisuusalueen läjitysalue
Kemira Oyj

PoriMeri-Porissa Kaanaan tehdasalueen takana olevasta kukkulasta loistaa smaragdinvihreää väriä. Kukkulat muistetaan Meri-Porissa työn, teollisuuden ja myös ympäristöongelmien symbolina.

Vuonna 2016 kukkulalla juhlittiin sitä, että teollisuusjäte oli vihdoin peitelty asianmukaisesti suljetuksi kaatopaikaksi. Kukaan ei uskonut, että pian kaatopaikka revittäisiin taas auki.

Kukkulan metrin paksuisen pintakerroksen alla on ainesta, joka vielä muutama vuosi sitten oli omistajalleen Kemiralle pelkkää teollisuusjätettä. Tilanne muuttui kuitenkin päälaelleen Venatorin tulipalon takia.

Kaatopaikan uumenissa oleva vihreä ferrosulfaatti olikin korvaamaton hyödyke, joka pelastaisi monen suomalaisen puhtaan juomaveden. Sitä voidaan hyödyntää raaka-aineena vedenpuhdistuksessa käytettävien saostuskemikaalien tuotannossa.

Ympäristölupa jätteen hyödyntämiselle

Noin 30 hehtaarin kokoiselle läjitysalueelle on sijoitettu vuodesta 1973 lähtien arviolta 3,5 miljoonaa tonnia viereisen pigmenttitehtaan prosessissa syntynyttä ferrosulfaattia. Vuodenvaihteessa Kemiran vesikemikaalitehdas Porissa sai viisivuotisen ympäristöluvan (siirryt toiseen palveluun) kaatopaikalla olevan ferrosulfaattijätteen hyödyntämiselle.

Tehdaspäällikkö Jari Takala iloitsee siitä, että jätteestä on tullut rahanarvoista tavaraa. Hänen mielestään kyseessä on ympäristöteko, kun jätekukkulaa päästään pienentämään.

– Se on ympäristöteko jos mikä, kun maalle kerättyä sulfaattikuormaa pääsee hyödyntämään. Toivoisin, että sitä käsiteltäisiin ympäristötekona enemmänkin, Takala toteaa.

Kaatopaikan ferrosulfaattia on hyödynnetty koeluonteisesti nyt puolentoista vuoden ajan. Toistaiseksi urakka on Takalan mukaan sujunut ilman suuria ongelmia. Maansiirron kannalta työ on suuri ja vaatii myös koneilta paljon.

– Omat haasteensa aiheuttaa se, että alue oli jo kertaalleen suljettu ja pintakerroksia joudutaan avaamaan uudelleen. Alla oleva ferrosulfaatti on myös erittäin kovaa.

Vesihuollon huoltovarmuus vaakalaudalla

Vielä kaksi vuotta sitten pigmenttitehtaalta tuli ferrosulfaattia putkessa vesikemikaalitehtaalle niin paljon kuin tarvittiin. Tilanne muuttui kuitenkin yhdessä päivässä, kun tuli tuhosi pigmenttitehtaan tammikuussa 2017.

Tilanne sinällään ei heti auennut. Nyt sen tiedämme, ettei ferrosulfaattia enää Porista tule.

Jari Takala

Venatorin kahden vuoden takainen tulipalo pysäytti myös Kemiran vesikemikaalien valmistuksen hetkeksi. Pääraaka-aineen toimitus loppui välittömästi ja Kemira joutui tuomaan ferrosulfaattia Poriin myös ulkomailta.

Raaka-ainepulan piti olla väliaikaista, mutta tänä syksynä Venator ilmoitti, että se ajaa tehtaansa kokonaan Porissa alas. Tulipalon seuraukset olivat myös Jari Takalalle yllätys.

– Tilanne sinällään ei heti auennut. Nyt sen tiedämme, ettei ferrosulfaattia enää Porista tule.

Kemira on merkittävä toimija muun muassa suomalaisten juomaveden puhdistuksessa. Porin ferrisulfaattitehdas on ainut kotimainen ferri- ja ferrosulfaattien tuottaja. Yhtiön vesikemikaaleja käytetään runsaasti Suomen vesihuollossa, eikä Porin tehtaan tuotteita kyetä helposti korvaamaan.

Venatorin tehdaspalon jälkeen Suomessa pelättiin, että huoltovarmuus vesihuollon osalta vaarantuu, koska vesikemikaaleja ei ole saatavilla riittävästi. Kaatopaikan sisältö pelasti kuitenkin tilanteen.

Jotain otettiin myös opiksi. Nyt annettu ympäristölupa mahdollistaa yhden hehtaarin kokoisen huoltovarmuusvaraston perustamisen alueelle, jolloin ferrosulfaattia on helposti saatavilla myös mahdollisissa poikkeusoloissa.

Tehtaan pääraaka-aine voi vielä muuttua

Tehdaspäällikkö Jari Takalan mukaan Porin tehtaan tulevaisuus raaka-aineen suhteen on vielä täysin avoinna. Kemira on selvittänyt myös toisen raaka-aineen, magnetiitin käyttöä valmistusprosessissa. Yhtiö tekee päätöksen pääraaka-aineesta vielä alkuvuoden aikana. Tehdasta saatetaan ajaa jatkossa ferrosulfaatilla, magneniitilla tai molemmilla.

Parhaimmassa skenaariossa voisimme hyödyntää lähes tuon koko kasan läjitetyn ferrosulfaattimäärän, jolloin sen fyysinen koko pienenisi noin puoleen.

Jari Takala

– Magnetiitti on meidän toinen raaka-aine, joka voisi korvata ferrosulfaattia. Todennäköisesti myös siihen suuntaan tulemme etenemään.

Päätöksen taustalla on myös se tosiasia, että kaatopaikan ferrosulfaatti ei riitä ikuisesti raaka-aineeksi. Läjitysalueelta louhitun raaka-aineen joukossa on ollut jonkin verran epäpuhtauksia, mistä on koitunut lisäkustannuksia prosessiin.

Kemiralla ei ole vielä täysin selvillä, kuinka paljon kaatopaikalla olevaa ferrosulfaattia kyetään lopulta hyödyntämään. Nyt myönnetty ympäristölupa mahdollistaa yhteensä miljoonan tonnin hyödyntämisen seuraavan viiden vuoden aikana.

Tällä hetkellä Kemira on varautunut siihen, että kaatopaikan raaka-ainetta voitaisiin hyödyntää 10–15 vuotta eteenpäin, mahdollisesti jopa pidempäänkin.

– Parhaimmassa skenaariossa voitaisiin ajatella, että voisimme hyödyntää lähes tuon koko kasaan läjitetyn ferrosulfaattimäärän, jolloin kasan fyysinen koko pienenisi noin puoleen, Takala sanoo.