Suurin osa kotona asuvista vanhuksista on aliravittuja – tutkijat löysivät kolme riskitekijää, jotka ennakoivat ongelmia

Aliravitsemus syntyy, jos vanhus ei syö riittävästi aterioita ja välipaloja vuorokauden aikana.

ravitsemus
Ikääntynyt henkilö syö jauhelihakeittoa pöydän ääressä.
Marianne Mattila / Yle

Kotona asuvat vanhukset eivät syö riittävän ravitsevaa ruokaa. Varsinkin iäkkäillä kotihoidon asiakkailla esiintyy aliravitsemusta tai sen riskiä.

Kotihoidossa olevien vanhuksien tilanteesta saatiin muutama vuosi sitten jopa hätkähdyttävä tulos. Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimus paljasti, että jopa 86 prosentilla vanhuksista oli aliravitsemus tai riski siihen. Kun ravitsemukseen kiinnitettiin huomiota, tilanne parantui.

Omaisten kannattaakin seurata, syökö kotona asuva ikäihminen riittävästi.

Yksi riskitilanne liittyy leskeksi jääneisiin miehiin. Yli 75-vuotiaiden parissa on tyypillistä, että pariskunnasta nainen huolehtii ruoasta. Tuolloin yksin jääneeltä aviomieheltä unohtuu helposti omasta syömisestä huolehtiminen.

Toinen riski on siinä vaiheessa, jos vanhus ei jaksa liikkua itse kauppaan. Ruoka ei maistu, kun valintoja ei ole voinut tehdä kaupassa itse.

Kolmas riskitekijä on liian yksipuolinen ruokavalio. Jos päivän ainoa lämmin ateria on aamulla keitetty puuro, ei päivän mittaan ehdi syödä riittävän monipuolisesti.

Kurkkaus jääkaappiin on aina välillä paikallaan

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa tehtiin kysely 275 kotihoidon asiakkaalle Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Ensimmäisen kyselyn jälkeen selvisi, että 86 prosentilla kyselyssä mukana olleella yli 75-vuotiaalla oli aliravitsemus tai riski siihen.

Tämän jälkeen aterioille lisättiin proteiinia. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että vanhukset söivät iltapalan.

Tämän jälkeen kysely uusittiin. Puolen vuoden kuluttua aliravitsemusta tai sen riskiä esiintyi kahdella kolmesta kotihoidon asiakkaalla.

Tulokset saatiin vuosina 2013–2016. Kyselyyn vastasivat myös muistisairaiden oma- ja omaishoitajat.

Kannattaa siis vilkaista ikääntyneen omaisen jääkaappiin aina silloin tällöin. Onko siellä riittävästi proteiinia eli erilaisia maitotaloustuotteita, lihaa tai kalaa.

Ateriapalvelun tarjonta ei vastaa makutottumuksia

Jääkaapista kannattaa myös tarkistaa, onko mahdolliset ateriapalvelun ateriat syöty kokonaan. Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimuksissa huomattiin, että ateriapalvelun tarjonta ei vastaa aina ikäryhmän makutottumuksia.

– Pastasukupolvi on vasta vanhenemassa ja tämän hetken ikäihmiset eivät pidä ruoasta, johon on sekoitettu kaikki ainesosat sekaisin, sanoo geriatrisen ravitsemustieteen dosentti Irma Nykänen.

Varsinkin Pohjois-Savossa aterioihin kaivataan enemmän kalaa.

Yli 75-vuotiaiden pitäisi saada päivän aterioista vähintään 1 500 kilokaloria. Käytännössä se tarkoittaa vähintään yhtä lämmintä ateriaa, aamiaista, välipaloja ja iltapalaa. Parasta olisi, kun lämpimiä aterioita syötäisiin päivittäin kaksi.

Mustikka-mummo on kuntoutunut, kun on syönyt hyvin

Kuopiolainen 76-vuotias Anna Karjalainen on käynyt viimeisen vajaan 20 vuoden aikana läpi kahdeksan kilpirauhassyöpäleikkausta. Sädehoito on vaurioittanut ruokatorvea ja sylkirauhasia. Sairauden myötä syöminen, varsinkin nieleminen, on ollut välillä hyvin vaikeaa.

Yleiskunto menee alas ja siitä nouseminen teettää työtä.

Anna Karjalainen

Mutta syödä on pitänyt, jotta on toipunut rankoista operaatioista. Leikkauksen jälkeen Karjalainen söi aamiaiseksi vatkattua kermaa, jonka seassa oli kananmunaa. Toipumisvaiheessa Karjalainen käytti apuna myös erilaisia ravintolisiä. Kun olotila alkoi parantua, hän pystyi syömään taas tavallista kotiruokaa soseutettuna. Soseen sekaan lisättiin kermaa ja voita.

Hyvän ravinnon merkitys toipumisessa on ollut todella suuri.

– Kun sairastuu, yleiskunto menee alas ja siitä nouseminen teettää työtä, Karjalainen kuvaa.

Anna Karjalainen syö iltapalaa kotonaan.
Anna Karjalaisen kahden hengen taloudessa on säännöllinen ruokarytmi.Marianne Mattila / Yle

Karjalaisen ruokahalu herää aamulenkillä. Hän syö aviomiehen kanssa kaksi kertaa päivässä lämpimän ruoan. Sen päälle nautitaan aamiainen, iltapala ja tarvittaessa välipaloja. Joka päivä juodaan yhdessä päiväkahvit. Kahvin kanssa syödään pullaa tai muuta makeaa kahvileipää. Karjalainen leipoo myös leivän itse.

Lapsenlapselta Karjalainen sai 70-vuotissyntymäpäivänä lempinimen Mustikka-mummo. Hän kerää miehensä kanssa jopa satoja litroja metsämarjoja joka vuosi.

Karjalainen uskoo, että marjoilla on ollut suuri merkitys leikkauksien jälkeen. Ainakin ravintolisävanukas on maistunut paremmalta, kun sekaan on laittanut reilusti itsetehtyä puolukkahilloa.

Anna Karjalainen on ollut tietoinen hyvän ravinnon merkityksestä elämänlaatuun, mutta valitettavan moni muistaa myös vanhoja neuvoja, jotka voisi heittää jo romukoppaan.

Liian pitkä yöpaasto vie voimat

Yksi ravitsemukseen liittyvä vanhentunut ajatus on jäänyt elämään 1980-luvulta sinnikkäästi. Tuolloin ajateltiin, että varsinkin laihduttajan ei kannattanut syödä iltakuuden jälkeen mitään. Tapa kostautuu vanhemmiten, kun yöpaasto venyy liian pitkäksi. Tämä näkyy edelleen muun muassa Kuopion kotihoidon puolella.

– Ikäihminen tarvitsee myös iltapalaa, sanoo Kuopion kaupungin ravitsemussuunnittelija Anne Tuovinen.

Anne Tuovinen työhuoneessaan.
Kuopion kaupungin ravitsemussuunnittelija Anne Tuovinen.Marianne Mattila / Yle

Liian pitkä paasto vaikuttaa pahimmillaan esimerkiksi lääkkeiden vaikutukseen. Sen lisäksi seuraava aamu lähtee käyntiin nihkeästi. Vanhusta heikottaa, pyörryttää ja olo on hutera. Lihaksissa ei ole voimaa riittävästi ja se voi johtaa kaatumiseen. Moni ei ymmärrä, että olo johtuu liian niukasta ravinnosta ja hakeutuu lääkäriin. Pahimmillaan lääkäri määrää uuden lääkkeen avuksi tilanteeseen.

– Yleistä on, että vanhus ottaa lääkkeet säännöllisesti, mutta syöminen unohtuu, kertoo Tuovinen.

Kuopiossa kehitetty valmennus pyrkii parantamaan tilannetta

Kuopiolaisen Ravistamon ravitsemusterapeuttien kehittämä palvelu pyrkii lisäämään vanhuksien kanssa työskentelevien ravitsemustietoa. Hoitohenkilökunnalla saattaa olla käsitys, että esimerkiksi palvelutalossa asuvan ikäihmisen ravinnosta on vastuussa ruokapalvelu.

Ravitsemushoito on kuitenkin osa muuta hoitoa, josta on vastuussa hoitohenkilökunta, painottaa ravitsemusterapeutti Kati Laine Ravistamosta.

Kati Laine seisoo kadulla Kuopiossa.
Ravitsemusterapeutti Kati Laine on huomannut, että hoitajien välinen kommunikointi on helpompaa, kun kaikilla on sama tietämys vanhusten ravitsemuksesta.Marianne Mattila / Yle

Hoitajien on tunnistettava asiakkaiden ravitsemustila ja erityistarpeet. Esimerkiksi tarvitseeko joku tehostettua ravintoa eli käytännössä ravintolisiä. Tilanteen tunnistamiseksi ei ole olemassa laboratoriokoetta, vaan arvio pitää tehdä seuraamalla vanhuksen painoa ja toimintakykyä. Huonokuntoisten vanhusten nesteensaantia seurataan, mutta myös syödyn ruoan määrää tulisi seurata. Hoitajien palaverissa saatetaan sanoa, että joku on syönyt huonosti.

– Mutta tietoa ei hyödynnetä ja mietitä, mitä asialle voisi tehdä, Laine harmittelee.

Valmennuksen piloteissa mukana olleissa hoitolaitoksissa nousi esille, ettei hoitajien käytännön työssä ole riittävästi aikaa paneutua asukkaiden ravitsemukseen.

Yli 70-vuotiaan ei kannata laihduttaa

Vallalla on edelleen luulo, ettei vanhuksen tarvitse syödä säännöllisesti, koska hän ei kuluta enää niin paljon energiaa kuin aktiivisina vuosina. Taustalla saattaa olla säännöllistä laihduttamista, jopa tottumista todella vähään ravintoon.

– Kituuttamista, jolloin terveellinen syöminen on jo epämiellyttävää, Tuovinen kuvaa.

Luullaan, että ollaan ylipainoisia.

Irma Nykänen

Yli 70-vuotiaiden pitäisi unohtaa laihduttaminen kokonaan. Jos vyötärölle on kertynyt ylipainoa, siitä pääsee eroon tarkistamalla omia ruokailutottumuksiaan. Voi kysyä itseltään, syökö säännöllisesti useita ravintorikkaita aterioita vuorokauden aikana.

Paino ei saisi laskea ikääntyessa ja alipaino on riski jo yli 75-vuotiailla. Aliravitsemukseen pitääkin reagoida heti. Itä-Suomen yliopiston dosentti Irma Nykänen on huomannut, että varsinkin naisilla oman kehon mittasuhteet on hukassa.

– Luullaan, että ollaan ylipainoisia, Nykänen sanoo.

Hyvä ravinto nostaa jopa jaloilleen

Anne Tuovinen neuvoo, että kadonnutta ruokahalua voi yrittää herätellä syömällä omia lempiruokia. Terveellisyydestä pitää huolen helposti, kun suosii värikästä ruokaa ja pehmeitä rasvoja. Ja muistaa säännöllisen ateriarytmin.

– Syöminen on osa hyvinvointia ja siitä täytyy huolehtia säännöllisesti, Tuovinen painottaa.

Ravistamon valmennuksen piloteissa hyvän ravinnon merkitys nähtiin konkreettisesti. Eräässä mukana olleessa yksikössä osaston noin 20 asiakkaasta viisi nousi omille jaloilleen testissä, jossa pitää nousta ylös viisi kertaa peräkkäin tuolista. Lopputuloksena huomattiin, että ravitsemushoidolla toimintakyky palautui, mikä puolestaan parantaa elämänlaatua ja helpottaa samalla hoitohenkilökunnan työtä.

Koskaan ei pidä luovuttaa.

Anna Karjalainen

Moni ikäihminen selittää syömättömyyttään sillä, että vanhana ruoka ei maistu. Janon- ja näläntunne katoavat vuosien myötä. Ihminen saattaa olla koko ajan nälkäinen eikä ymmärrä sitä.

Syöpäleikkauksista toipunut kuopiolainen Anna Karjalainen on tyytyväinen, että on hyvässä kunnossa ja jaksaa pitää huolta itsestään.

– Ja laittaa ruokaa monipuolisesti, hän sanoo.

Karjalaista motivoi voimakas elämäntahto. Perhe ja ystävät antavat voimaa.

– Koskaan ei pidä luovuttaa, Karjalainen tiivistää.

Korjaus 31. tammikuuta klo 6.51: korjattu yksikkö kalorista kilokaloriksi.