Oopperaura ei ole laulukilpailun voitosta kiinni – Lilli Paasikivi: "Lahjakkaat laulajat löydetään aina"

Samaa mieltä on Suomen kansainvälisesti kysytyin tenori Tuomas Katajala, joka ei koskaan voittanut suurta laulukilpailua.

laulukilpailut
Foto från Trollflöjten på Finlands nationalopera.
Tuomas Katajala Taminon roolissa Kansallisoopperan Taikahuilussa 2015. Tamino oli myös hänen ensimmäinen iso oopperaroolinsa Suomessa, Savonlinnan Oopperajuhlilla 2006.Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera

Lenskin aarian kaihoisat sävelet täyttävät olohuoneen hirsitalossa Hämeenlinnan keskustassa. Laulua kuunnellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Tuomas Katajala on tällä hetkellä kysytyin suomalainen tenori Euroopan oopperalavoilla.

Katajalan tie kansainväliseksi oopperatähdeksi poikkeaa tavanomaisesta. Ovet voivat aueta ilman menestystä suurissa laulukilpailuissa.

– Hain Mirjam Helin -laulukilpailuun, mutta en päässyt alkukarsinnasta läpi, Katajala muistelee puolentoista vuosikymmenen takaista pettymystä.

Jo saavutettu kilpailumenestys Jyväskylän, Tukholman ja Rooman astetta pienemmissä kilpailuissa ei silloin lämmittänyt, mutta tenorille myönnetty Martti Talvela -stipendi vuonna 2005 osoittautui kullan arvoiseksi. Se oli kiinnittänyt Savonlinnan taiteellisen johdon huomion. Kutsu kävi Taminon rooliin W. A. Mozartin Taikahuilussa vuotta myöhemmin.

Kilpailusaavutuksista merkittävimmäksi osoittautui välieräpaikka saksalaisessa Neue Stimmen -kilpailussa. Sieltä Kansallisoopperan silloinen johtaja Erkki Korhonen bongasi Katajalan ja tarjosi näytönpaikkaa Suomen ainoassa oopperatalossa.

Lisäksi olisi pitänyt ottaa osaa suomalaisittain merkittävään Lappeenrannan kansalliseen laulukilpailuun, mutta Katajala päätti toisin.

– Ajattelin, etten ammu itseäni jalkaan menemällä mukaan kilpailuun. Minulla oli jo isoja rooleja tiedossa, hän sanoo.

Tuomas Katalaja, oopperalaulaja kotonaan hämeenlinnssa
Tuomas KatajalaJaani Lampinen / Yle

Ulkonäkö saattaa ratkaista

Nyt Katajala valloittaa Euroopan ja maailman oopperalavoja ilman, että hän olisi ensin menestynyt kansallisesti tai kansainvälisesti suurissa laulukilpailuissa.

Hän on yksi monista.

– Minulla ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö erinomaiset laulajat päätyisi ammattinäyttämöille, osallistuivatpa he kilpailuihin tai eivät. Lahjakkaat laulajat löydetään aina, sanoo Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.

Silti kilpailut täyttyvät hakijoista.

Esimerkiksi toukokuussa järjestettävään kansainväliseen Mirjam Helin -laulukilpailuun hakijoita on ennätysmäärä. Hakemuksen jätti 475 laulajaa eri puolilta maailmaa.

Viikonloppuna päättyneessä Lappeenrannan kansallisessa laulukilpailussa oli Paasikiven mukaan enemmän hyviä laulajia kuin palkintopalleilla oli tilaa. Paasikivi oli Lappeenrannassa tuomariston puheenjohtajana.

– Totta kai kilpailumenestys on spotlight, minkä jälkeen työnantajat kiinnostuvat näistä nimenomaisista taiteilijoista. Kertoohan osallistuminen laulukilpailuihin jotain laulajan tasosta, mutta pitää olla paljon muutakin.

Lilli Paasikivi, taiteellinen johtaja kansallisooppera
Jaani Lampinen / Yle

Kun valitset laulajia töihin Kansallisoopperaan, katsotko ansioluettelosta kilpailumenestyksen, ja vaikuttaako se päätökseen?

– On niin monia asioita, joiden pitää osua kohdalleen, jotta valitsemme laulajan mukaan tuotantoon, Paasikivi vastaa.

Katajalan mukaan oopperan tekeminen on visualisoitunut merkittävästi. Laulajien ulkonäköön kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

– Kaksi kertaa on käynyt niin, että huipputaloissa johtaja on kutsunut mukaan produktioon, mutta lopulta ohjaaja ei ole halunnut minun näköistä kaveria lavalle. Johtajat ovat sentään kohteliaasti tarjonneet tilalle muita töitä.

Kilpailumenestyksen merkitys itsestä kiinni

Juhlapuheissa muistellaan laulukilpailuista kipinän uralle saaneita maailmantähtiä. Jorma Hynnisen ja Matti Salmisen taisto Lappeenrannassa 1969 – niin, muuan Kuningasbasso jäi Lappeenrannassa toiseksi kuten myös Lilli Paasikivi vuonna 1992.

Karita Mattilan voitto Lappeenrannassa 1981 oli alkusoittoa Cardiffin kansainvälisen laulukilpailun voitolle kahta vuotta myöhemmin.

Lappeenrannan voittajia ovat myös muun muassa sopraanot Soile Isokoski (1987) sekä Camilla Nylund ja Johanna Rusanen, jotka jakoivat ensimmäisen palkinnon vuonna 1996.

Nykyään kilpailut ovat kuitenkin vain osa urakehitystä. Mahdollisen menestyksen merkitys uralle on myös laulajasta itsestään kiinni.

– Oikea aika osallistua kilpailuun on silloin, kun tiedät, että pystyt hyödyntämään menestyksen tuomaa kysyntää. Pitää olla rahkeita ammattinäyttämölle ja opinnot sellaisessa vaiheessa, että töitä voi ottaa vastaan, Paasikivi toteaa.

sopraano, oopperalaulaja
Karita Mattilan ura lähti nousukiitoon, kun hän voitti Cardiffissa BBC:n Singer of the World -laulukilpailun 1983.Antti Haanpää / Yle

Äänen lisäksi on oltava ainakin bisnesvainua, somenäkyvyyttä, pelisilmää, suunnitelmallisuutta ja riskinottokykyä. Lisäksi on löydettävä luotettava agentti.

Näiden rinnalla kilpailuvoitto on uralla pelkkä jäävuoren huippu, jota ilmankin voi pärjätä.

– Suuri kansainvälinen laulukilpailu varmasti auttaa uralla eteenpäin, mutta haastavinta on se valtava työmäärä, ylämäki, joka on itselläkin uraa tehdessä arkipäivää. Laulajan ura rakentuu niin monesta osa-alueesta, Katajala pyörittelee.

Töiden eteen on pidettävä verkostoja yllä ja osattava tehdä kauaskantoisia suunnitelmia.

– Pitää osata arvioida oma kehitys laulajana viiden vuoden päähän ja suunnitella mahdollisia rooleja sen mukaan. Lisäksi on pidettävä itsensä mielenkiintoisena koko ajan.

Todellinen ammattilaisuus mitataankin oopperatalojen lähettämissä uusintakutsuissa – ei niinkään yksittäisissä rooleissa, joita kilpailumenestyskin saattaa tuoda tullessaan.