Opaskirja vanhemmille tomuttaa ehkäisyyn ja ikävyyksiin keskittynyttä seksuaalikasvatusta: "Se on seikkailu ja tuhat ekaa kertaa"

Kun 11-vuotias kertoo seurustelevansa, moni vanhempi ottaa puheeksi kondomit, vaikka syytä olisi jutella kädestä pitämisestä.

seksuaalikasvatus
"On tärkeää, että nuori osaa sanoa myös ei"
"On tärkeää, että nuori osaa sanoa myös ei"

Tuoreen Rakkaus, ilo, rohkeus -teoksen alkusanoissa kysytään, voiko rakkaudesta puhua lapsille. Kysymykseen myös vastataan: voi, ja pitää.

Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi-Poikelan laatima opas antaa vanhemmille eväitä siihen, miten homma hoidetaan aiheuttamatta vahinkoa. Ideana on kannustaa, rohkaista ja hyväksyä lasta ja nuorta kehityksen joka portaalla. Rakkaus ja seksuaalisuus ovat mahtavia voimavaroja ja myönteisen energian lähteitä.

Kun vanhempi oppii tuntemaan eri portaat, hän osaa auttaa lastaan kiipeämään niitä omaan tahtiinsa.

Kirja tekee näkyväksi koko seksuaalisen kehityksen pienestä lapsesta herkän, hämmentyneen nuoruuden kautta isommaksi ja rohkaistuneemmaksi, summaa Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Cacciatore.

Oppaalle on Cacciatoren mukaan ollut valtava tarve. Vanhemmilla on heikosti tietoa seksuaalisen kehityksen portaista (siirryt toiseen palveluun), vaikka niihin perustuvaa seksuaalikasvatusta on tehty kouluissa jo parikymmentä vuotta.

– Pienen lapsen seksuaalisuus on upeaa, hän on mielestään ihana, ja joka paikasta hyvä. Sitten pikkuhiljaa tulee kuvioihin tykkäys, kaverit, pussaus, hipat, salaiset rakkaudet ja hämmennys, ensimmäinen kerta käsi kädessä. Ja suudelma: uskaltaako, voiko, miten se tapahtuu?

"Seksuaalisuus ei ole vain yhdyntää ja ehkäisyä"

Cacciatoren mielestä seksuaalikasvatus on turhan paljon kieppunut ongelmien ja riskien ympärillä.

– On ongelma, kun 11-vuotias jossain somesysteemissä kertoo olevansa parisuhteessa, niin vanhemmat alkavat puhua kondomeista, kun pitäisi puhua ystävyyden pelisäännöistä ja käsi kädessä -portaasta. Se on ymmärrettävää, koska näistä portaista ei ole puhuttu, vaan on puhuttu vain yhdynnästä, ehkäisystä ja taudeista.

Turvataitoja tietenkin pitää opettaa, mutta seksuaalikasvatuksen pitää olla kannustavaa. Tuomitsemisen sijaan lapsille ja nuorille on syytä opettaa tunnetaitoja.

– Rakkaus on niin iso asia elämässä, että sen kanssa on sata kertaa solmussa. Se voi olla tuskaa, mutta se on myös niin paljon ihanaa ja kaunista. Se antaa voimaa, ja on positiivisen energian ykkönen. Totta kai siitä pitää puhua!

Nuorilla on tarve saada tietää, miten seksuaalisuus kehittyy, ja miten sitä voi suojella. Kun vanhempi tietää suunnilleen, millä portaalla oma jälkikasvu on menossa, hän osaa tukea ja rohkaista lasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Seksuaalisuudesta keskustelu oman lapsen kanssa voi tuntua tukalalta, mutta hyvällä keskusteluyhteydellä, hyväksyvällä asenteella ja tarkalla kuuntelulla pääsee jo pitkälle. Eri-ikäisten kanssa puhumiseen tarvitaan erilaisia lähestymistapoja. Niihin on tarjolla työkaluja.

– Muuten lapsi sanoo äkkiä, että hyi, ällöä, mä en halua kuunnella. Kun itse tuntee seksuaalisuuden portaat, ja kuvailee niitä lapselle, niin lapsi tunnistaa itsekin hyvin, millä portaalla on. Hän voi sanoa, että joo, oon käsi kädessä -portaalla.

Ennen varsinaisen rakastelun portaalle kapuamista on monta muuta, vähintään yhtä tärkeää.

– Seksuaalisuus on seikkailu ja tuhat ekaa kertaa, joita on jo pelkästään koskettamisen ja hyväilyn portailla. Vasta sitten kun on aivan varma siitä, että on valmis ja kumppani on valmis, testataan rakastelun portaita. Ei se anna enempää kuin mikään muista portaista, vaan kyse on siitä, mikä on itselle juuri nyt ajankohtaista.

Haluttaako enemmän kuin pelottaa?

Kaikki alkaa ystävyystaidoista. Niitä on syytä opetella pienestä pitäen. Mielenterveydelle on olennaista saada ystäviä ja osata itse olla paras mahdollinen sellainen. Kun oppii arvioimaan itseään ystävänä, oppii arvioimaan myös tulevia kumppaneitaan.

– Ystävä puhuu kunnioittavasti ja arvostavasti. Hän kuuntelee, ja jos on ongelmia, osaa kertoa niistä. Ystävä ei puhu pahaa toisen takana, ei pakota, ei painosta, ei puhu pornojuttuja. Ystävä tutustuu toiseen, ja toisen tarpeisiin ja toiveisiin.

Myös hyvä seksuaalinen kohtaaminen edellyttää sitä, että osaamme kysyä toisen tarpeita ja valmiuksia, ja arvioida omiamme. On tärkeää tietää rajansa, ja oma arvonsa.

–Seksi ei ole temppu, joka alkaa, ja jota kaikki tekevät. Sen kuuluu tuntua hyvältä, eikä näyttää hyvältä. Se on kommunikaatiota, eikä suoritustemppuilua, joka ehkä on pornon tuoma härdelikuva. Siihen eivät kuulu kavereiden luomat paineet siitä, miten pitkälle pitäisi ekoilla treffeillä mennä.

Kirjassa on kyselymalli, jonka avulla vanhempi voi selvittää lapsensa kanssa, eteneekö tämä itselleen oikeaan tahtiin.

– Haluttaako enemmän kuin pelottaa? Silloin ei tarvita alkoholia tai huumeita. Onko ehkäisy kunnossa, jos sitä tarvitaan? Onko tilanne se, että ei varmasti kaduta tälle portaalle kiipeäminen?

Rakkaus on ihanaa, ja seksuaalisuus lahja ja mahdollisuus, Cacciatore painottaa. Aina asiat eivät kuitenkaan mene kuten itse toivoisi. Siksi myös pettymyksiin pitää osata valmentaa.

Niistä selviää, jos lasta ja nuorta on kasvatettu hyväksyen ja herkkyydellä. Tuomitseminen haavoittaa ja murentaa itsetuntoa. Lapselle on tärkeä osoittaa, että hän on ihana millaisena hyvänsä, eikä hänen ihanuutensa ole kiinni siitä, ymmärtääkö joku tietty toinen henkilö sen vai ei.

– Kannattaa selvittää, onko nuorella strategia sen suhteen, ettei kaikki mene niin kuin Strömsössä. Sekin on elämää.