Ilmastokriisin lapset oppivat ekotaitoja jo eskarissa – ympäristökasvatus rakentaa seuraavasta sukupolvesta edellistä viisaampaa

Lapset löytävät tutkien ja kokeillen vankkoja eväitä kestävään elämäntapaan. Uusi opetussuunnitelmakin tukee ympäristökasvatusta, mutta se vaatii myös opettajien panostusta.

ympäristökasvatus
Kirkonkulman koululaisia
Kirkonkulman koulun oppilaat Hämeenlinnassa perehtyvät leikin avulla pöllöjen ja myyrien keskinäiseen vuorovaikutukseen luokanopettaja Mikko Ollilan johdolla.Timo Leponiemi / Yle

Kirkonkulman koulun oppilaat havainnollistavat myyrien ja pöllöjen keskinäistä vuorovaikutusta leikillä koulun lähimetsässä. Osa lapsista on pöllöjä, osa myyriä.

Kun pöllöt saalistavat myyriä, ne selviävät paremmin talvesta ja lisääntyvät. Se kääntää myyrien määrän laskuun. josta taas seuraa, ettei pöllöille ole riittävästi ruokaa ja pöllöjen määrä vähenee.

– Talvi ei tietenkään ole tällaisen opetuksen kuuminta aikaa, mutta syksyllä ja keväällä meillä on luontojaksoja. Toki tiettyjä ajankohtaisia aiheita on talvellakin, kuten nämä pöllöt. Niitä on hyvä opiskella näin, sanoo kuudennen luokan luokanopettaja Mikko Ollila.

Luontosuhdetta opitaan ulkona

Kirkonkulman koululla opetussuunnitelma toimii ohjeena ympäristöopetukselle. Esimerkiksi kuudesluokkalaiset opiskelivat syksyllä metsään liittyviä asioita.

– Perinteisestä luokkaopetuksesta saadaan paljon tietoa, mutta leikinkaltainen kertaus painaa tiedon tiukemmin mieliin ja havainnollistaa, miten vuorovaikutussuhteet luonnossa toimivat.

– Se, että ollaan paljon ulkona, kasvattaa luontosuhdetta. Opitaan olemaan luonnossa ja löydetään sieltä kiinnostavia ilmiöitä. Silloin on mahdollista innostua luonnonilmiöistä, uskoo Mikko Ollila.

Vanajaveden jäätä ja talvimaisemaa Hämeenlinnassa
Maarit Piri-Lahti / Yle

Opetuspolulta osaksi omaa elämää

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista elintavoiltaan ympäristövastuullisia, vahvistaa heidän luontosuhdettaan, sekä antaa valmiuksia elämänarvojen pohdintaan ja ohjata kestävään elämäntapaan.

Hämeenlinnassa Hämeen Ammattikorkeakoulu, Vanajavesikeskus ja Lasten liikunnan tuki suunnittelevat opintopolkua, joka alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu aina korkea-asteelle saakka. Tavoitteena on, että lapsi ja nuori saa jokaisena vuonna opetusta ja ohjausta kestävän elämäntavan omaksumiseksi osaksi omaa elämää.

Opintopolulle on haettu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta, kertoo Hämeen ammattikorkeakoulun biotalouden tutkimusyksikön johtaja Mona-Anitta Riihimäki.

– Pala palalta, vuosi vuodelta vahvistetaan lapsen ja nuoren kestävän elämäntavan ja luontosuhteen vahvistumista ja hän oppii ymmärtämään omien valintojensa merkityksellisyyden.

Ympäristökasvatuksessa vahva tahtotila

Oulussa vastaavaa opetuspolkua noudatetaan jo nyt esiopetuksesta lukioasteelle saakka. Alun perin hankerahoituksella käynnistetty työ on muuttunut pysyväksi toiminnaksi, jossa päiväkotien, koulujen ja lukioiden yhdyshenkilöt tapaavat toisiaan ja saavat täydennyskoulutusta.

– Me olemme luoneet polun erilaisille toiminnoille riippuen koulujen valmiudesta ympäristökasvatukseen, kertoo Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden kehittäjäopettaja Jussi Tomberg, joka toimii myös biologian opettajana Laanilan yläasteella ja lukiossa.

Helpoimmalla tasolla tarjolla on materiaalipankki oppitunteja varten. Vaativampi taso sisältää teemapäiviä ja koulun ulkopuolelta tulevia kouluvierailuja. Kaikkein vaativimmalla tasolla tehdään tutustumiskäyntejä koulun ulkopuolelle ja järjestetään leirikouluja.

Tomberg näkee tänä päivänä ympäristökasvatuksessa vahvan tahtotilan, jossa ympäristöasiat tehdään näkyviksi ja merkityksellisiksi.

Oulun lukioissa on jo alkanut kestävyystieteen kurssi, jossa opiskelijat yhdessä asiantuntijoiden kanssa pohtivat ympäristöasioita ja haastavat päättäjiä niillä. Jussi Tomberg kertoo, että keskustelua on käyty myös Hämeen ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston kanssa jatko-opiskelumahdollisuuksista. Niistä yhtenä esimerkkinä on Oulun yliopiston suunnittelema ilmastoaiheinen sivuainekokonaisuus.

Tutkien ja kokeillen

Hämeenlinnassa ympäristökasvatus näkyy vahvasti muun muassa Verkatehtaan esiopetusryhmässä. Se on ollut syksystä lähtien mukana myös hallituksen ”Ravinteet kiertoon – vedet kuntoon” -kärkihankkeessa. Hankkeessa on neljä eri teemaa: ruoka, energia, maa ja vesi.

Verkatehtaan esiopetusryhmä
Verkatehtaan esipetusryhmässä on huomattu, että lapset ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia ajatuksissaan, sanoo lastentarhanopettaja Marjo Oksanen.Timo Leponiemi / Yle

Nelivuotisen hankkeen loppuseminaari on maaliskuun lopulla. Tähän seminaariin pikkuverkalaisilta on pyydetty lasten näkökulmaa ympäristöasioihin, kertoo lastentarhanopettaja Marjo Oksanen. Jo helmikuussa lapset käyvät haastattelemassa ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista.

– Me olemme käsitelleet näitä asioita lasten kannalta ja tutkineet niitä kuvallisen ilmaisun kautta. On ollut hämmästyttävää huomata, kuinka lapset ovat ennakkoluulottomia ja rohkeita ajattelussaan.

Lasten tutkielma lehmästä
Lapset ovat tutkineet kuvan avulla lehmän toimintaa.Timo Leponiemi / Yle

Esiopetusryhmässä lapsille ei puhuta maailman tuhoutumisesta tai fossiilisista polttoaineista, vaan pidetään yllä iloista ja tutkivaa asennetta. Yksi esimerkki tästä on laatikkoon laitettu peruna. Lapset kastelevat sitä ja seuraavat, miten siihen kehittyy ituja.

– Lapset keksivät itse myös sen, että meidän pitää syödä vähemmän, jotta ruokaa riittää kaikille. He myös huomaavat, että meidän pitää auttaa köyhempiä ja meidän pitää kierrättää. Kukaan meistä aikuisista ei ole kertonut sitä lapsille, vaan he ovat oivaltaneet sen itse tutkimisen kautta.

Lapsilla sanansa sanottavana

Pikkuverkalaisten toiminta on osa Hämeenlinnan kaupungin Satakieli-pedagogiikkaa. Sen mallina on ollut italialainen Reggio Emilia -pedagogiikka. Sen ajatuksena on, että lapsia ei tule pitää suojassa yhteiskunnalta, vaan heidän tulee saada sanoa sanansa asioista, kertoo lastentarhanopettaja Marjo Oksanen.

Oksanen toivookin, että lapsista kasvaa ympäristötietoisia ja ympäristöä ajattelevia ihmisiä.

– Vaikka me toimimme keskellä kaupunkia, se ei silti estä meitä toteuttamasta luonto- ja ympäristökasvatusta. Meidän tulee vain käyttää siihen omaa mielikuvitusta.

Opetussuunnitelma tukena

Uusi opetussuunnitelma tukee vahvasti ympäristökasvatusta, sanoo tutkimusvapaalla oleva Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liiton toiminnanjohtaja Niina Mykrä. Opettajilta kuitenkin vaaditaan omaa panostusta, jotta kestävään kehitykseen liittyvät asiat ovat mukana jokapäiväisessä opetuksessa.

Mykrä sanoo, että on paljon kiinni koulujen rehtoreista, miten ympäristökasvatus näkyy kouluissa. Sen vuoksi oppilaat ovat helposti eriarvoisessa asemassa.

– Kukaan ei sinänsä vastusta näitä asioita, mutta ne pitää tuoda esille. Oppilaat ovat kyllä valmiita, mutta monesti opettajat ovat vielä vanhakantaisia. Olen silti koulutusoptimisti ja uskon, että asiat menevät eteenpäin, toteaa Mykrä, joka on väitöskirjassaan tutkinut ympäristökasvatuksen toteutumista perusopetuksessa.

Uteliaisuus voimavarana

Hämeenlinnalaisen Hirsimäen päiväkodin metsäeskarilaisille luonto ja sen vaihtelut tulevat tutuiksi jokapäiväisessä toiminnassa.

– Me käymme läpi, minkälainen sää ja keli on, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Me tutkimme, miten luonto herää henkiin ja mitä tapahtuu, kun tulee pakkasta. Ympäristö itsessään on mahtava kasvattaja, tietää lastenhoitaja Joni Virtanen.

Ilmastonmuutoksella ei metsäeskarilaisiakaan rasiteta, mutta esimerkiksi roskaamisesta puhutaan kyllä.

Hirsimäen päiväkodin metsäeskarilaisia
Hirsimäen päiväkodin metsäeskarilaisille luonnonilmiöt tulevat tutuiksi lastenhoitaja Joni Virtasen johdolla.Timo Leponiemi / Yle

Lasten kysymykset luonnosta voivat olla maan ja taivaan väliltä. Vastauksia visaisiinkin kysymyksiin haetaan tutkien, kokeillen, havainnoiden ja yhdessä tehden, kertoo Joni Virtanen.

– Lasten uteliaisuus on kantava voimavara. Se opettaa myös meitä aikuisia.