Mutkalle väännetystä langasta on tullut taiteen ja aktivismin muoto – katso virkattu poliisiauto, moottorisahat ja kylänmies Tapio

Virkkaaminen ja neulominen ovat ponkaisseet uuteen maailmanlaajuiseen arvoon ja suosioon.

virkkaus
Sanna Vatanen, taiteilija
Taiteilija-muotoilija Sanna Vatanen huoltaa virkattuja moottorisahojaan. Ne ovat esillä Suomen käsityön museossa Jyväskylässä 9.1.–10.3.2019.Jaani Lampinen / Yle

Yksitoista vanhanmallista moottorisahaa lojuu taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen työhuoneessa huoltoa odottamassa.

Vatanen on juuri hakenut sahat Suomen metsämuseosta Lustosta Savonlinnasta. Koneet olivat siellä puolitoista vuotta näytillä. Seuraavaksi kokoelma matkaa Suomen käsityön museoon Jyväskylään.

Käsityömuseoon? Moottorisahat?

Kyllä. Masiinat eivät suinkaan ole oikeita, vaan Sanna Vatasen virkkaamia veistoksia.

Vatanen on virkannut moottorisahat aitojen mallien mukaan ja aitoon kokoon. Sahojen huolto ei siis tarkoita mutterien kiristystä ja laakereiden öljyämistä, vaan irronneiden langanpätkien päättelemistä ja putoamaisillaan olevien virkattujen nuppien paikalleen ompelemista.

Sanna Vatasen virkattuja moottorisahoja
Sanna Vatasen moottorisahaveistoksia. Entisajan sahurit antoivat koneilleen lempinimiä. Husqvarna-merkkinen saha vääntyi Huskuksi. Takana näkyy Sulhaspoika- moottorisaha. Se sai kaksimielisen lempinimensä terästä, joka sojottaa ylöspäin.Jaani Lampinen / Yle

Moottorisaha on Vataselle tuttu ja arkinen työkalu. Helsinkiläistaiteilija asuu miehensä kanssa metsätilalla Etelä-Karjalassa puolet vuodesta.

Idea virkatusta sahaveistoskokoelmasta syntyi, kun taiteilija löysi artikkelin entisajan metsätyömiehistä ja heidän moottorisahoilleen antamista lempinimistä.

– Olen aina ihaillut vanhoja antiikkisia moottorisahoja. Kun sitten luin, kuinka hauskoja nimiä sahurit aikojen saatossa ovat työkoneilleen antaneet, olin myyty.

Moottorisahaveistos toisensa jälkeen syntyi Vatasen virkkuukoukusta. Lempinimet hän kuviovirkkasi sahojen teriin.

Tapio
Liisa Hietanen: Tapio, 2011. Aivan oikean kokoinen miehen muotokuva on osa Hietasen Kyläläiset-kokoelmaa. Siinä hän kuvaa oman asuinpaikkansa ihmisiä virkaten langasta koko hahmon vaatetuksineen, pienintäkään yksityiskohtaa unohtamatta.Minna Haveri

Neulominen ja virkkaus ovat kuvanveistoa langalla

Sanna Vatasen moottorisahat ovat esimerkki siitä, miten kaikkien tuntemat lankakäsityötekniikat, virkkaus ja neulonta, ovat ampaisseet kodin piiristä ja naisten helmoista uusiin sfääreihin.

Niillä ei enää tehdä vain kodin tarve-esineitä tai vaatteita hyötykäyttöön. Sukkia, lapasia ja pitsiliinoja.

Virkattu poliisiauto
Kaija Papu: PI541, 2012. Virkattu Skoda Octavia on kokonsa ja yksityiskohtiensa puolesta kuin aito poliisiauto. Kaija Papu virkkasi teostaan kolme vuotta. Jarkko Mikkonen

Nyt virkkuukoukku ja sukkapuikot ovat luovan itseilmaisun välineitä. Niillä tehdään taidetta, naisten käsityökulttuuria tutkinut taiteen tohtori Minna Haveri sanoo.

– Neulominen ja virkkaus ovat kuvanveistoa langalla tai piirtämistä langalla. Nykytaiteessa on lupa käyttää kaikenlaisia materiaaleja ja tekniikoita. Vaikka niitä ei vielä kuvataidekouluissa opetetakaan.

Neule on mutkalle pantua aikaa.

Runoilija Maila Pylkkönen

Käsityö on 2000-luvulla lopullisesti vapautunut jyrkästä hyötyajattelusta. Taiteena se on silti usein kytköksissä arkeen, Minna Haveri sanoo.

– Arki on sisäänkirjoitettu neulomiseen ja virkkaamiseen. Käsityö on aina asunut arjessa, niinpä se taiteenakin kommentoi arkea, saa sieltä aiheensa.

Taideteos wc
Liisa Hietanen: Vapaa/varattu, 2011. Kokonaan virkkaamalla toteutettu wc-koppi on tutkija Minna Haverin mukaan mainio esimerkki siitä, miten lankataide ottaa aiheensa arjesta. Teos julistaa, että mikään aihe ei ole merkityksetön taiteessa. Siitä tulee mieleen amerikkalainen pop- ja readymade-taide, Haveri sanoo.Minna Haveri

Esimerkiksi sopivat kuvataiteilija Liisa Hietasen virkatut, elävänoloiset ihmishahmot, kuten Tapio (jutun toinen kuva). Virkattu kokovartalomuotokuva keski-ikäisestä miehestä on osa Hietasen oman kylän väkeä kuvaavaa Kyläläiset -sarjaa.

Hietasen teoksista arkisin lienee wc-koppiteos Vapaa/Varattu. Kaikki kopissa on virkattu lattiasta ja seinäkaakeleista pyttyyn ja roskiin asti.

– Wc-tila tulee aivan uudella tavalla katsotuksi virkattuna, Minna Haveri sanoo.

Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelyssä vajaa pari vuotta sitten Liisa Hietasen wc-koppi oli näyttelyvieraiden ehdoton suosikki.

Julkinen veistos on osittain päällystetty virkkauksella.
Kesällä 2009 Aino Louhi ja Kaija Papu päällystivät hyvinkääläisen Hitsaajat-patsaan neuleella. He halusivat teoksellaan muistaa kaupungin naisvaltaista villateollisuutta, jolle ei patsaita ole pystytetty. (Hitsaajat patsas on Mauno Oittisen.)Kaija Papu

Käsityöaktivismi julistaa pehmeitä arvoja

2000-luvulla harrastekäsityöt ovat murtautuneet kodeista ulos kaduille ja toreille. Trendikkäät ihmiset eri puolella maailmaa neulovat sukkia bussissa ja virkkaavat mummonneliöitä kahviloissa.

Yhdysvalloissa jo pelkkä julkisella paikalla neulominen on aktivismia. Se on kannanotto pehmeiden arvojen ja ekologisuuden puolesta.

Suomessa puikkojen kilisyttäminen puistonpenkillä tai raitiovaunussa ei hätkäytä ketään. Täällä käsitöiden tekemisellä ei ole samanlaista uutuusarvoa kuin Yhdysvalloissa, tutkija Minna Haveri sanoo. Meillä on osattu tehdä itse iät ja ajat.

– Suomalaisuuden eetokseen kuuluu kätevyyden kulttuuri. Miehet ovat pitäneet talot kunnossa ja huoltaneet välineet ja laitteet. Naiset ovat tehneet kodin tekstiilit.

Virkkauksella päällystettyjä puiden runkoja.
Helsingin Vanhan kirkkopuiston, Ruttopuiston, puut saivat neulegraffiti-päällykset osana World Design Capital 2012 -ohjelmaa. Oikealla yksityiskohta graffitista. Neulegraffitit ovat useimmiten naisten juttu, spray-graffitia taas osa miehistä hip-hop -kulttuuria. Minna Haveri

Suomalaista käsityöaktivismia ovat ennen kaikkea neulegraffitit, kaupunkien sähkötolppiin, sillankaiteisiin ja puiden ympärille kiinnitetyt neuleet. Ne ilmestyivät katukuvaan vuonna 2008.

Neulegraffiteilla halutaan – luvalla tai ilman – piristää ympäristöä ja jättää oma merkki julkiseen paikkaan. Toisinaan ne ottavat myös kantaa.

Suomalainen kätevyyden kulttuuri uhkasi muuttua tv-sukupolven uusavuttomuudeksi. Uusi nettisukupolvi ... on kuitenkin aikaisempaa aktiivisempi.

Minna Haveri teoksessaan Pehmeä taide

Neulegraffareita on kritisoitu hyvän villalangan tuhlaamisesta. Parempi olisi, jos aktiivisuus sunnattaisiin johonkin hyödylliseen, vaikka sukkien kutomiseen vanhuksille, on sanottu. Minna Haveri on eri mieltä.

– Neulegraffitien tekijät kierrättävät jämälankoja, eivät he tuhlaa. Sitäpaitsi ei julkisiin paikkoihin graffititeoksia maalaaviltakaan kysytä, miksi nämä eivät mene sutimaan vaikka palvelutalon seinään uutta maalia.

Suurkirkon päällystetyt portaat
Maailman suurin tilkkupeitto Tuomiokirkon portailla vuonna 2011. Minna Haveri

Virkkaus on maailman naisten yhteinen kieli

Muita käsityöaktivismin muotoja ovat muun muassa hyväntekeväisyysaktivismi ja yhteisöllinen tekeminen.

Hyväntekeväisyystempauksilla valmistetaan eri kohteille asusteita, peittoja tai muuta tarpeellista käyttötavaraa.

Erityisen tuottoisa oli Martta- ja Tekstiiliopettajaliiton sekä Novitan yhteistempaus Maailman suurin tilkkupeitto (2011). Järjestäjät toivoivat projektin tuottavan tuhat neuletilkkupeittoa. Niitä tuli 7 800. Tuomiokirkon portaat olisi voinut päällystää tempaukseen lähetetyillä peitoilla lähes kahdeksan kertaa.

Yhteisöllisessä käsityöaktivismissa on kyse eräänlaisesta porukalla tehdystä performanssista. Sellainen oli Keravan pinkki talo (2016).

Satakunta paikkuntalaista, kantasuomalaisia ja maahanmuuttajia, virkkasi yhdessä pinkistä langasta neljäsataa ruutukuviota, joilla talo päällystettiin.

Projektin "äidin", puolalaisen OLEK-taiteilijan mukaan, teos symboloi suvaitsevaisuutta ja toivoa. Virkkaaminen toi eri kansallisuutta oleville naisille yhteisen kielen, yhteyden.

Vaaleanpunainen virkattu talo Keravalla.
Our Pink House oli Keravan taidemuseon vuoden 2016 yhteisötaideteos, jossa kokonainen puutalo päällystettiin virkatuin ruutukuvion. Projektin suunnitteli ja johti puolalainen, virkkauksin toteutetuista taideprojekteista tunnettu OLEK.Helena Kinnunen / AOP

Neuleen tie käyttöarvosta näyttöarvoon

Virkkaamisen ja neulomisen uusi maailmanlaajuinen tuleminen näkyy vahvimmin netissä. Se pursuaa neuleblogeja ja alan miljoonia harrastajia – ja toinen toistaan upeampia luomuksia.

Vaikka käsityön valtavirta onkin ohjeiden mukaan tekemistä, yhä keskeisemmäksi on noussut oman taidon ja luovuuden osoittaminen.

Tutkija Minna Haveri kiteyttää harrastekäsitöissä 2000–luvulla tapahtuneen murroksen sanomalla, että sukkien ja lapasten käyttöarvon on korvannut niiden näyttöarvo.

– Käsitöitä ei enää tehdä siksi, että olisi tarve tai pysyisimme lämpiminä. Kaikkea saa kaupasta. Oman taidon näyttäminen muille ja persoonallinen ilmaisu ovat tulleet keskeiseksi syyksi kutoa ja virkata.

Käsityö ihminen??
Taiteen tohtori Minna Haveri on tutkinut muun muassa naisten nykykansantaidetta. Hän kirjoittaa teoksessaan Pehmeä taide, lankatekniikat kuvataideilmaisussa (2016), että riippuu tekijästä, kokeeko käsityön pitkän historian ja kulttuurisidonnaisuuden peräsimeksi vai ankkuriksi omissa ilmaisupyrkimyksissään.Jaani Lampinen / Yle

Lue myös:

Mitä käsityötunnilla kannattaa opetella? Listasimme viisi taitoa, joista on iloa läpi koko elämän

"Haukuttiin patalappuprofessoriksi" – käsityötiede on monelle outo