Tutkijat: 2000-luvun hallitukset muuttivat Suomea nostamalla eläkeikää ja sitomalla maan ydinvoimaan – Olivatko 1900-luvun päättäjät parempia?

Yle pyysi viideltä tutkijalta arvioita 2000-luvun hallitusten kauaskantoisimmista päätöksistä ja siitä, mikä poliitikoilta jäi tekemättä.

Suomen politiikka
Kuvakollaasi
Yle Uutisgrafiikka

Juha Sipilän (kesk.) hallitus voi jäädä historiaan siitä, että se pani suomalaisen terveydenhoidon uusiksi ja siirsi valtaa maakunnille, mutta tällä vuosituhannella Suomea ja kansalaisten arkea on myllerretty monilla muillakin päätöksillä.

Vallassa ovat vuorotelleet keskustalaiset, kokoomuslaiset ja demaripääministerit, ja Yle pyysi joukolta tutkijoita arvioita siitä, mikä kunkin hallituksen päätöksistä muutti Suomea eniten. Asiantuntijoilta kysyttiin myös mitä hallituksilta jäi tekemättä.

Suomi on noussut 2000-luvun kansainvälisissä vertailuissa maailman onnellisimmaksi maaksi ja suomalaisnuoret maailman parhaiden osaajien kärkeen, mutta tutkijat nostivat poliitikkojen eniten maata muuttaneiden päätösten joukkoon muun muassa kahden hallituksen päättämät koulutusleikkaukset.

Ylen kyselyyn vastasivat ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari, taloustieteen professori Roope Uusitalo ja politiikan tutkija Johanna Vuorelma.

Miten hallitukset sitten ovat tätä maata muuttaneet?

Lipposen kakkoshallitus päätti ydinvoimasta ja kuntouttavasta työtoiminnasta

2000-luvun ensimmäiset vuodet Suomessa piti valtaa Paavo Lipposen (sd.) toinen hallitus, jonka kauden aikana ehkä näkyvin poliittinen tapahtuma oli Tarja Halosen nousu ensimmäiseksi naispresidentiksi.

Paavo Lipposen II hallitus.
Paavo Lipposen vallasta luopuva kakkoshallitus kävi jäähyväiskäynnillä presidentin luona huhtikuussa 2003.Kimmo Brandt / AOP

Janne Hukkinen nimeää Lipposen hallituksen kauaskantoisimmiksi päätöksiksi luvat Olkiluodon kolmosreaktorille ja ydinjätteen loppusijoitukselle Posivan Onkaloon.

Hukkinen arvostelee, että Olkiluoto-päätös tarkoitti sitoutumista kalliiksi tulevaan, pahasti viivästyneeseen ydinvoimalaan, eikä "jatkuvasti halpenevaan aurinko- ja tuulivoimaan".

Sadantuhannen vuoden päähän kurottavaa ydinjätesäilöä hän pitää "lähinnä uskonnollisena projektina".

– Ajatus, että näin pitkät aikavälit voitaisiin ottaa haltuun suunnittelulla, on absurdi.

Juho Saari nostaa sosiaali- ja terveyspolitiikan saralta kärkeen kuntouttavan työtoiminnan, jota kunnat velvoitettiin järjestämään varsinkin pitkään työttömänä olleille alle 25-vuotiaille. Tarkoituksena oli parantaa mahdollisuuksia päästä töihin.

Saaren mukaan kuntouttava työtoiminta jää sosiaalipolitiikan historiaan. Siinä valtiovalta ohjaili kansalaisten käyttäytymistä aikaisempaa voimakkaammin ja pani uusiksi ajattelutapoja vastikkeellisuudesta.

Kuntouttavaa työtoimintaa on myös arvosteltu jyrkästi, mutta Saaren mukaan se on perusteltua juuri kuntoutuksena, ei niinkään polun avaamisena työmarkkinoille.

Elina Pylkkäsen ja Johanna Vuorelman mukaan Lipposen hallituksen merkittävimmät toimet liittyivät määrätietoiseen EU-jäsenyyden vahvistamiseen. Roope Uusitalo mainitsee veroasteen kääntymisen laskuun.

Mitä jäi tekemättä? Pylkkänen sanoo, ettei hallituksen tavoite kannustinloukkujen purkamisesta edennyt.

Vanhasen ykköshallitus saavutti työllisyystavoitteensa ja unohti tasa-arvon

Sdp:n jälkeen suurimmaksi puolueeksi nousi keskusta, mutta Anneli Jäätteenmäen ja Matti Vanhasen johdossa kulkeneen hallituskauden aikaansaannoksista tutkijoilla näytti olevan vaikeuksia mainita konkreettisia päätöksiä.

Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki vuonna 2003
Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki kehui puolueensa äänipottia vuoden 2003 vaaleissa historialliseksi. Vieressä puoluesihteeri Eero Lankia ja varapuheenjohtaja Matti Vanhanen.Martti Kainulainen / Lehtikuva

Uusitalo nostaa pitkävaikutteisista muutoksista esiin vuoden 2005 eläkeuudistuksen ja käyttöön otetun elinaikakertoimen, joka pienentää tulevienkin sukupolvien eläkkeitä.

Pylkkänen nostaa kärkeen sen, että hallitus onnistui tilastojen perusteella tavoitteessaan lisätä työllisyyttä 100 000 henkilöllä kautensa aikana. Samalla linjalla on Vuorelma, joka muistuttaa, että hallitus oli 1990- ja 2000-luvuilla siihen mennessä ensimmäinen, joka onnistui työllisyystavoitteessaan.

Saaren mukaan Vanhasen ensimmäinen hallitus merkitsi "hengähdyskautta".

Tekemättä jääneitä päätöksiä nousi esiin useampia.

Saari sanoo, että jälkeenpäin arvioituna hallitus olisi voinut päättää selvityksissä jo esiin nostetuista uudistuksista, jolloin Suomi olisi ollut valmiimpi vuosien 2008–2009 finanssikriisiin.

Uusitalo sanoo, että hallitus unohti koulutuspolitiikan. Pylkkänen huomauttaa, että hallitus lupasi edistää tasa-arvoa poistamalla perusteettomat palkkaerot naisten ja miesten välillä, mutta näin ei käynyt.

Vanhasen kakkoshallitus elvytti ja päätti ydinvoimaluvista

Vanhasen toista ja sen jatkeena ollutta Mari Kiviniemen hallituskautta varjosti suistuminen syvään talouslamaan.

Elina Pylkkänen ja Roope Uusitalo nostavat hallituksen merkittävimmäksi teoksi elvytystoimet, kuten tuloverotuksen keventämisen. Ilman sitä työttömyys olisi voinut räjähtää samaan aikaan suureksi ja Suomi kärsiä lamasta enemmän, he perustelevat.

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen, Mari Kiviniemi ja Matti Vanhanen Keskustan valtakunnallisena kuntapäivänä
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen, kansanedustaja Mari Kiviniemi ja pääministeri Matti Vanhanen keskustan kuntapäivillä tammikuussa 2007.Vesa Moilanen / Lehtikuva

Myös Juho Saari sanoo, että kansainväliseen kriisiin sopeutuminen onnistui varsin hyvin, mutta antaa siitä kiitokset valtiovarainministeriön silloiselle johdolle.

Janne Hukkinen pitää kauaskantoisimpina päätöksiä Fennovoiman ydinvoimaluvasta ja Itämeren Nord Stream -kaasuputkesta. Yhtenä perusteluna on, että ne vahvistavat Venäjän vaikutusvaltaa Suomessa ja Euroopassa.

Myös Johanna Vuorelma pitää merkittävimpänä päätöksenä ydinvoimalupia, jotka "kärjistivät poliittista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä" ja "joilla on ollut kauaskantoisia ulkopoliittisia seurauksia". Hän arvostelee, että "lupien valmisteluun liittyvä esteellisyys oli omiaan vähentämään luottamusta sekä poliittiseen päätöksentekoon että viranomaisiin".

Juho Saaren mukaan Vanhasen kakkoskauden suurin saavutus oli asunnottomuuden vähentämisohjelma, jonka avulla Suomen asunnottomuus on saatu käännettyä laskuun.

– Tältä osin Suomi menee vastavirtaan muuhun läntiseen maailmaan nähden, Saari sanoo.

Saari kehuu, että ohjelma on kansainvälisesti kuuluisimpia suomalaisia uudistuksia, joka on myös arvioitu erittäin hyvin onnistuneeksi.

Uusitalo mainitsee myös takuueläkkeen käyttöönoton, "jolla oli tuloeroihin ja köyhyyteen vaikutusta ehkä enemmän kuin millään muulla hallituksen päätöksellä".

Pylkkänen mainitsee, että kannustinloukkujen purkaminen kuivui tälläkin vaalikaudella kokoon, samoin sosiaaliturvan uudistaminen.

Hukkinen arvostelee elvytystä etupäässä teiden rakentamiseksi ja perinteiseksi siltarumpupolitiikaksi, kun hallitus olisi voinut keskittyä esimerkiksi "vihreän infrastruktuurin rakentamiseen".

Oliko eläkeuudistus Kataisen kauden ykkössaavutus vai muiden ansiota?

Vuosina 2011–2015 vallassa olleita Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksia haukuttiin jopa Suomen historian huonoimmiksi, oli se ansaittua tai ei.

Katainen ja Stubb vaalivalvojaisissa.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja ulkoministeri Alexander Stubb iloitsivat kokoomuksen noususta suurimmaksi puolueeksi vaalivalvojaisissa huhtikuussa 2011.Markku Ulander / Lehtikuva

Vaalikauden ykköspäätöksenä saa tutkijoilta eniten mainintoja eläkeuudistus, josta sopivat käytännössä työmarkkinajärjestöt, eivät hallitus, ja jonka lopullinen hyväksyntä jäi seuraavalle eduskunnalle. Sen nostivat kärkeen Uusitalo ja Pylkkänen.

Saari katsoo, ettei eläkeuudistusta voi laskea hallituksen ansioksi, mutta hallituksen tuki sen toimeenpanolle oli tärkeä.

Uusitalo muistuttaa myös, että uudistuksia valmistellaan usein monen hallituksen aikana, minkä takia politiikan muutoksia ei usein ole tapana liittää tiettyyn hallitukseen.

Pylkkänen kehuu, että Euroopan komissio arvioi eläkeuudistuksen malliesimerkiksi siitä miten harmaantuvassa maanosassa pidennetään työuria ja hillitään eläkemenoja.

Johanna Vuorelman mukaan Kataisen ja Stubbin hallituksen merkittävin päätös olivat mittavat koulutusleikkaukset, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia, kuten ryhmäkokojen kasvu peruskoulussa.

– Pienenä ja korkeasti kehittyneenä maana Suomen tärkein voimavara on korkea osaaminen, mikä edellyttää laadukasta koulutusta kaikilla koulutusasteilla, Vuorelma sanoo.

– Leikkausten jatkuminen myös Sipilän hallituksen kaudella on heikentänyt entisestään luottamusta poliittisiin päättäjiin, koska hallituspuolueen edustajat rikkoivat ennen vaaleja tekemänsä lupauksen olla leikkaamatta enempää koulutuksesta.

Saaren mukaan hallituksen tekemisistä jää historiaan rakennepoliittinen ohjelma, jonka oli tarkoitus vahvistaa talouskasvua ja kuroa umpeen kestävyysvajetta.

Saari perustelee, että ohjelma palautti mieleen "suuret politiikkapaketit ja Korpilammen hengen" ja oli toistaiseksi viimeinen yritys rakentaa politiikan perustaksi laajapohjainen kansallinen konsensus. Menestys jäi kuitenkin saavuttamatta, osin koska vaalit olivat liian lähellä.

Kuntien kovan vastustuksen takia jäi tekemättä perusteellisempi kuntauudistus, jossa kuntia olisi yhdistetty. Sosiaali- ja terveyspolitiikan uudistus puolestaan karahti perustuslakiin, ja lykkääntyi seuraavalle vaalikaudelle.

Sipilän kautta hallitsi riitaisa sote-uudistus

Vielä meneillään oleva Juha Sipilän hallituskausi muistettaneen ainakin riitaista sote- ja maakuntauudistuksesta, kädenväännöstä ay-liikkeen kanssa ja perussuomalaisten hajoamisesta.

Kuvassa Jussi Niinistö, Hanna Mäntylä, Juha Sipilä, Anne Berner, Olli Rehn.
Juha Sipilän hallitus nimitettiin toukokuussa 2015. Pääministerin ympärillä Jussi Niinistö (vas.), Hanna Mäntylä, Anne Berner ja Olli Rehn.Petteri Paalasmaa / AOP

Juho Saari sanoo, että kaudesta jäävät historiaan poliittisesta kompromissista kertova maakuntien määrä ja sote-uudistuksen rakenne, mutta myös työllisyysasteen nousu ja julkisen talouden alijäämän tasaantuminen.

Myös Roope Uusitalo nostaa kärkeen maakuntien itsehallinnon ja terveyspalvelujen siirron maakuntien vastuulle.

Saari kuitenkin huomauttaa, että hallituksen arviointi onnistuu vasta myöhemmin, jolloin nähdään mitkä uudistukset pannaan toimeen ja mitkä ovat niiden vaikutukset.

Jos hallitukselta loppuu aika kesken ja alueuudistus jää toteutumatta, Uusitalo nostaisi kärkeen Sipilän läpi runnoman ja työmarkkinajärjestöjen solmiman kilpailukykysopimuksen. Hän perustelee, että sillä näyttäisi olleen merkittävä vaikutus työllisyyteen ja kustannustasoon.

Elina Pylkkänen nostaa eniten Suomea muuttaneeksi päätökseksi Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset. Pylkkänen perustelee, että ne heikentävät talouden pitkän ajan kasvumahdollisuuksia, mikä tulee muuttamaan Suomen asemaa kansainvälisessä vertailussa.

Johanna Vuorelman mukaan Sipilän hallituksen kauaskantoisin päätös on ollut aktiivimallin toteuttaminen, koska se kärjisti poliittista ilmapiiriä, vahvisti epäluottamusta poliittiseen päätöksentekoon ja heikensi luottamusta siihen, että hallitus edustaa myös heikossa työmarkkina-asemassa olevien kansalaisten etuja.

Janne Hukkinen mainitsee hakkuiden lisäämisen, jota hän arvostelee takapakiksi ilmastovelvoitteiden saavuttamiselle ja luonnon monimuotoisuudelle.

Kuvakollaasi
Vasemmalta oikealle: Juho Saari, Johanna Vuorelma, Roope Uusitalo, Elina Pylkkänen ja Janne Hukkinen.Yle Uutisgrafiikka

2000-luvun hallitusten päätökset kalpenevat 1900-lukulaisten rinnalla?

Roope Uusitalon ja Juho Saaren vastausten perusteella 2000-luvun hallitusten päätökset eivät ole yhtä merkittäviä kuin edellisen vuosisadan poliitikkojen.

Uusitalo sanoo, että 1990-luvun hallitusten päätökset olivat dramaattisia, erityisesti EU-jäsenyydestä ja euron käyttöönotosta päättäminen. Hän laskee mukaan myös pankkikriisin hoitamisen, YYA-sopimuksista irtautumisen ja esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perustamisen.

Kun 2000-luvun historiaa kirjoitetaan, hallitusten päätösten edelle nousevat Uusitalon mukaan esimerkiksi Nokian kasvu ja kriisi sekä sosiaalisen median nousu, joita poliitikot seurasivat lähinnä sivusta.

Saari sanoo, että sosiaali- ja terveyspolitiikan saralla monet 1900-luvun päätökset esimerkiksi sosiaalivakuutusmaksujen jakamisesta sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta olivat "selkeästi tärkeämpiä vaikutusten kannalta kuin 2000-luvun tähänastiset uudistukset".

Elina Pylkkänen ihmettelee 2000-luvun hallitusohjelmia, joista "herää kysymys, eikö tavoitteisiin ikinä päästä, vaikka toimia tehdäänkin". Yleisellä tasolla kaikki hallitusohjelmat ovat hänen mukaansa tavoitteiltaan samanlaisia, riippumatta siitä mitkä puolueet hallituksessa ovat.

Pylkkänen listaa, että säännöllisesti toistuvia tavoitteita ovat työllisyyden nostaminen, julkisen talouden tasapaino sekä esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen satsaaminen. Jatkuva tavoite on myös painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutus- ja haittaveroihin sekä kohtuuhintaisten asuntojen lisääminen.

Johanna Vuorelman mukaan merkittävimmät päätökset, jotka 2000-luvun hallituksilta ovat jääneet tekemättä, ovat sosiaaliturvan uudistaminen, kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja saamelaisten oikeuksia vahvistavan ILO-sopimuksen ratifiointi.

Olivatko 1900-luvun päättäjät sitten nykyisiä parempia?

Vuorelma ei pidä vertailua mielekkäänä. Kotimaisten poliitikkojen valtaa ja mahdollisuuksia tehdä pitkälle meneviä uudistuksia ovat kaventaneet 1990-luvun jälkeen EU, globalisaatio, talouden vapauttaminen sekä se, että hyvinvointivaltio on jo pitkälti rakennettu. Puolueiden valta määrittää politiikan asialista on ylipäätään vähentynyt.

– Ei voi ajatella niin, että aikaisemmat hallitukset ovat olleet parempia tai huonompia, Vuorelma summaa.

Korjaus 12.1. klo 12.27: Lipposen toisen hallituksen kausi loppui huhtikuussa 2003, eikä vuonna 2013, kuten kuvatekstissä mainittiin.