Merien lisäksi myös maaperään päätyy mikromuovia jätevesistä – vaikutuksia vasta tutkitaan, mutta osa muovista voi päätyä ravintoketjuun

Euroopan pelloille päätyy satoja tonneja mikromuovia vuosittain.

mikromuovit
Lieron jätöksiä, jonka sisällä on polyester-kuituja.
Lieron jätöksiä, jonka sisällä on polyester-kuituja. Salla Selonen / SYKE

Mikromuovia on viime aikoina löydetty jopa hengitysilmasta, mutta hyvin vähän vielä tiedetään, mihin kaikkialle alle viiden millimetrin muovipartikkelit kulkeutuvat ja miten.

Suomen ympäristökeskus SYKEn erikoistutkija Salla Selonen on mukana eurooppalaisessa IMPASSE (siirryt toiseen palveluun)-tutkimushankkeessa, jossa selvitetään muun muassa jätelietteistä peräisin olevien mikromuovien päätymistä maatalousmaahan.

Mikromuovien on jo maailmanlaajuisesti arvioitu olevan uhka meriympäristölle, mutta niiden mahdollisiin vaikutuksiin maaperässä on vasta äskettäin havahduttu.

Jätevesilietteen on arvioitu olevan yksi merkittävimmistä maaperän mikromuovilähteistä. Arvioiden mukaan Euroopassa päätyy vuosittain peltoihin 63 000–430 000 tonnia mikromuovia.

Selosen mukaan suomalaisista jätevedenpuhdistamoista syntyy vuosittain noin 150 000 kuiva-ainetonnia puhdistamolietettä (siirryt toiseen palveluun), josta valtaosa (90 %) päätyy maanparannusaineeksi viherrakentamiseen tai maatalouteen.

Suurin osa kuiduista ja mikromuovista jää puhdistusprosessin tuloksena jätelietteeseen. Lietteestä löytyvä yleisin keinotekoinen kuitu on polyesteri.

Kemiallisesti hapotettua puhdistamolietettä
Jätevedenpuhdistamoista tulee tonneittain lietettä vuodessa.Kalle Pallonen / Yle

Vesilaitosyhdistys ja Luonnonvarakeskus julkaisivat viime vuoden lopulla tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) puhdistamolietteiden lannoitekäytön riskeistä.

Minne mikromuovit päätyvät?

Erikoistutkija Salla Selosen tutkimuksessa fleecehuovasta riivittiin kuituja maanäytteisiin, joissa oli lieroja, änkyrimatoja, hyppyhäntäisiä ja siiroja.

Polyesterikuitujen vaikutukset näyttivät kokeessa jäävän vähäisiksi, vaikka koe-eläimet nielivät mikromuoveja. Lierojen syömät kuidut kuitenkin pilkkoutuivat pienemmiksi.

Tässä voi olla riski, epäilee Salla Selonen.

– Maaperäeläimet nielevät synteettisiä kuituja, joten ne voivat toimia reittinä ravintoverkkoon. Nämä kuidut myös pilkkoutuvat maaperäeläinten toimesta. Lintujen napatessa maasta lieron, mikromuovit siirtyvät ravintoketjuun.

liero, mato
Maaperäeläimet nielevät ja pilkkovat mikromuoveja.Salla Selonen / SYKE

Mikromuovien kemiallista koostumista ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa tutkitaan Itä-Suomen yliopistossa.

Tutkija Samuel Hartikainen sanoo, että maaperän kuten peltojen mikromuovi- tai rengaskumitilannetta ei tiedä vielä kukaan, koska maaperän osalta mikromuovikuormitusta on ryhdytty tutkimaan vasta viime aikoina. Siksi esimerkiksi puhdistamolietteiden laittaminen peltoon on hänen mukaansa enemmänkin piilotus- kuin kiertotaloutta.

Puhdistamoliete on melkoinen kemikaalikoktaili, jossa on erilaisia yhdisteitä runsaasti. Samuel Hartikainen suhtautuukin varovaisesti lietteen kierrätykseen.

– Maaperän mikromuovia ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Pitäisi tutkia, paljonko pelloissa ja tienpenkoissa on muovia ja kumia.

Vaikutukset luontoon vielä tuntemattomia

Tutkijat ympäri maailmaa etsivät vastauksia siihen, kuinka paljon mikromuovit pystyvät sitomaan itseensä eri aineita ja siirtämään niitä ympäristöön.

Avainkysymys on Samuel Hartikaisen mielestä se, mikä on mikromuovin kemiallinen vuorovaikutus luonnon kanssa.

– Oli se sitten lintu, mato, ihminen tai kala, joka mikromuovin on syönyt, niin pitäisi saada selville, miten mikro- tai nanomuovi vuorovaikuttaa kemiallisesti ympäristön kanssa, tutkija sanoo.

Vuorovaikutuksen saaminen selville voi paljastaa, pystyykö nanomuovi tunkeutumaan solutasolla tai luovuttamaan aineita elimistöön.

Itä-Suomen yliopistossa tutkitaan parhaillaan sitä, miten mikromuovit pystyvät ottamaan eri lääkeaineita tai haitta-aineita ja luovuttamaan niitä. Tulosten perusteella pystytään arvioimaan riskejä.

Loppuun ajettuja autonrenkaita.
Renkaista irtoaa luontoon kumihiukkasia, joiden vaikutusta ympäristöön ei tarkasti tunneta.Ismo Pekkarinen / AOP

Renkaista irtoaa mikrokumia kilokaupalla

Erityisen huolestunut tutkija Samuel Hartikainen on autojen renkaista irtoavan mikrokumin vaikutuksista. Synteettinen kumi on erilaista kuin mikromuovi.

Kumihiukkaset sekoittuvat hiilipitoisina helposti muuhun autoista irtoavaan aineistoon. Rengassarjasta on arvioitu irtovan neljästä kuuteen kiloon kumia luontoon, jos ajaa renkaat loppuun.

– Käytännössä ei ole vielä ole edes saatu kehitettyä menetelmiä rengaskumin analysointiin ympäristöstä, Hartikainen sanoo.

Menetelmiä kehitellään parhaillaan. Renkaita kuitenkin kierrätetään ympäristöön tonnikaupalla esimerkiksi tienpenkkoja rakennettaessa. Niitä on tarkoitus käyttää myös vesistöjen biosuodattimina.

Tutkija Samuel Hartikainen pitää kierrätyskumin käyttöä ympäristörakentamisessa ristiriitaisena sen kanssa, että samaan aikaan ollaan hyvin huolestuneita rengaskumin kulumisesta ja joutumisesta vesistöön.

– Aika paljon puhutaan, että tiedettäisiin, missä kumihiukkaset ovat. Mutta ei sitä tiedetä eikä sitä, minne se menee.

Lue lisää:

Mikromuovia on jo hengitysilmassakin – suurtehoimurin haaviin tarttui Turun saaristossa runsas hiukkassaalis, joka yllätti tutkijatkin

Takana hullu muovivuosi – Hukummeko muoviin vai voisiko muovi olla myös ystävämme? Maija Pohjakallio yrittää ratkaista maailmanlaajuisia muoviongelmia