Neea oli koulussa vuosikausia yksin, kunnes ei enää jaksanut ja vaihtoi koulua – Pitääkö koulussa olla kaikkien kaveri?

Koulukiusaamista tutkivan asiantuntijan mielestä ystäviksi ei ketään voi pakottaa. Ryhmään pitää luokassa kuitenkin hyväksyä kaikki kuten työpaikoillakin.

koulukiusaaminen
Kämmen, johon kirjoitettu "älä kiusaa".

– Aamulla, kun herätyskello soi, ensimmäinen ajatus oli, että jään kotiin. En halunnut lähteä kouluun, kun tiesin, että taas mä oon yksin.

Näin sysmäläinen Neea Havukainen kuvaa muutaman vuoden takaisia tuntemuksiaan. Peruskoulu jäi Neealla taakse viime keväänä. Valtaosaa kouluajasta hän ei muistele lämmöllä.

Piina alkoi jo alakoulun toisella luokalla. Silloin Neea jätettiin ryhmän ulkopuolelle ensimmäisen kerran. Kolmannella luokalla oli lyhyt aika, jolloin Neealla oli pari samanikäistä kaveria, mutta sen jälkeen hän jäi koulussa yksin.

– Olin kuin ilmaa, mua ei huomioitu mitenkään.

Kokemuksistaan Neea kertoi äidilleen. Siitä, että hänelle huudettiin rumasti, jos hän katseli muiden tyttöjen leikkimistä. Siitä, että ruokajonossa jotkut vaihtoivat paikkaa, jos olivat Neean edessä tai takana. Siitä, että samaan ruokapöytään muut eivät halunneet tulla, ja jos Neea meni samaan pöytään, muut siirsivät tuoleja kauemmaksi.

Neea kertoo, että välillä yksin oleminen koulussa myös pelotti, vaikka kukaan ei käynytkään päälle tai haukkunut.

– Porukassa pystyy satuttamaan enemmän. Kun on yksin, ei ole ketään joka puolustaisi. Sitä mietti, että mitä jos se kiusaaminen muuttuukin pahemmaksi.

Neea Havukainen ikkunan äärellä.
Kahdeksannella luokalla yksin jääminen alkoi ahdistaa Neea Havukaista niin paljon, että hän ei olisi halunnut mennä kouluun enää ollenkaan.Nella Nuora / YLE

Ulkopuolelle jättäminen on salakavala kiusaamisen muoto

Kiusaaminen voi olla luonteeltaan salakavalaa ja hiljaista. Sellaista, että opettajan voi olla sitä vaikea havaita.

Erikoistutkija Sanna Herkama Turun yliopistosta kertoo, että erityisen vaikeaa se on silloin, jos opettajalla on eri käsitys kiusaamisesta ilmiönä, kuin mitä kiusaaminen lasten ja nuorten keskuudessa todellisuudessa on.

– On vaikea havaita syrjintää ja ryhmän ulkopuolelle jättämistä, jos ei lähtökohtaisesti ajattele sen olevan kiusaamista. Joskus opettajalla voi kyllä olla tunne, että kaikki ei ole kohdallaan, mutta vaikeuksia saada selville, mikä ryhmässä ei toimi, Herkama kuvailee.

Tutkija muistuttaa, että epäsuora kiusaaminen ei ole kuitenkaan täysin näkymätöntä, jos opettajan silmä on harjaantunut seuraamaan ryhmän toimintaa. Se voi näkyä vuorovaikutuksessa eleinä, ilmeinä ja henkilökohtaisen tilan loukkaamisena tai kuulua äänensävyssä.

Kiusaaminen on aina vallankäyttöä, ja ainakin sen seuraukset näkyvät: hälytyskellojen on syytä soida esimerkiksi tilanteessa, jossa yksi ja sama oppilas on aina yksin.

Hauska sisäpiirin hokema voikin olla kiusaamista

Kiusaaminen on voinut jatkua jo hyvinkin pitkään, ennen kuin opettaja sen havaitsee. Vielä silloinkin asian selvittäminen voi vaatia salapoliisityötä.

Tutkijan mukaan ei ole tavatonta, että pitkäänkin jatkunut kiusaaminen paljastuu luokanvalvojalle vasta, kun oppilas ei enää halua yhtäkkiä tulla kouluun tai lukittautuu vessaan itkemään kesken koulupäivän.

Asiaa selvitettäessä luokan harmittomalta vaikuttanut hauskanpito on joskus voinut paljastua kiusaamiseksi, jota opettaja ei ole ymmärtänyt.

– Luokan oppilailla on vaikkapa jokin hokema, jolle kaikki naureskelevat. Tuo hokema onkin liittynyt esimerkiksi johonkin kiusattuun liittyvään asiaan tai esineeseen – vaikka kelloon tai laukkuun. Tuosta asiasta tai esineestä on tullut ikään kuin kiusaamisen symboli, josta hokemalla kaikki ryhmässä tietävät, että nyt me kiusaamme tuota yhtä.

Herkaman mielestä esimerkki kuvaa hyvin sitä, miten vaikeaa opettajalle voi olla varsinkaan yläkoulun puolella havaita ja tulkita ryhmään rakentuneita merkityksiä tai sisäpiirivitsejä, joilla jollekin osoitetaan, että et kuulu porukkaan.

Se ei riitä kiusaamisen ehkäisyksi, että “duudsonit” tulevat paikalle

Neean äiti Tarja Havukainen oli vuosien varrella useasti yhteydessä tyttärensä kouluun. Neean tilanteesta puhuttiin palavereissa, joissa oli terveydenhoitaja, kuraattoreita, opettajia ja äiti. Muutaman kerran tukena oli myös vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja.

Äidin mielestä koulussa ei ollut taitoa hoitaa asiaa ajoissa, ja pitkittyessään tilanne sai jatkua vuosia, aina yläluokille saakka. Tyttärensä kokemusten myötä äiti on perehtynyt koulukiusaamiseen ilmiönä ja näkee nyt kirkkaammin, missä mentiin pieleen ja miten tällaisia tilanteita pitäisi ratkaista.

– Kyllä ne jotakin kaveritapaamisia tytöille yritti, tunti silloin tällöin. Mutta se oli vain tytöille. Minä näen sen niin, että ryhmäyttämisen pitää lähteä sieltä ekasta luokasta ja kulloinenkin opettaja tekee sen. Kun lapset kasvavat ja opettajia tulee lisää, jokaisen opettajan vastuulla on se ryhmäyttäminen. Ja joka syksy alkaa uudestaan se me-hengen luominen, Tarja Havukainen sanoo.

Tarja ja Neea Havukainen halaavat.
Neean äiti Tarja Havukainen perehtyi kiusaamiseen myös ilmiönä samalla, kun hän seurasi oman lapsensa kokemuksia.Nella Nuora / YLE

Äidin näkemys saa tukea tutkijalta. Varsinkin juuri epäsuoran kiusaamisen ehkäisemisessä on tärkeää, että ryhmän vuorovaikutukseen kiinnitetään erityistä huomiota ja lasten tunnetaitojen ja empatian kehittymistä tuetaan.

Ja sen työn pitäisi alkaa jo päiväkodeissa. Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa antaa ryhmässä muille rooleja. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, kun ensimmäisiä syntymäpäiväkutsuja jaellaan – joskus raadollisillakin tavoilla.

– Ennaltaehkäisevä työ kouluissa on sitkeää arkista puurtamista. Mutta se on myös heti suoraan kiusaamiseen puuttumista ja siitä puhumista. Yhteishenkeä on tärkeä luoda ja järjestää kiusaamisen vastaisia tempauksiakin, mutta se ei kuitenkaan riitä, että duudsonit tulevat paikalle. Kiusaamisen vastainen työ on pitkäjänteistä, järjestelmällistä ja jokapäiväistä työtä, erikoistutkija Sanna Herkama sanoo.

Ulkopuolelle jättämiseen pitää puuttua aivan samalla tavalla kuin näkyvämpäänkin kiusaamiseen. Kiusattu siis tarvitsee tukea ja kiusaaville oppilaille pitää osoittaa, että heidän toimensa eivät ole sallittuja.

Mutta voidaanko sanoa, että kaikkien kanssa pitää olla kaveri?

Se on Herkaman mielestä kohtuuton vaatimus. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kaikkia pitäisi hyväksyä osaksi ryhmää.

– Samalla tavalla kuin vaikkapa työpaikkojen kahvihuoneissa, myös välitunnilla pitää hyväksyä, että kaikilla on oikeus tulla ja osallistua keskusteluun. Se on eri asia kuin kaverina oleminen.

Neea vaihtoi koulua ja sai kavereita

Neean tilanne ratkesi vasta koulua vaihtamalla. Se tapahtui kahdeksannella luokalla. Voimakas ahdistus äityi samana päivänä, kun kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun tukihenkilö oli koulussa pitämässä palaveria.

– Minua ahdisti ja oli ensimmäistä kertaa niin paha olo, että en pystynyt olemaan siellä koulussa. Soitin äidille ja sanoin, että en tule enää tänne, en pysty enää olemaan täällä, Neea kuvailee pari vuoden takaisia tuntemuksiaan.

Neea oli pari viikkoa sairauslomalla ja sen jälkeen ryhdyttiin järjestämään siirtoa naapuripaikkakunnan peruskouluun. Ratkaisu oli sekä Neean että hänen äitinsä mielestä tuossa vaiheessa ainoa mahdollinen.

– Se ulkopuolelle jääminen oli ollut niin totaalista jo niin kauan, että ei se siinä peruskoulun viimeisinä vuosina olisi ehtinyt muuttua, Neean äiti Tarja Havukainen sanoo.

Kahdeksannen ja yhdeksännen luokan aikana Neea pääsi vielä luomaan uusia ystävyyssuhteita uudessa koulussa.

– Pari ekaa päivää oli pelkoa, että saanko täältäkään kavereita – mitä jos se jatkuu täälläkin. Mutta se taisi olla sitten kolmantena päivänä, kun yksi tukioppilastyttö tuli juttelemaan ja tutustutti minut eri ihmisiin siellä luokassa.

Aluksi toisten seurassa oleminen jännitti, kun Neea ei ollut varma, osaako enää olla samanikäisten kanssa. Muutaman kuukauden päästä hän huomasi jo olevansa rennompi.

Syrjmisen vaikutukset voivat näkyä vasta myöhemmin

Erikoistutkija Sanna Herkaman mukaan porukasta pois jättäminen ja syrjiminen on kiusaamisen muoto, joka voi jättää syvät arvet. Se voi haavoittaa lapsen ja nuoren itsetuntoa sekä hyväksytyksi tulemisen ja ryhmään kuulumisen tarpeita.

– Jos sellainen jatkuu pitkään, nuori voi kokea, että on arvoton ja oma jaksaminen on koetuksella. Vaikutukset voivat näkyä myös myöhemmin elämässä esimerkiksi siten, ettei oikein luota ihmisiin tai on vaikea päästää toisia lähelle.

Neea kertoo, että hänellä on nyt kavereita ja myös kotipaikkakunnalta on löytynyt ystäviä isoveljen kaveriporukasta. Silti hän huomaa välillä piirteitä, joilla suojelee itseään.

– Minä saatan jäädä vapaaehtoisesti taka-alalle ja yksin, jos vain kuvittelen tai ajattelen ihan turhaankin, ettei noita kiinnosta mun seura, Neea kertoo.

Nuoren naisen tulevaisuus näyttää kuitenkin toiveikkaalta. Hän on menneen syksyn ajan suorittanut ammattioppilaitoksessa maatalousalan perustutkintoa, mutta urasuunnitelmat ovat menossa uusiksi. Uusi kiinnostuksen kohde on löytynyt autoista ja haaveissa on opiskelupaikka autoalalla.

Lue myös:

Pikkukunnan kiusaamisongelman taustalla ovat pienet piirit: ”Sysmän sisällä tälle asialle ei voi tehdä enää mitään”

”Outoa, että 12-vuotiaat ilmoittavat olevansa homoja” – MOT soitti rehtoreille, joiden kouluissa on erityisen paljon kiusaamista (siirryt toiseen palveluun)

Koulukiusaaja pitää voida siirtää toiseen kouluun, sanovat opettajat Ylen kyselyssä – rehtorien mielestä ongelma ei ratkea sillä

Ylistettyä Kiva koulu -ohjelmaa käytetään jopa vahingollisella tavalla: ”Jättää aikamoisia traumoja kiusatulle”