Suojele mediatulvalta, pidä arkea yllä ja korosta, että maailmassa on paljon hyvää – näin käsittelet pienen lapsen kanssa uutisia seksuaalirikoksista

Tapahtuneista on hyvä puhua rauhallisesti ja lapsen ikätasoa kunnioittaen, asiantuntijat neuvovat.

seksuaalirikokset
Nuori poika.
AOP

Pelastakaa Lapset ry:n erityisasiantuntija Nina Vaaranen-Valkonen on joutunut vastaamaan jo useasti kysymyksiin kuinka pienelle lapselle kerrotaan hyväksikäyttöjä ja raiskauksia kertovista uutisista. Hän muistuttaa heti alkuun, että esimerkiksi kymmenvuotiaalle ei ole syytä puhua raiskauksesta.

– On tärkeää puhua totuudenmukaisesti, mutta lapsen ikätasoa kunnioittaen. Ei pienille lapsille tarvitse avata tämäntyyppisiä raakoja seksuaalirikoksia, vaan tärkeää on keskustella, ohjeistaa ja antaa tietoa turvallisista toimintatavoista digitaalisessa maailmassa, Vaaranen-Valkonen muistuttaa.

Kaikkein tärkeimpänä ohjeena Vaaranen-Valkonen pitää sitä, että pieniä lapsia suojellaan liialliselta mediatulvalta. Aina se ei kuitenkaan onnistu, vaan tieto kantautuu lasten korviin jotain kautta.

Silloin on tärkeä puhua tapahtuneesta rauhallisesti ja välttää ylireagoimista, tähdennetään sekä Pelastakaa Lapset ry:stä että Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Voi puhua lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, muttei pelotellen, vaan toteavasti.

MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kehottaa vanhempaa ensin puhumaan asian läpi jonkun toisen aikuisen kanssa, koska lapsiin kohdistuvat julmuudet aiheuttavat raivoa ja pelkoa.

– Silloin ei tule siirtäneeksi omaa tunnetilaa lapseen tai nuoreen, Pajamäki huomauttaa.

Pidä yllä arkea ja turvallisuudentunnetta

Vaaranen-Valkonen tähdentää, että lapselle tulisi korostaa myös maailman hyvyyttä ja turvallisuutta erityisesti nyt, kun mediatulva on valtava. Alakouluikäinenkin kuulee herkästi ikävät uutiset kavereilta tai koulun pihalla, vaikka ne kotona sensuroitaisiinkin.

– On ensisijaisen tärkeää vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta, Vaaranen-Valkonen toteaa.

Myös Pajamäki sanoo, ettei lapselle ole hyödyllistä nähdä maailmaa uhkaavana ja vaaroja täynnä olevana paikkana.

– Rauhoita ja anna turvaa, se on aikuisen rooli. Tärkeintä on pysyä rauhallisena, kiinnittyä arkeen ja toteuttaa rutiineja, Pajamäki listaa.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, ettei asioilla pelottelu tee hyvää lapselle.

– Evoluutio ei ole meidän aivojemme kohdalla tehnyt minkäänlaista digiloikkaa. Jos lapsi pelästyy ja hämmentyy vaikkapa vanhemman reaktiota, lapsen järkiaivot kytkeytyvät pois päältä eikä silloin keskustelukaan ole kovin järkevää, Vaaranen-Valkonen huomauttaa.

Miten aloittaa keskustelu vaikeista asioista?

Vaaranen-Valkonen ja Pajamäki antavat muutaman käytännön vinkin siitä, miten keskustelun vaikeasta aiheesta vo aloittaa lapsen kanssa.

– Ensinnäkin kysyisin, onko lapsi kuullut mitään ja selvittäisin, mitä lapsi tietää asiasta. Aikuisena on hyvä kertoa tietyt faktat, mutta ei täyttää lapsen mieltä yksityiskohdilla ja mässäillä tunneasioilla, Pajamäki sanoo.

Pajamäen mukaan hyvä ohjenuora on selittämisen sijaan kysyä. Silloin saa selville, mikä lasta huolestuttaa. Keskusteluja ei ole myöskään tarve rajoittaa vain kotiin.

– Toivoisin, että näitä keskusteluja käytäisiin myös kouluissa. Kaikilla lapsilla ei ole lähellään aikuista, jonka kanssa puhua asioista.

Lapsen kanssa voi jutella samalla myös digitaalisen median turvallisesta käytöstä. Asioista puhuminen jo etukäteen helpottaa hämmentävistä asioista kertomista.

Lapsi käyttää tietokonetta.
Kimmo Mäntylä / Lehtikuva

Vaaranen-Valkonen vinkkaa, että pienemmän lapsen kanssa on helpompi aloittaa keskustelu puhumalla ensin kivoista asioista. Voi vaikka kysyä lapselta mieluisimmista sovelluksista ja vasta sen jälkeen tiedustella onko digitaalisessa mediassa kohdannut mitään kurjia asioita.

– Aikuinen voi kertoa pienellekin lapselle, että joillekin lapsille on lähetetty tissien tai pippelin kuvia ja että se on väärin. Kun näistä seksuaalisista asioista puhuu, annetaan malli, että niistä voi puhua, Vaaranen-Valkonen korostaa.

Myös Pajamäki muistuttaa, että lapsen on vaikea puhua hämmentävistä asioista. Ne saattavat herättää syyllisyyden tunteita eikä sanoja aina löydy.

– Vanhemman on hyvä ennaltaehkäistä ja sanoittaa se, että jos tapahtuu jotain hämmentävää netissä, niistä voi puhua. Vaikka vain sanomalla, että nyt kävi jotain outoa.