Äly on seksikästä, ainakin undulaattinaaraan mielestä

Jo Charles Darwin arveli älyä vetovoimatekijäksi, joka vaikuttaa parinvalintaan ja siten eläinlajien evoluutioon. Undulaattitutkimus osoittaa sen ensi kertaa kokeellisesti.

evoluutioteoria
Kaksi köydestä tehdyllä orrella istuvaa undulaattia sukii toisiaan.
Undulaatit ovat erittäin suosittuja lemmikkieläimiä.CC0

Korea undulaattikoiras häviää älykölle, kun undulaattinaaras valitsee puolisoa, kertoo tuore tutkimus. Naaraiden aiemmin hyljeksimistä koiraista tulee tutkimuksen mukaan kumppaniainesta, kun ne osoittavat oppimiskykyä.

Aiempien tutkimusten perusteella naaraita viehättävät koiraat, joilla on hiukankin kilpailijoitaan komeampi höyhenpuku ja parempi lauluääni.

Tällaiset olivat myös Kiinan tiedeakatemian ja hollantilaisen Leidenin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimuksessa aluksi valtteja, kun samaan häkkiin pantiin kaksi koirasta ja yksi naaras. Koiraat valittiin niin, ettei niiden ulkonäössä ollut suurta eroa, mutta naaraalle näköjään riittävästi.

Kun naaras oli osoittanut suosikkinsa ryhtymällä viettämään aikaansa sen parissa, tutkijat siirsivät hylätyn koiraan toiseen häkkiin. Siellä se opetettiin avaamaan kaksi ruokaa sisältänyttä astiaa.

Sitten lintu pääsi takaisin kahden muun pariin esittelemään uusia ongelmanratkaisutaitojaan. Kun oppimaton kilpailija yritti avata siemenastiat ja epäonnistui, naaras vaihtoi suosikkiaan.

Tulos oli samanlainen kahdeksassa tapauksessa yhdeksästä, kun koe toistettiin yli 50 undulaatilla.

Tukea Darwinin teorialle

Kokeita tehtiin myös niin, että kaikki kolme lintua olivat naaraita.

Ensin tutkijat odottivat, kunnes kahdesta naaraasta muodostui kaveruspari. Kun sivuun jäänyt palasi uusine taitoineen, kahden muun linnun käytös ei muuttunut, toisin kuin kahden koiraan ja yhden naaraan kokeissa.

Ilmiö ei siis ole pelkästään sosiaalinen vaan liittyy nimenomaan lisääntymiseen, päättelee Leidenin yliopiston eläinten käyttäytymistieteen professori Carel ten Cate.

Eläintieteessä ei ole aiemmin tehty vastaavia kokeellisia tutkimuksia, ten Cate kertoo. Tulos tukee hypoteeseja, joiden mukaan lisääntymiskumppanin valinta on yhteydessä eläinlajien älyllisten ominaisuuksien evoluutioon, kuten jo Charles Darwin esitti.

Te Cate myöntää, ettei ihmisiin voi vetää suoria yhteyksiä undulaateista. Mekanismin havaitseminen eläinkunnassa saattaa hänen mukaansa kuitenkin tarkoittaa, että pariutumiskumppanin äly on ollut vetovoimatekijä myös ihmisten evoluutiossa.

Undulaatti, Melopsittacus undulatus, on australialainen kaijalaji, jonka merimiehet toivat lemmikkilinnuksi Eurooppaan 1800-luvulla. Nykyisin undulaatit ovat maailman kolmanneksi yleisin lemmikkieläin kissojen ja koirien jälkeen. Myös villien undulaattien kanta kotisaarellaan on yhä vahva.

Brittiläisen Oxfordin yliopiston käyttäytymisekologian professori Alex Kacelnik pitää kiinalais-hollantilaisen tutkimuksen tuloksia hyvin kiinnostavina ja jatkotutkimusten arvoisina. Hän näkee kaksi mahdollista selitystä naaraiden käytökselle.

– Naaraat saattavat valita päteviä koiraita, koska näillä on tarjota välittömiä etuja eli ne pystyvät hankkimaan naaraille ruokaa, tai sitten poikasille päätyvien perinnöllisten ominaisuuksien vuoksi, Kacelnik sanoo Forbes (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä.

Valtavasti undulaatteja parvessa.
Villi undulaatti on parvilintu, jonka höyhenpuvussa on vihreää, keltaista ja mustaa. Lemmikkinä undulaatista on jalostettu paljon värimuotoja. Ann Britton / EPA

Tutkimus avasi kokeellisen näkökulman

Tutkimus on ilmestynyt Science (siirryt toiseen palveluun)-tiedejulkaisussa. Samassa lehdessä on myös Kalifornian yliopiston tutkijoiden Georg Striedterin ja Nancy Butlerin analyysi (siirryt toiseen palveluun). Heidän mukaansa havainnot ovat kiistattomia, mutta niiden tulkinta ei ole yhtä selvää.

Naaraat näkivät vain lopputuloksen, eivät oppimisen vaatimaa älykkyyttä, eivätkä ne myöskään päässeet itse kokeilemaan tehtävän vaikeutta, Striedter ja Butler huomauttavat.

Naaraat eivät siis välttämättä tienneet, että astia aukesi fiksuudella, ei silkalla voimalla. Se tiedetään vanhastaan monien eläinlajien naaraiden suosimaksi valtiksi pariutumismarkkinoilla.

Tutkimuksen uudenlainen näkökulma älyn ja parinvalinnan yhteyden kokeelliseen tutkimiseen on kuitenkin lupaava, sanovat myös Striedter ja Butler.