"Se on varmasti pisara valtameressä, mitä me kuullaan" – Asiantuntijat kehottavat aikuisia puhumaan grooming-ilmiöstä

Jälleen esille nousseessa ilmiössä tekijä luo nuoreen luottamuksellisen suhteen ja sitä kautta houkuttelee hänet seksuaalisiin tekoihin.

Grooming (Seksuaalirikos)
Nuoret tutkivat kännyköitään.
Tiina Jutila / Yle

Oulun ja Helsingin seksuaalirikosepäilyt ovat nostaneet esille internetissä tapahtuvan lasten houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin. Groomingiksi kutsuttu ilmiö ei ole asiantuntijoiden mukaan uusi asia, mutta sosiaalisen median sovellusten lisääntyessä myös mahdollisuudet lasten ja nuorten houkutteluun ovat lisääntyneet.

Lasten houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin lisättiin Suomen rikoslakiin kesällä 2011.

Yle haastatteli useita nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia grooming-ilmiöstä.

"Koska hän kannusti minua ja oli minulle ystävällinen, olen sen hänelle velkaa"

Valtakunnallinen Sekasin-chat saa kuukausittain muutama tuhatta yhteydenottoja nuorilta. Myös grooming nousee esille keskusteluissa.

– Nuori aloittaa yleensä chatissä sanomalla, että ahdistaa. Kun päivystäjä alkaa kysellä syitä ahdistukselle, nuori alkaa purkaa aihetta vähitellen. Hän saattaa sanoa, että “on hankala tyyppi elämässä”, tai “oon saanu epämääräisiä viestejä”, kertoo päivystäjä Tanja Khanal Sekaisin-chatista.

Kaksi ja puoli vuotta päivystäjänä työskennelleen Khanalin mukaan aiheesta kertovat nuoret ovat yleensä 14-16- vuotiaita tyttöjä.

– Olen saanut sen vaikutelman, että asiasta kertoneilla ovat kaikki muut asiat hyvin. Helpostihan he ovat niin kutsuttuja kilttejä tyttöjä, jotka uskaltavat tällaisessa ympäristössä lähteä mukaan ja eivät ehkä saa huomiota vastakkaiselta sukupuolelta muuten, jos he sellaista toivovat, pohtii kaksi vuotta Sekasin-chatissä päivystänyt Sini Kipinä.

Tapahtumat alkavat yleensä siitä, että tuntematon henkilö on lähettänyt nuorelle viestin, yleisimmin Instagramissa, mutta myös Snapchatin tai Whatsappin kautta. Henkilö on pyytänyt lähettämään uuden kuvan. Nuoresta huomio on tuntunut mukavalta ja hän on lähettänyt kuvan. On viestitelty ja vaihdettu kuulumisia.

Viestin lähettäjä on pyrkinyt voittamaan nuoren luottamuksen kannustamalla ja kehumalla häntä. Jossain vaiheessa – joskus varsin pian, joskus vasta pitkän ajan jälkeen – yhteydenottaja on pyytänyt uusia kuvia, tällä kertaa rohkeampia, mahdollisesti paljastamaan ylävartalon. Tai lähettämään itsestään videon.

Nuori on suostunut. Osa on kertonut, että koska hän kannusti minua ja oli minulle ystävällinen, olen sen hänelle velkaa. Jossain vaiheessa nuori on pyrkinyt pääsemään henkilöstä eroon, mutta silloin tämä on voinut alkaa uhkailla: “ Jos et suostu pyyntööni, julkistan kuvasi”. Nuoren lähettämiä kuvia voidaan alkaa käyttää kiristykseen.

Molemmat päivystäjät kertovat, että nuoret kokevat tapahtuneesta voimakasta häpeää ja syyttävät itseään. He häpeävät sitä, että he ovat alkaneet jutella tuntemattoman kanssa ja että ovat lähettäneet kuvansa. He saattavat aloittaa koko chat-keskustelun sanomalla, että “mulla on sellaisia kuvia netissä” sen sijaan, että sanoisivat, että “ minua ahdistellaan”.

Sini Kipinä uskoo, että häpeä estää puhumasta aiheesta jopa chatissa.

– Se on varmasti pisara valtameressä, mitä me kuullaan. Meillä keskustelut ovat anonyymejä ja nuoret tarkistavat puhelimessakin sitä, saanko selville hänen yhteystiedot. Heillä on niin voimakas pelko siitä, että me alkaisimme tehdä asialle jotain.

Tanja Khanal sanoo, että he yrittävät saada nuoren ymmärtämään, että vastuu tapahtuneesta on aina aikuisella. Nuori harjoittelee rajojaan ja joskus ylittää ne, se kuuluu asiaan.

– Usein kaveri saattaa tietää tapahtuneesta, mutta vanhemmat eivät. Syynä on se, että pelätään vanhempien reaktiota.

"Jos asioista ei ole puhuttu, nuori voi hämmentyä siinä tilanteessa"

Grooming-ilmiötä yli kymmenen vuotta seurannut erityistason seksuaaliterapeutti Kirsi Porras Väestönliitosta kehottaa vanhempia puhumaan etukäteen nuoren kanssa internetissä olevista vaaroista. Tällöin nuorella on valmiit toimintamallit, kun tilanne niitä vaatii.

– Jos asioista ei ole puhuttu, nuori voi hämmentyä siinä tilanteessa. Hän ei tiedä, että miten siinä tulisi toimia, Porras kertoo.

Miten asia sitten pitäisi ottaa esille?

Pelkkä varoittaminen vieraiden kanssa juttelemisesta internetissä ei riitä, Porras sanoo. Sosiaalisessa mediassa luovimaan tottuneelle nuorelle käsitys vieraasta voi olla eri kuin analogisessa maailmassa elävälle aikuiselle. Nuori voi pitää vastapuolta tuttuna jo muutaman nettikeskustelun jälkeen, Porras huomauttaa.

Asiasta keskustelun pitääkin olla konkreettista; mitä mahdollisia uhkia verkossa on ja miten niitä voi tunnistaa.

Porras muistuttaa, että lapselle tai nuorelle ei tule ensimmäisenä mieleen arvuutella vastapuolen motiiveja. Nuori ei välttämättä osaa kyseenalaistaa vieraalta tulevia kehuja.

– Pitää saada hälytyskellot soimaan, jos se nettituttava kehuu valtavasti nuoren kypsyyttä, älyä, rohkeutta tai reippautta. Että se herättäisi kysymyksen, miksi tämä henkilö niin paljon kehuu minua, Porras sanoo.

Kun kyseenalaisia lähestymisyrityksiä tulee, keskusteluyhteys pitää katkaista, mutta viestejä ei pidä poistaa.

– On tärkeää, ettei poista niitä keskusteluja, että ne säilyvät, koska ne ovat näyttöä siitä, että tällaista keskustelua on käyty.

Tärkeää on myös tukea nuorta ja muistuttaa, ettei hän ole tehnyt mitään väärä.

– Nuorelle voi tulla tunne, että olen mokannut, kun olen alkanut jutella jonkun kanssa joka osoittautui oudoksi. Mutta sen pitää tulla aikuisten tietoon ja aikuisten pitäisi silloin osata toimia.

Lue myös:

Kriisichat aukeaa lasten seksuaalisesta nettihoukuttelusta: Asiantuntijat kehottavat rauhallisuuteen nuorten kanssa keskusteltaessa