Entinen kenkäteollisuuden suurmaa Suomi on enää alan lilliputti – bootsikonkarin mukaan "Viro, Kaukoitä ja verkkokauppa" veivät tuotannon

Vielä 1980-luvulla Suomessa tehtiin yli 10 miljoonaa paria kenkiä. Nyt kenkäpareja lähtee maailmalle noin 1,5 miljoonaa. Kotimaisia tehtaita on enää muutama.

jalkineteollisuus
Erilaisia kenkiä kasassa odottamassa suutarin apua.
Ammattitaitoinen suutari voi pelastaa monenlaisia kenkiä.Heidi Kononen / Yle

– Tuosta käärmeennahasta tehtiin Olli Hermanille komeat saappaat, kajauttaa Pekka Lahti kenkätehtaassaan. Siellä mahtuisi tilan ja kaluston puolesta työskentelemään toistakymmentä ihmistä.

Nyt Lahti työskentelee pääasiassa yksin, eikä tee enää esimerkiksi mittatilaustuotteita.

Riihimäelle tehtaansa siirtänyt pieni perheyritys Boot Factory tunnetaan erityisesti bootseistaan. Toiminta alkoi vuonna 1980, kun Pekka Lahti oli 22-vuotias. Vuosien myötä päätuotteeksi vakiintuivat cowboy-bootsit, mutta yritys valmisti myös esimerkiksi ortopedisia jalkineita.

Mies seisoo kenkähyllyjen edessä.
Pekka Lahti on mies Boot Factoryn takana.Ville Välimäki / Yle

1980-luvulla kenkätehtaat porskuttivat markkinoille yli 10 miljoonaa paria kenkiä. Pitkän linjan kenkämies tietää, miksi alan bisnes kutistui Suomesta nykyiseen noin puoleentoista miljoonaan vientikenkään. Ensin kenkäteollisuus kärsi pahasti Neuvostoliiton romahduksesta.

– Sitten teollisuus karkasi Viroon, ja sieltä pikkuhiljaa vuosien varrella kauemmas ja kauemmas. Nykyinen osoite on Kaukoitä ja verkkokauppa niittasi loput, pamauttaa Lahti.

Lahti sanoo muistavansa hyvin, kun viisitoista vuotta sitten poliitikot puhuivat globalisaation merkityksestä ja tärkeydestä.

– Piti kuulemma pysyä globalisaatiossa mukana, tuhahtaa Lahti.

Arvonlisäveron korotuksen seurauksia

Missä kenkiä, siellä tarvitaan myös suutareita. Kenkien laadun muutos on tosin muuttanut myös suutarien työtä.

Hämeenlinnassa Palokunnankadulla on ollut suutari vuodesta 1966. Seksikaupan vierestä on löytynyt Suutari Sepon palvelua viimeiset 22 vuotta, mutta nyt liike lopettaa toimintansa kannattamattomana. Suutari Seppo Puumalainen lähettää myös terveisiä poliitikoille.

– Pienyrittäjien arvonlisävero oli yhdeksän prosenttia, kunnes Kataisen hallitus nosti sen 24 prosenttiin. Hintoja oli pakko nostaa, ja ainakin minulta hävisi siihenastisesta asiakaskunnasta noin kolmannes. Ennen korotusta työtä oli kädet täynnä, ja pystyin jopa palkkaamaan työntekijän, kertoo Puumalainen.

Suutari istuu kenkien keskellä omassa pajassaan.
Suutari Seppo Puumalainen Hämeenlinnasta kertoo hyvien kenkien ominaisuuksista ja tunnistamisesta.

Suutarin ovi käy, mutta useimmiten sen avaa ihminen, jolle niukat ajat ovat tuttuja. On ostettu laatua, korjattu usein ja käytetty pitkään.

– Hyvin huollettu nahkakenkä voi kestää yli kymmenen vuotta. Kaikista huonoimmat kiinakengät kestävät noin kaksi kuukautta, kertoo Puumalainen tiskilleen päätyneistä kenkätapauksista.

Suutareille on edelleen työtä

Vaikka niin sanotut kiinakengät, verkkokauppa ja ostotapojen muutos kurittavat kenkä-alaa, kiinnostaa suutarin työ nuoria. Suutareita koulutetaan Kankaanpäässä ja Hämeenlinnassa. Alalla pärjääminen edellyttää jatkuvaa koulutusta ja sitkeyttä.

– Viimeiset viisitoista vuotta suutareiden määrä on pysynyt suunnilleen entisellään. Suomessa on noin 270 suutaria, kertoo Suutariliikkeiden Liitto ry:n puheenjohtaja Pertti Lönnqvist.

Verkkokauppa on myös tuonut asiakkaita, kertoo Seppo Puumalainen. Verkostakin voi ostaa laadukkaita kenkiä.

– Kunhan tietää mitä on hakemassa. Siellä on tarjolla sekä laatua että kuraa, naurahtaa Puumalainen.

Kyse on myös sekä asiakkaan että tekijän omista hoksottimista. Korjata voi laukkuja, takkeja, housuja, kenkiä, satuloita, vöitä, kitarahihnoja, lompakoita, golfkärryä, moottoripyörän satulaa...

Kotimaisen kenkäteollisuuden kohtalo

Viime vuoden lopussa muodin ja urheilun ulkomaisen verkkokaupan arvo nousi 400 miljoonaan euroon. Joka kymmenes vaate ja kenkä ostetaan verkosta.

Boot Factoryn Pekka Lahden mielestä Suomessa olisi pitänyt jo vuosia sitten kiinnittää huomiota nimenomaan teollisen kenkäteollisuuden pysymiseen maassa.

– Kun se on hoidossa, voi erikoistua esimerkiksi ortopedisiin jalkineisiin tai mittatilauskenkiin, jos paukut riittävät. Kotimainen kenkäsuunnittelu on kansainvälisestikin korkeatasoista, mutta meitä tekijöitä on enää vähän.

– Luulen, että kotimainen kenkäteollisuus loppuu pian kokonaan. Sen jälkeen kenkien alusta loppuun tekeminen on yksittäisten yrittäjien ja harrastajien touhua, pohtii Pekka Lahti.

Kenkä- ja nahkateollisuus ry:n asiamies Juha Teerimäki kertoo jäsenyrityksiä olevan tällä hetkellä viisitoista.

– Näistä varsinaisia kengän valmistajia on viisi, joista yksi on ruotsalaisomistuksessa ja yksi valmistuttaa kengät pääosin muissa maissa, kertoo Teerimäki.

Huipputuotteilla pärjää vielä

Sievin Jalkineen kengät ovat pitäneet pintansa muuttuneilla markkinoilla. Yrityksen hallituksen puheenjohtaja Markku Jokinen sanoo, että markkinoilla pärjätäkseen tuotteen pitää olla erittäin hyvä ja palvelun pelata.

– Sievin kengistä yli puolet menee vientiin. Työvoimakustannukset ovat Suomessa niin korkeat, että niin sanottuja halpatuontimaita vastaan on haastavaa kilpailla. Suomen lisäksi esimerkiksi Italiassa ja Saksassa valmistusmäärät ovat tipahtaneet merkittävästi, toteaa Jokinen.

Kengänosien valmistusta erilaisin leikkurein
Sievin Jalkineen työntekijät valmistavat kengänosia erilaisin leikkurein.Raila Paavola / Yle

Jokisen mukaan jo Kiinakin alkaa väistyä, ja nousussa olevia kenkämaita ovat puolestaan Vietnam, Intia ja muutamat Afrikan maat.

Suutarin työllekin on oma ekolokeronsa olemassa, pohtii puolestaan Seppo Puumalainen.

– Tässä työssä pitkä työkokemus ei ole kuin etu. Vaikka markkinat ovat pienet, ne ovat olemassa. Osalle meistä tämä kulutuskriittisemmän trendin kasvu vain tulee valitettavasti liian myöhään, hän toteaa.