Suomalaistutkimus: Liikunta parantaa ylipainoisen työkykyä, vaikka paino ei putoaisikaan

Ylipaino on aina riski työkyvylle, mutta Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston uusi tutkimus osoittaa, että liikunnan lisääminen jo yksinkin auttaa.

työkyky
Hiihtäjä ladulla.
Henrik Isaksson / AOP

Liikunnan myönteinen vaikutus työkykyyn ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä. Arkijärjellä ei pysty kuitenkaan päättelemään tarkasti, kuinka paljon liikunnan lisääminen parantaisi ihmisten työkykyä – siis vähentäisi pitkiä sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista.

Nyt asia on tutkittu. Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan työkyvyttömyyden riski vähenee 3–4 prosenttia, jos liikkumaton ylipainoinen ryhtyy liikkumaan yhtä paljon kuin normaalipainoinen suomalainen keskimäärin. Ja tämä vaikutus syntyy, vaikka paino pysyisi samana.

Eikä tämä muutos vaatisi kovinkaan paljon. Fyysinen aktiivisuus mitataan tutkimuksissa niin sanotuilla MET-tunneilla (siirryt toiseen palveluun). Normaalipainoinen liikkuu keskimäärin 30 MET-tuntia viikossa, kun ylipainoiset liikkuvat keskimäärin 8 MET-tuntia vähemmän.

Normaalipainoisten liikunnan määrään pääseminen eli tuo kahdeksan MET-tunnin lisäys tarkoittaisi viikossa esimerkiksi noin 2–3 tuntia kävelyä tai 2 tuntia pyöräilyä tai yhtä tuntia hiihtoa. Mukaan lasketaan kaikki liikkuminen, myös esimerkiksi työmatkakävely.

– Tuo muutaman prosentin parannus ei ehkä yksilötasolla tunnu kovin merkittävältä, mutta kansanterveydellisesti ja työkyvyttömyyden aiheuttamien kokonaiskustannusten kannalta se olisi jo huomattava parannus, Työterveyslaitoksen erikoistutkija Jenni Ervasti kertoo.

Painon korostamisen sijaan voisikin kannustaa ensin liikunnan lisäämiseen

erikoistutkija Jenni Ervasti

Isompi, jo yksilöllekin tuntuva parannus on mahdollinen suuremmalla liikunnan lisäyksellä. Riski pitkiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen pienenee jopa 20–30 prosenttia, jos vähän liikkuva ylipainoinen alkaa liikkua runsaasti. Eikä lievästi lihavien kohdalla tämä riskin pieneneminen vaadi painon putoamista.

Runsas liikunnan lisäys oli tässä tutkimuksessa noin 22–23 MET-tuntia viikossa. Määrä vastaa 5–8 tuntia reipasta kävelyä, 4–5 tuntia lumen luontia, 3–4 tuntia hiihtoa tai reilua kahta tuntia juoksua viikossa.

– Jos painoindeksi on yli 30, näin runsas liikunnan lisäys voi tietysti olla käytännössä vaikeaa ja nivelet ja sidekudokset voivat joutua koville. Toisaalta, jos siihen pystyy niin varmasti painokin putoaa, Ervasti muistuttaa.

.

Ihmisiä kävelemässä jäällä.
Ismo Pekkarinen / AOP

Työterveyshuollon painopiste voisi siirtyä vaa’an lukemasta liikuntaan

Ervastin mielestä tutkimustulosta voisi hyödyntää esimerkiksi työterveyshuollossa, kun ylipainoisen ihmisen kanssa puhutaan työkyvyn parantamisesta. Painon pudottamisen sijaan kannattaisi kenties lähteä liikkeelle siitä, että kannustetaan liikkumaan ja ehkä myös tuetaan sitä.

– On aika hyödytöntä sanoa, että pudota painoa. Ensinnäkin se on todella vaikeaa, lihavat kyllä tietävät olevansa lihavia. Painon korostamisen sijaan voisikin kannustaa ensin liikunnan lisäämiseen, Ervasti sanoo.

Ervasti arvelee, että monelle ylipainoiselle voi olla helpottava ajatus, että tutkitusti jo tätä yhtäkin tekijää muuttamalla riski työkyvyttömyyteen pienenee merkittävästi.

Työkyvyttömyyden riskiä kasvattavat tekijät usein kasautuvat, joten liikunnan lisääminen voi toki myöhemmin vaikuttaa näihin muihinkin.

– Arkijärjellä voi tietysti ajatella, että jos liikuntaa jatkaa, niin todennäköisesti se johtaa muihinkin myönteisiin muutoksiin, kuten ruokavalion muutoksiin. Mutta tämä tutkimus siis osoittaa, että jo tällä yhdellä tekijällä on myönteisiä vaikutuksia.

Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimus

  • Työterveyslaitoksen tutkimuksessa oli käytössä kaksi tutkimusaineistoa, joissa oli mukana yhteensä 38 744 ihmistä
  • Aineistossa noin 40% oli ylipainoisia ja heistä 11 % vähän liikkuvia
  • Tutkimuksessa mukana olleille tehtiin kaksi kyselymittausta ja sen jälkeen 7 vuotta rekisteriseurantaa työkyvystä
  • Tulokset perustuvat kokeellista asetelmaa matkivaan tilastolliseen mallinnukseen
  • Tutkimus julkaistiin Scandinavian Journal of Work, Environment and Health -lehdessä (siirryt toiseen palveluun)