Ostaisitko kodin, jossa on tapahtunut murha? Kiinteistönvälittäjän on selitettävä luodinreikä seinässä tai ruumiin jäljet parketissa

Asuntokauppaa tehdessä henkirikostausta on kerrottava viimeistään, kun ostaja on tekemässä sitovan tarjouksen. Vuokranantajan ei tarvitse kertoa uudelle vuokralaiselle, onko asunnossa tapahtunut henkirikos.

kiinteistökauppa
Kuvitus
Yle Uutisgrafiikka

Uusille asukkaille myydään tai vuokrataan vuosittain asuntoja, jotka ovat olleet henkirikoksen tapahtumapaikkoja. Jos ajatus murhakodista hirvittää, pienellä penkomisella tai suoraan kysymällä voi saada selville asunnon taustat. Vuokralainen saattaa jopa joutua tyytymään huhuihin tietolähteenään, sillä vuokranantajan ei tarvitse kertoa asunnon henkirikostaustasta.

Tavallisessa asunnon myynti-ilmoituksessa murha jätetään mainitsematta, mutta asiasta on kerrottava, kun ostaja on tekemässä sitovaa tarjousta. Pakkohuutokaupattavien kohteiden taustatkin pystyy selvittämään.

Ulosotettujen, pakkohuutokaupassa myytävien kohteiden taustat on häivytetty hienotunteisesti huutokaupat.com (siirryt toiseen palveluun)-sivustolla, eikä voudin ole lain mukaan lupa kertoa, mikä kohde olisi esimerkiksi Pohjois-Karjalassa asuneen sarjahukuttajan entinen kotipaikka. Huutokaupattavan paikan omistustietoja voi kuitenkin halutessaan selvittää Maanmittauslaitokselta kiinteistötunnuksen avulla.

Kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä tuomitun sarjahukuttajan maatilat myydään pakkohuutokaupalla velkojen maksamiseksi. Henkirikoksista saatua yli 14 vuoden vankeustuomiota parhaillaan suorittava mies omistaa kiinteistöt sekä Kontiolahdessa että Tohmajärvellä. Sarjahukuttaja yritti myydä kotitilaansa itse ollessaan mielentilatutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) (MTV uutiset). Kotitilalla on tapahtunut ainakin yksi henkirikos (siirryt toiseen palveluun) (Karjalainen).

Pohjois-Karjalan kihlakunnanvouti Antti Soininen ei muista, että pakkohuutokaupattavista kohteista olisi kysytty, ovatko ne mahdollisia entisiä rikospaikkoja. Myöskään sarjahukuttajan maapaikoista ei ole tullut hänelle tiedusteluja, eikä Soininen kerro toimittajalle tai kenellekään muulle, ovatko kyseiset kiinteistöt jo tulleet huutokauppaan vai kenties jo saatu kaupaksi.

– On mahdollista, että se ei edes olisi ulosottomiehen tiedossa, jos tällainen tapaus olisi sattunut. Paikkojen rikoshistorian selvittäminen ei kuulu meidän tehtäviimme. Myynti-ilmoituksessa kerrotaan ne olennaiset tiedot, jotka vaikuttavat asunnon arvoon, ja jotka ovat sen käyttämisen kannalta olennaisia seikkoja, toteaa Soininen.

Soininen pohtii, että joillekin pakkohuutokauppaan osallistujille saattaisi olla merkitystä sillä tiedolla, onko paikalla tehty rikoksia. Soinisen näkemys on, että tiedot kohteen rikoshistoriasta eivät kuitenkaan ole sellaisia laissa tarkoitettuja kohteen käyttöön objektiivisesti vaikuttavia seikkoja, jotka kerrotaan myynnin yhteydessä.

Käytännössä tulisi vastaan myös rajanvetokysymys, millaisista rikoksista on kerrottava.

– Puhuttaisiinko asiasta vain, jos paikalla on tehty murha ja pitäisikö tietää esimerkiksi kymmenen vuoden tai sadan vuoden takaista rikoshistoriaa? Se alkaa jo olla mahdotonta.

Voudille tulee harvemmin pakkohuutokaupattavaksi kiinteistöjä, jotka ovat olleet esillä julkisuudessa henkirikoksen takia.

– En osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten julkisuus vaikuttaa huutokauppahintaan. Voisin kuvitella, ettei se hintaa parantava asia ole.

Hän muistuttaa, että jo kodin joutuminen pakkohuutokaupattavaksi voi olla leimaavaa velalliselle tai omaisille.

Jos taas esimerkiksi talossa näkyisi luodinreikiä seinässä tai muuta merkkejä rikoksista, niistä voisi olla kuva myyntiaineistossa.

– Pakkohuutokaupattavissa paikoissa järjestetään esittely, jossa ostajaehdokkaat voivat tutustua kohteeseen.

Murhaa ei voi käyttää markkinointivalttina

Suomalaisessa rikosuutisoinnissa ei yleensä paljasteta tarkalleen murhapaikan osoitetta, mutta paikkakuntalaiset saattavat tunnistaa asunnon vaikkapa lehdistössä olleita kuvia ja myyntiesitteen kuvia vertaamalla. Esimerkiksi Savonlinnassa tapahtuneen tapon (siirryt toiseen palveluun) (Iltalehti) uutisoinnissa nähtiin kuvia tappajan kiinniottotilanteesta. Jutun perusteella voi ainakin arvailla tapahtumapaikkaa.

Vanha sanonta, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, ei päde myöskään vapaiden markkinoiden kiinteistönvälitykseen. Julkisuudessa puitu rikospaikka voi kyllä houkuttaa uteliaita asuntonäytölle, mutta ostohaluja se voi laimentaa. Esimerkiksi Jämsässä suuri omakotitalo oli tyhjillään kaksi vuotta (siirryt toiseen palveluun) (Iltalehti) raa'an murhan jälkeen ennen kuin se saatiin myytyä.

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Jukka Rantanen Sp-Koti Oy:stä sanoo, että asunnossa tai kiinteistöllä tapahtunut henkirikos ei yleisesti ottaen vaikuta kohteen myyntihintaa alentavasti tai nostavasti.

– Murhaa ei voi käyttää markkinointivalttina. Lain mukaan välittäjillä on tiedonantovelvollisuus. Myös hyvän kiinteistönvälitystavan mukaista on kertoa asiasta siinä vaiheessa, kun ostaja on tekemässä sitovaa ostotarjousta.

Jo 35 vuotta kiinteistöalalla ja eri kiinteistönvälitysketjujen toimitusjohtajana työskennellyt Jukka Rantanen ei toisaalta muista tapausta, jossa kiinnostunut ostaja olisi perääntynyt kaupoista tai ryhtynyt tinkimään hinnasta kuultuaan välittäjältä henkirikoksesta tai edellisen asukkaan kuolemasta.

– Tuntemissani tapauksissa on yleensä tehty tästä huolimatta tarjous, joka on johtanut kauppaan. Luonnollisesta kuolemasta kiinteistönvälittäjän ei tarvitse kertoa, joten siitä ostaja voi kuulla vaikkapa naapureilta.

Hän muistuttaa, että Suomessa suuri osa luonnollisista kuolemista tapahtuu kotona. Kuoleman jälkeen vainaja viedään yleensä nopeasti pois kiinteistöltä, eikä asuntoon jää jälkiä. Siitä ei välittäjän ole velvollisuus mainita.

Rantanen arvioi, että noin kerran vuodessa hänelle tai hänet työllistäneelle kiinteistönvälitysketjulle on tullut vastaan tapaus, jossa myydään henkirikoksen tapahtumapaikkaa.

– Ei niitä paljon ole, toteaa Rantanen.

Vuokralaiselle ei tarvitse kertoa murhasta

Laki ei velvoita vuokranantajia kertomaan vuokra-asunnossa tapahtuneesta henkirikoksesta, eikä myöskään alan oma eettinen ohjeistus vaadi sitä. Mikkelin opiskelija-asuntosäätiöstä ei kommentoida, onko asunto, jossa murhattiin opiskelija vuonna 2017, laitettu jälleen vuokralle.

Suomen Vuokranantajat -yhdistyksen päälakimies Sanna Hughes kertoo, että vuokralaiselle tarvitsee kertoa vain vuokrasuhteeseen vaikuttavista asioista.

– Tilanne pitää arvioida tapauskohtaisesti, mutta asunnossa tapahtunut henkirikos tai kuolema ei vaikuta vuokrasuhteeseen millään lailla. Näin ainakin, jos rikostutkinta ei ole enää meneillään asunnossa ja tapahtuneen jäljet on siivottu.

Jos asunnossa olisi sen sijaan harjoitettu esimerkiksi huumekauppaa, tulevalle vuokralaiselle voisi olla syytä kertoa.

– Siinä tapauksessa kertoisin, jos siellä olisi edelleen rikostutkinta kesken tai olisi odotettavissa, että lähistöllä liikkuu vielä esimerkiksi huumeiden ostajia. Mutta jos siitä olisi kulunut pidempi aika, en kertoisi, sanoo Hughes.

Hughesin tietoon ei ole tullut, että vuokra-asunnossa aiemmin tapahtunut henkirikos olisi vaikuttanut vuokralaisten kiinnostusta lisäävästi tai vähentävästi. Hänellä ei ole tiedossa sellaistakaan, että vuokralainen olisi kuullut murhasta sopimuksen teon jälkeen, ja sitten ruvennut katumaan.

Suoraan kysymykseen suora vastaus

Suomen kiinteistönvälittäjien hallituksen jäsen Jukka Rantanen ja Suomen Vuokranantajien päälakimies Sanna Hughes kehottavat kertomaan ostajalle tai mahdolliselle vuokralaiselle asunnon taustasta aina silloin, jos siitä suoraan kysytään.

– Kyllä ainakin itse vastaisin ihan rehellisesti, sanoo Hughes.

Pohjois-Karjalan kihlakunnanvouti Antti Soininen asettelisi sanansa varovaisemmin.

– Jos kysyttäisiin, ovatko nuo luodinreikiä, voisi vastata, että siltä näyttää. Yleensä välitettävä tai vuokrattava asunto on siivottu tai remontoitu, eikä jälkiä näy.

Jos asunnon parkettiin olisi jäänyt esimerkiksi jälki siihen valuneista ruumiin nesteistä, läiskää ei kannata selittää muuksi.

– Hyvin usein jäljet ovat niin poikkeavia, että ne kiinnittävät asunnossa kävijän huomion. Jos esittelyssä käyvä asiakas kysyy, mitä täällä on tapahtunut, silloin välittäjällä on tiedonantovelvollisuus, sanoo Rantanen.

Jos vuokralainen kuolee asuntoon, sen hallinta siirtyy kuolinpesän nimiin ja kuolinpesä irtisanoo asunnon vuokran, jos ei halua sitä jatkaa.

– Silloin asunto tyhjennetään normaalisti ja se voidaan vuokrata uudelleen. Virallisten tiedonlähteiden lisäksi ostaja tai vuokraaja voisi selvitellä paikan taustoja esimerkiksi naapureilta ja sosiaalisen median puskaradioista. Huhut voivat kuitenkin johtaa myös harhaan.

Juttua korjattu 25.1. klo 9:35: Jutussa kerrottiin, että Jukka Rantanen olisi Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton hallituksessa. Hän on kuitenkin Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n hallituksessa.