Turkulaisperhe testasi, voiko arkea elää tuottamatta jätettä: "Omien astioiden kanssa paikasta toiseen juokseminen ei ole realismia"

Roskien vähentäminen on yllättävän vaikeaa jopa niin sanotuille nollahukkaajille.

jätteet
Ilana Aalto
Turkulaisen Ilana Aallon perheessä testattiin, miten pieneen määrään jätteet voi karsia, jos yrittää kaikkensa. Paula Collin / Yle

Mitä sinun roskapussistasi paljastuisi? Todennäköistä on, että jotain turhanpäiväistä tai roskikseen kuulumatonta joukkoon on eksynyt.

Turkulaisen Ilana Aallon perhe testasi vuodenvaihteessa viikon ajan, millaista olisi olla tiukan linjan nollahukkaaja. Tarkoitus oli vähentää jätteiden määrää kaikin keinoin.

Nollahukkaajat ovat heitä, jotka käyvät ruokakaupassa omien purkkiensa ja pussukoidensa kanssa. Muun muassa muovipakkaukset ovat nollahukkaajien suurimpia vihollisia – ainakin tiukimman linjan noudattajien.

Aalto julkaisi tarkan listauksen testiviikon tuloksista blogissaan (siirryt toiseen palveluun). Huomionarvoista on, että perhe onnistui vähentämään muovijätettä vain viidenneksellä, kovasta yrityksestä huolimatta. Näin siksi, että suuri osa peruselintarvikkeista on pakattu muoviin.

– Ruokakaupassa alkoi jo tuskan hiki nousta pintaan, kun sieltä ei oikein löytynyt mitään ostettavaa ilman pakkauksia, Aalto kertoo.

Omien astioiden kanssa paikasta toiseen juokseminen ei ole realistinen ratkaisu kahden uraihmisen ja kolmen lapsen perheessä.

Ilana Aalto

Koska perhe yritti vältellä kaikkia pakkausmateriaaleja parhaansa mukaan, se suuntasi ostoksille torille ja kauppahalliin. Silti osa elintarvikkeista piti hakea kaupasta. Ostosten tekemiseen käytetty aika yli kaksinkertaistui normaaliin arkeen verrattuna.

– Tuntui aika vaivalloiselta raahata viiden hengen ostoksia ympäri keskustaa. Yleensä käymme lähikaupassa, josta saa kaiken tarpeellisen, Aalto kertoo.

Ylimääräisestä vaivasta huolimatta Ilana Aalto aikoo käydä torilla ja kauppahallissa jatkossakin. Pysyvään arkeen monen pysähdyksen ostostaktiikka ei kuitenkaan sovellu.

– Omien astioiden kanssa paikasta toiseen juokseminen ei ole realistinen ratkaisu kahden uraihmisen ja kolmen lapsen perheessä.

Hän toivoo, että lainsäätäjät ja ruokakaupat ojentaisivat tässä auttavan kätensä. Jos elintarvikkeita voisi ostaa omiin pakkauksiin myös kaupoista, voisivat asiakkaat onnistua tavoitteissaan vähentää jätteitä, ilman liian suurta vaivannäköä.

Elisa Mellberg
Vaikka porilaisen Elisa Mellbergin perheessä on kierrätetty vuosia, sekajäteastiasta löytyy välillä edelleen sinne kuulumatonta tavaraa.Päivi Meritähti / Yle

Kieltäydy ja karsi

Porilaisessa Mellbergin perheessä kierrätystä on harrastettu jo vuosia. Silti sekajäteastiasta löytyy edelleen talouspaperia, maitopurkkeja ja karkkikääreitä.

– Nämähän eivät tänne kuulu. Ne voisi kaikki kierrättää. Sekajäte on meidän akilleenkantapäämme, Elisa Mellberg harmittelee.

Lipsahduksista huolimatta tässä kodissa jäteasiat ovat huomattavasti paremmalla tolalla kuin moni voi omalta osaltaan sanoa.

Seitsenhenkisessä Mellbergin perheessä pyritään kohti nollahukka-ajattelua.

– Olisihan se viisilapsisessa perheessä ihan utopistinen ajatus. Tärkeintä on kiinnittää huomiota omaan kulutukseensa, Elisa Mellberg toteaa.

Roskisratsia saa Mellbergin katseen kääntymään kohti talouspaperirullaa – vaikka lasten suupielet on hyvä pitää puhtaina, voisi siihen tarkoitukseen käyttää vaikka pyyhettä.

Aina tulee mieleen jotain uutta, josta voisi luopua.

Kieltäytyminen ja karsiminen ovat Zero wasten johtavia periaatteita. Ne ovat viiden K:n säännöistä tärkeimmät.

  1. Kieltäydy
  2. Karsi
  3. Käytä uudelleen (ja korjaa)
  4. Kierrätä
  5. Kompostoi

Toisia ei tuomita

Zero waste -ajattelussa pyritään eroon kaikesta, mitä ei voi kierrättää. Varmimmin oma roskiskaappi pysyy ruodussa, kun kotiin ei kanna jätettä alun perinkään.

On ihmisiä, jotka saavat mahtumaan kaikki vuoden aikana kertyneet jätteet litran lasipurkkiin.

Susanna Luukinen

– On ihmisiä, jotka saavat mahtumaan kaikki vuoden aikana kertyneet jätteet litran lasipurkkiin, mutta en tiedä, onko heitä kovin montaa. Ei tarvitse noudattaa noin tiukkaa linjaa ollakseen nollahukkaaja, Zero waste Finlandin puheenjohtaja Susanna Luukinen kertoo.

Jotta elämäntavan ehdottomuus ei turhaan säikäyttäisi, kertoo Luukinen, etteivät nollahukkaajat kyttää, mitä naapurin jätesäkeistä löytyy.

– Jos joku haluaa pussillisen pakasteranskiksia rankan päivän päätteeksi, niin syököön. Ei kaikkien tarvitse alkaa tehdä tofua alusta asti itse. Tässä ei tuomita ketään. Eivät kaikki pysty noudattamaan Zero wastea samalla tapaa.

Pakkoa ja laiskuutta

Myös nollahukkaajien yhdistyksen puheenjohtajan omasta roskiksesta löytyy huomautettavaa. Ilman kahvipakettia ja karkkikääreitäkin pystyisi elämään – jos oikein kovasti haluaisi.

Susanna Luukinen on pystynyt vähentämään miehensä kanssa kotitalouden jätteitä merkittävän määrän joutumatta kituuttamaan.

Kun heille ennen kertyi muovijätettä normaalikokoinen roskapussillinen puolessatoista viikossa, täyttyy kolmessa viikossa nyt hedelmäpussi. Sekajätettä kaksikko tuottaa kuukaudessa noin sipsipussin verran.

– Jonkin verran jätteitä siis kertyy vieläkin, ihan laiskuudesta johtuen. Mutta osa tulee pakostakin. Kaikkea ei vain pysty ostamaan ilman pakkausta, Luukinen toteaa.

Käyttämämme automarketti vetoaa hygieniasyihin, eikä ruokaa saa ostaa omiin rasioihin.

Elisa Mellberg

Myös porilainen Elisa Mellberg ostaisi ruokaa mielellään ilman pakkausta, jos se vain kävisi päinsä.

– Ainakin Porissa on sellainen tilanne, että käyttämämme automarketti vetoaa hygieniasyihin, eikä ruokaa saa ostaa omiin rasioihin.

Mellberg harmittelee, että Porista puuttuu myös monessa muussa suuressa kaupungissa oleva bulkkimyymälä. Sieltä asiakkaat voisivat hakea tarvitsemansa kuivatarvikkeet, kuten pavut, linssit ja pähkinät omiin astioihinsa.

Zero waste Finlandin puheenjohtaja Susanna Luukinen muistuttaa, että bulkkimyymälätkään eivät ole täysin autuaaksi tekevä asia. Elintarvikkeet ovat tulleet niihinkin jonkinlaisissa pakkauksissa.

Muovijätettä
Paula Collin / Yle

Aivan kaikkea jätetaakkaa kuluttajien ei kuitenkaan tarvitse omallatunnollaan kantaa.

– Vaikka nollahukkaus on osa kokonaisvaltaisempaa ekologista elämäntapaa, keskittyy se erityisesti kuluttajan tuottaman jätteen määrään. On selvää, että ihmiset eivät voi eivätkä jaksa ottaa aivan kaikkea huomioon.

Liian syvällinen pohdinta voi romuttaa aloittelijan motivaation. Siksi Ilana Aalto neuvoo muitakin kokeilemaan jätteetöntä elämää pienin askelin.

– Jos yrittää lopettaa kaikkien pakkausten ostamisen kertaheitolla, ei elämäntapamuutos ehkä onnistu. Sitä jaksaa hetken ylläpitää ja sitten alkaa väsyttää. Kannattaa ajatella niin, että jokainen roska vähemmän lasketaan.

Muutos voi syntyä vaikka yksi juusto- tai leikkelepaketti kerrallaan.

Aalto ajattelee jätemäärää kokonaiskuvassa. Jos jokainen vähentäisi jätemääräänsä vaikka 10 prosentilla, alkaisi se näkyä jo valtakunnallisella tasolla.

Roskapussien määrä hämmästyttää

Ainakin suunta olisi parempi kuin miltä se nyt vaikuttaa. Esimerkiksi Lounais-Suomen Jätehuolto vastaanottaa joka arkipäivä 350 000 roskapussia. Vaikka lounaissuomalaiset ovat asukaspalvelupäällikkö Cati Huhdan mukaan hyviä lajittelijoita, ei sekajätteiden määrä vähene millään.

– Se kummastuttaa, että roskapussien määrä ei vähene, vaikka niistä on jo lajiteltu hyötyjakeet pois.

Kierrätyksessäkin on vielä parantamisen varaa. Jätehuolto tekee pistokokeita asiakkaidensa roskapusseihin ja sekajätteiden joukosta löytyy edelleen muun muassa muovia, metallia ja paperia.

Jos ihmisillä menee taloudellisesti hyvin, he voisivat alkaa miettiä, miten jätettä ei syntyisi niin paljon.

Cati Huhta

– Ne kun päätyvät roskapussiin sekaisin, ei niitä enää pysty materiaaleina hyödyntämään. Siksi kotona tehtävä lajittelu olisi tärkeää, Huhta toteaa.

Olivat jätteet sitten missä pussissa tahansa, on niiden kokonaismäärä lisääntynyt ainakin Lounais-Suomen jätehuollon alueella. Huhta arvelee tämän johtuvan noususuhdanteesta. Kun ihmisillä on rahaa, he ostavat enemmän tavaraa.

– Olisi hienoa, jos tämän kierteen saisi katkaistua. Jos ihmisillä menee taloudellisesti hyvin, ehkä he voisivat alkaa miettiä, miten jätettä ei syntyisi niin paljon.

Cati Huhta
Cati Huhta ihmettelee sitä, miten kierrätys lisääntyy, mutta jätteiden kokonaismäärä kasvaa.Paula Collin / Yle

Ruokahävikki karsimislistan kärjessä

Kieltäydy ja karsi – jälleen ollaan nollahukkauksen pääperiaatteiden äärellä. Kaikkea ei tarvitse ostaa, vaikka tekisi mieli. Alkuun pääsee jättämällä kaiken kertakäyttöisen pois ostoslistalta.

Susanna Luukinen muistuttaa, että esimerkiksi pilleille, juomapulloille, rasioille, kuukautissuojille ja useille muille käyttötavaralle löytyy korvaava kestoversio.

Jos joku pakkaus on hankittava, kannattaa miettiä, mikä on luonnon kannalta vähiten haitallinen.

Susanna Luukinen

Myös materiaalivalinnoilla voi vaikuttaa siihen, kuinka haitallisia omat jätteet ovat ympäristölle.

– Esimerkiksi muovin kierrätys ei ole vielä yhtä hyvällä tolalla kuin metallin. Jos joku pakkaus on hankittava, kannattaa miettiä, mikä on luonnon kannalta vähiten haitallinen, Luukinen toteaa.

Joskus muovipakkauksenkin ostaminen voi olla ekoteko. Kun Luukinen näkee kaupassa punalaputetun tuotteen, nappaa hän sen kärryynsä.

– Ruokahävikin vähentäminen painaa vaakakupissa ekologisesta näkökulmasta enemmän. Syntyisihän siitäkin jätettä, jos kukaan ei ostaisi päiväykseltään vanhaksi menevää tuotetta.

Hyväksi todettuja vinkkejä

Ilana Aallon testiviikolla ruokahävikin määrä harmillisesti lisääntyi. Se johtui suurelta osin tottumattomuudesta.

Aalto halusi jalostaa kaikki ylijäämäruuat käyttökelpoiseen muotoon, mutta päätyi polttamaan leipäpalat syömäkelvottomiksi. Pakkausjätteen vähentämismielessä itsetehty kauramaito puolestaan muuttui lämmittäessä epämääräiseksi kiisseliksi, joka ei oikein istunut kahvin joukkoon.

Testijakso oli muutenkin liian lyhyt osoittamaan, miten tiukan linjan Zero waste arjessa todella näkyisi.

– Nyt kaapin perältä käytettiin vielä kaikkea vanhaa ja se näkyi jätemäärässä.

Roskia jäteastiassa
Paula Collin / Yle

Pari hyvää vinkkiä Aallolla kuitenkin on kaikille ruokahävikkiä vastaan taisteleville. Ensinnäkin: muroja ja jukurttia ei kannata sekoittaa valmiiksi isompaa määrää kuin lapsi varmasti jaksaa syödä.

– Lautashävikki on yksi huomionarvoinen ruokahävikin muoto. Jos jukurtti ja murot olisivat erillään, olisivat ne vielä pelastettavissa.

Toinen vinkki pistää koko perheen ruokailun remonttiin. Aalto on liimannut jääkaapin hyllylle tarran, jossa lukee ruoantähteet. Kun joku nälkäisenä hamuaa jääkaapin kätköistä välipalaa, on käden käytävä ensimmäisenä tällä hyllyllä.

Aalto haluaa näin opettaa lapsetkin ajattelemaan vähemmän hukkaavasti.

Vaikka tässä talossa se ei liene ongelma. Sykäys koko kokeiluun tuli kymmenvuotiaalta, joka näki Youtubessa, miten perhe mahdutti vuoden sekajätteensä litran lasipurkkiin.

Joku siinäkin onnistuu. Onnistuisitko sinä?