Kömpelönä ja epäröiden hyiseen veteen – satelliittilähettimet antoivat aivan uutta tietoa keisaripingviinin poikasista

Tutkijat seurasivat nuorten pingviinien itsenäisen elämän ensivaiheita selvittääkseen ilmastonmuutoksen uhkia maailman suurimmalle pingviinilajille.

Antarktis
Harmaa, mustapäinen ja valkovatsainen pingviiniuntuvikko pudottautumassaa jäältä mereen. Kaksi muuta katselee jäältä.
Hyppy tuntemattomaan.Vincent Munier

Keisaripingviinit ovat poikasilleen huolehtivia vanhempia – mutta vain viiden kuukauden ajan. Sen jälkeen poikasten on tultava itse toimeen Etelämantereen jäisessä elinympäristössä.

Emojensa luota lähteneiden nuorten lintujen ensimmäisistä kriittisistä kuukausista on tiedetty varsin vähän. Uudessa tutkimuksessa seurattiin satelliittilähettimien avulla, missä ja miten poikaset oppivat hankkimaan elantonsa.

Ranskalaisen Chizén biologisen tutkimuskeskuksen asiantuntijat kiinnittivät satelliittilähettimen 15 pingviininpoikasen selkään, ennen kuin poikaset polskahtivat veteen Adélienmaassa sijainneesta yhdyskunnastaan muutama vuosi sitten.

Elettiin joulukuuta, jolloin Etelämantereen sää alkaa yleensä lämmetä ja pesimäalueen lähistölle aukeaa avomerta. Tutkijat valitsivat mahdollisimman hyväkuntoisia lintuja, koska niillä oli parhaat mahdollisuudet selvitä hengissä haasteesta, joihin niillä ei ollut mitään harjoitusta.

– Vanhemmat eivät opeta poikasia uimaan. Kun ne astuvat ensimmäisen kerran veteen, ne ovat hyvin kömpelöitä ja epävarmoja, eivät vanhempiensa kaltaisia nopeita ja tyylikkäitä uimareita, sanoo tutkimusta johtanut Sara Labrusse yhdysvaltalaisesta Woods Holen merentutkimusinstituutista (siirryt toiseen palveluun) WHOI:sta.

Pörröinen pingviini nuoren naisen sylissä jäisessä maisemassa. Nainen seisoo aitauksessa, jossa on muitakin poikasia, taustalla aikuisia pingviinejä.
Biologi Stephanie Jenouvrierin pitelemä viisikuinen poikanen on saamassa satelliittilähettimen selkäänsä. Stephanie Jenouvrier / WHOI

Aluksi nuoret pingviinit suuntasivat mahdollisimman avoimille ja lämpimille vesille oppimaan uimataitoa. Talvikuukausiin mennessä sukellustreenit olivat tuottaneet tulosta, jotta joukko saattoi siirtyä jäisille alueille ja tekemään aiempaa syvempiä sukelluksia jään alla.

Tällä alueella suhteellisen lämmin pintavesi kohtaa syvät, kylmät vedet termokliinissä eli veden lämpötilan harppauskerroksessa. Termokliini alkaa syventyä syksyllä. Samalla sinne painuu krilliäyriäisiä ja muuta pingviineille sopivaa saalista.

– Yllätyimme, sillä emme ennen tienneet nuorten pingviinien pysyttelevän niin kauan merijään seassa. Ne viettivät suurimman osan talvesta sukeltelemalla jään alla, Labrusse kertoo.

Lähettimet välittivät tutkijoiden tietoon yli 62 000 sukellusta. Syvin ulottui 254 metriin.

Jään sulaminen on suuri uhka

Seuraavaksi tutkijat haluaisivat hyödyntää satelliittiseurantaa pingviinien kuolemien rekisteröintiin. Se tieto puuttuu tästä tutkimuksesta. Lähettimet lakkasivat toimimasta parin pingviinin selässä jo ensimmäisinä päivinä. Pisimpään toiminut vaikeni hieman alle vuoden päästä.

– Emme tiedä, tapahtuiko eläimille jotakin, loppuiko lähettimestä akku vai tuliko niihin jokin tekninen pulma, Labrusse sanoo.

Kaikki uusi tieto keisaripingviineistä on tärkeää. Ne ovat maailman suurin pingviinilaji ja erityisen alttiita ilmastonmuutoksen riskeille, koska niiden elämä on täysin sidoksissa jäähän.

Naaras munii keväällä merijäälle yhden munan ja lähtee sitten saalistusmatkalla lihottaakseen itsensä siihen kuntoon, että pystyy ruokkimaan poikasen, kunhan uros on hautonut sen.

Jäätä on oltava sopivasti. Jos sitä on liian vähän, ei ole myöskään kantavia hautoma-alueita. Jos jäätä on liikaa, matka avoveteen eli saalistamaan ja takaisin venyy ja poikaset joutuvat odottamaan nälkäisinä.

Jäälauttoja merellä, etäällä joukko pingviinejä jäälautalla.
Matka alkaa. Sara Labrousse / WHOI

Nuoret linnut palaavat yhdyskuntaansa jatkamaan sukua viiden tai kuuden vuoden päästä.

– Tarvitsemme lisätietoa siitä, mitä ne tekevät sillä välillä. Ymmärrys niiden reagoinnista muuttuvaan ympäristöön eri elämänvaiheissaan on ratkaisevaa, jotta voimme ennustaa lajin selviämistä ilmaston muuttuessa, sanoo tutkimukseen osallistunut WHOI:n biologi Stephanie Jenouvrier.

Tutkimus on ilmestynyt Marine Ecology Progress Series -julkaisussa. Tästä (siirryt toiseen palveluun) voit katsoa WHOI:n lyhyen videon Adélienmaalta.