Liikuntakin voi vetää lapsen vinoon – varsinkin toispuoliset lajit kuten salibandy ja jääkiekko ovat ryhdille riski

Fysioterapeutti näkee jo selästä, mitä lapsi harrastaa ja kuinka paljon.

fyysinen kunto
Sastamalo Kingsin ja SBT:n harjoituspeli.
Salibandyn huonoja puolia on yksipuolinen asento mailakäden suuntaan. Se voi johtaa selkälihasten toispuolisuuteen.Heidi Hannukainen / Yle

Liikuntaharrastus ei suojaa lapsia ja nuoria ryhtiongelmilta. Itse asiassa osa lajeista altistaa niille, jos samalla ei huolehdita siitä, että lihaksisto kehittyy tasapuolisesti.

Lasten ja nuorten fysioterapeutti Pauliina Malherbe Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta arvioi, että jopa puolet vastaanotolle tulijoista on siellä liikunnan aiheuttamien ongelmien tai epäilyjen vuoksi.

Samoin arvioi Lasten Fysioterapia ry:n puheenjohtaja Reetta Tuomisto: liikkumattomia ja liikaa liikkuvia on nuorissa asiakkaissa jotakuinkin saman verran.

Yksipuolisuus harrastamisessa on lisääntynyt. Toisaalta viime vuosina valmennuksessa on jo havahduttu siihen, että lapsi tai nuori tarvitsee lajiharjoittelun vastapainoksi muutakin, sanoo Tuomisto.

Epäsymmetria voi syntyä vaikka hiusmallista

Fysioterapeutti Pauliina Malherbe erottaa jo selästä, mitä nuori harrastaa ja kuinka usein: päivittäin vai kerran viikossa. Erot ovat selvät myös silloin, kun treenikertoja on saman verran, mutta toinen liikkuu aktiivisesti myös muuten ja toinen viettää muun ajan koneella.

Harrastukset luovat usein nuoreen kehoon toispuoleisuutta.

– Jokaisen pitäisi osata yhtä hyvin asiat molemmilla puolilla kehoa, oli sitten kyseessä kärrynpyörä tai pallon käsittely, sanoo Malherbe.

Erityinen haaste ovat lähtöjään toispuoleiset lajit, kuten jääkiekko, salibandy, pesäpallo tai vaikkapa viulun- tai huilunsoitto. Jatkuvasti toiseen suuntaan painottuva asento johtaa siihen, että lihaksisto kehittyy epätasaisesti ja selkä voi saada skolioottisia piirteitä. Seurauksena voi olla myös rasitusvammoja.

Tuoreen tutkimuksen mukaan urheiluseuroissa liikkuvilla nuorilla onkin ikätovereitaan enemmän vammoja. 60 prosenttia kertoi saaneensa vuoden aikana joko akuutin tai rasitusvamman. Tutkimuksessa oli nuoria kuudesta suomalaiskaupungista ja yleisimmistä liikuntalajeista.

Epäsymmetria voi syntyä pienemmästäkin. Malherbe on joskus kehottanut nuorta vaihtamaan jakauksen toiselle puolelle, kun silmillä roikkuva tukka tai oikeastaan sen toistuva heilauttaminen samalla tavalla on paljastunut niskavaivojen syyksi.

Pauliina Malherbe neuvoo Ava Niemiselle liikkuvuus- ja venytysliikettä lonkankoukistajalle.
Pauliina Malherbe neuvoo Ava Niemiselle liikkuvuus- ja venytysliikettä lonkankoukistajalle.Ville Viitamäki / Yle

12-vuotias kokkolalainen Ava Nieminen on harrastanut joukkuevoimistelua neljä vuotta, hänen toinen lajinsa on maastopyöräily. Tytön mielestä lajit tukevat toisiaan: molemmissa kehittyvät ja auttavat tasapaino, kestävyys ja koordinaatio.

Harjoituksissa muistutetaan siitä, että molempia kehon puolia pitää työllistää: esimerkiksi kärrynpyörää heittää sekä oikea että vasen käsi edellä.

– Onhan parempi puoli aina olemassa, mutta pyrin siihen, että teen molemmin puolin, sanoo Ava Nieminen.

Äiti Mari Nieminen sanoo, että vammat ja loukkaantumiset ovat käyneet mielessä monestikin. Vanhemmat seuraavat tilannetta jatkuvasti ja ovat herkästi yhteydessä valmentajaan. Lasta itseään pitää jututtaa ja olla asiassa mukana, jotta vaivat eivät jää kertomatta.

Toistaiseksi Avalla on ollut vain pientä lonkkavammaa ja jalkapöytä on ottanut lajissa osumaa. Mari Nieminen onkin luottavainen harrastuksen suhteen.

– Meillä on onni, että on osaavat valmentajat. Se antaa turvallisuuden tunteen.

Ava Nieminen harjoittelee voimistelua viikossa kymmenisen tuntia. Koululiikunta ja muu touhu tekevät äidin mielestä paketista riittävän ja hyvän. Muita lajeja ei tarvita, sillä lepopäiväkin on tarpeen. Venytellä pitää kotonakin, mutta onneksi sitäkin voi tehdä vaikka pikkusiskon tai kavereiden kanssa.

Monipuolisuus, monipuolisuus ja monipuolisuus

Riippuu myös perimästä, kuinka rasitus vaikuttaa: kaikille se ei välttämättä aiheuta mitään. Toisilla jo pienikin rasitus ja kierto voi nopeuttaa kehittymässä olevan skolioosin kehittymistä.

Asiaan vaikuttaa se, mitä muuta nuori arjessaan tekee.

– Mutta se, että esimerkiksi säbän pelaaja pelaa myös jääkiekkoa, ei ole tässä mielessä monipuolista harrastamista, havainnollistaa Malherbe.

Olennaista on fysioterapeutti Pauliina Malherben mukaan monipuolisuus. Pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan mukana pitää olla pienestä asti fysiikkaharjoitteita.

Nuoria voimistelemassa.
Kokkolan Jymyn Aminit-ryhmän voimistelijoita harjoituksissa.Ville Viitamäki / Yle

Se ei tarkoita lihastreeniä samoilla liikkeillä kuin aikuiset tekevät, vaan kehonpainolla ja ikään sopivalla tavalla: kuperkeikkoja, hyppyjä, reaktiolähtöjä, tasapainoharjoituksia.

– Esimerkiksi karhunkävely treenaa käsiä ja vatsalihaksia ikätasoisesti.

Tilanne on hankala sikäli, että juniorijoukkueissa valmentajat ovat esimerkiksi vanhempia eli vapaaehtoisia, joilla voi olla oma lajitausta, mutta ei välttämättä koulutusta tai riittävää taustatukea.

Ymmärrys asiasta on viime vuosina lisääntynyt, mutta juniorivalmentajat ovat usein itsekin nuoria oman lajinsa taitajia, muistuttaa Reetta Tuomisto. Fysioterapeutteja on kaivattu myös urheiluseuroihin, mutta tuo työ on Tuomiston mukaan vasta lapsenkengissä.

Vastuu kokonaisvaltaisesta valmennuksesta onkin seuroilla.

– On myös seuran etu, jos lajivalmennuksessa ymmärretään mitä hyötyä on siitä, että nuori treenaa kehoonsa nähden mahdollisimman oikein, sanoo Tuomisto.

Kyse on myös asenteista. Monessa lajissa fysiikkatreeniä kutsutaan jumpaksi ja silloin Pauliina Malherben mukaan moni jää pois – usein ne, jotka treeniä eniten tarvitsisivat.

Paljon harrastavat saattavat liikkua muita vähemmän

Ongelmiin auttavat harjoitteet ja työnteko. Urheilijalapset ja -nuoret ovatkin usein kiinnostuneita asiasta ja halukkaita korjausliikkeisiin.

– Valtava ongelma ovat ne, jotka eivät liiku ollenkaan, muistuttaa Malherbe.

Liikuntaa harrastavien riskiaikaa on ala- ja yläkoulujen taite, kun arkiliikunta vähenee, mutta nuoret alkavat keskittyä valitsemaansa lajiin vakavammin.

– Joskus paljon harrastavat liikkuvat vähemmän kuin muut, kun arkiliikunta jää pois, sanoo Lasten Fysioterapia ry:n puheenjohtaja Reetta Tuomisto.

Fysioterapeuttien työn keskiössä on ennaltaehkäisy ja kasvun ja kehityksen tukeminen. Puolierot, alaraajojen pituuserot ja muut tunnusmerkit pyritään saamaan haaviin hyvissä ajoin.

Fysioterapeutti Pauliina Malherbe.
Fysioterapeutti Pauliina Malherbe.Ville Viitamäki / Yle

Pauliina Malherbe on voimistellut lapsesta saakka, lukioaikanaan maajoukkuetasolla. Hän aloitti valmentamisen 18-vuotiaana ja on sekä Kokkolan Jymyn joukkuevoimistelijoiden valmentaja että juniorijalkapalloilijoiden fysiikkavalmentaja.

Voimistelussa fysiikka ja symmetrian vaatimukset otetaan Malherben mukaan huomioon melko hyvin, mutta ei aina siinäkään.

– Mieluummin sen kärrynpyörän tai siltakaadon usein tekee helpommalla puolella, samoin kuin jalkapalloilija mieluummin potkaisee vahvemmallaan.