The New York Times: Pohjois-Korea kiinnostui biologisista aseista – Suomalaisasiantuntija: En olisi kovin kauhuissani

Kapteeni Antti Pihlajamaan mukaan Pohjois-Korea saattaa toivoakin, että sen aikeista on epäselvyyttä.

Pohjois-Korea
Mikroskooppikuva isorokkoviruksesta.
Mikroskooppikuva isorokkoviruksesta.AOP

Itä-Aasiassa – ja muuallakin – on oltu varpaillaan Pohjois-Korean ydinaseiden takia.

Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un on uhonnut Yhdysvaltain olevan maansa ballististen ohjusten ulottuvilla. Kimin ja presidentti Donald Trumpin viime kesäkuisen tapaamisen jälkeen puheet ovat tosin olleet sovittelevampia.

Keskustelu Pohjois-Korean mahdollisesta uhasta ei kuitenkaan ole lakannut. Yhdysvalloissa esimerkiksi arvostettu The New York Times (siirryt toiseen palveluun)pohtii tuoreessa artikkelissaan sitä, onko maailman eristyneimmän maan biologisten aseiden ohjelma saanut uutta puhtia.

Lehti viittaa selvitykseen, joka on tehty Kaliforniassa toimivassa Middlebury Institute of International Studies -tutkimuslaitoksessa. Sen mukaan Pohjois-Korea on yhteistyössä kansainvälisten tutkijoiden kanssa lisännyt kovaa vauhtia tietämystään bioteknologiasta ja siihen liittyvistä laitteista.

Pohjois-Korea käyttää biologisia aseita paljon todennäköisemmin kuin ydinaseita, sanoo myös Andrew C. Weber Yhdysvaltain puolustusministeriöstä.

Weber vastasi presidentti Barack Obaman aikana maansa puolustautumisesta kemiallisia, biologisia ja ydinaseita vastaan.

Hänen mukaansa Pohjois-Korean bioaseohjelma on edistyneempi ja kuolettavampi kuin arvataan ja sitä aliarvioidaan.

Donald Trump ja Kim Jong-un yhteiskuvassa 11. kesäkuuta 2018.
Donald Trump ja Kim Jong-un yhteiskuvassa 11. kesäkuuta 2018.Saul Loeb / AFP

Pelote vai hyökkäysase?

Pohjois-Korealle saattaa hyvin riittää, että muu maailma tietää sen bioaseiden ohjelmasta, jolloin se toimisi hyökkäyshaluja hillitsevänä pelotteena.

Bioaseita omistava maa voi toki myös itse olla aloitteellinen sodankäynnissä. Esimerkiksi isorokko olisi hyvin tehokas ase. Ihmisestä toiseen leviävä isorokko tappaa jopa kolmanneksen siihen sairastuneista.

Isorokko julistettiin vuonna 1980 hävitetyksi maan päältä. Joidenkin maiden on kuitenkin epäilty säilyttävän sitä laboratorioissaan, ja Pohjois-Korea on yksi näistä.

The New York Times kertoo satelliittikuvien ja internethakujen vihjailevan Pohjois-Korean kiinnostuksesta bioteknologiaan ja taudinaiheuttajiin. Vuonna 2015 maan tiedotusvälineet raportoivat Kim Jong-unin vierailusta biologian tutkimuslaitokseen.

Eteläkorealaisen arvion mukaan Pohjois-Koreassa on ainakin kymmenen laitosta, joissa saatetaan tutkia tai valmistaa bioaseita. Päinvastoin kuin esimerkiksi ydinreaktorit, ei tällaisia laitoksia ole helppo tunnistaa: ne voivat näyttää aivan samanlaisilta kuin laitokset, joiden tehtävänä on pitää huolta kansanterveydestä.

Kiinnostuksen lisääntymisestä kertoo sekin, että kolmisen vuotta sitten Pohjois-Koreassa tehdyissä nettihauissa alkoi esiintyä paljon aiempaa runsaammin termejä, jotka liittyvät geeni- ja mikrobitutkimukseen.

Moniin pohjoiskorealaisten yhdessä muunmaalaisten tieteilijöiden kanssa tekemiin tutkimuksiin alkoi myös ilmaantua viittauksia joukkotuhoaseiden kehittelyyn.

Biologisten aseiden käyttö ei ole ongelmatonta

Vaikka biologiset aseet voivatkin olla hyvin tehokkaita, on niiden käyttöön liittynyt käyttöön monenlaisia ongelmia.

Viime vuosisadalla useimmat bioaseita kehittäneet maat luopuivat niistä niiden epäluotettavuuden takia. Esimerkiksi oikukkaat tuulet saattoivat tuoda vihollisen puolelle laskettuja taudinaiheuttajia takaisin omien joukkojen päälle.

Geeninmuokkauksen kehittyminen on kuitenkin tehnyt bioaseista taas kiinnostavampia. Muokattujen taudinaiheuttajien valmistaminen on vaivattomampaa ja nopeampaa.

Taudinaiheuttajat voidaan myös muokata sellaisiksi, että sairaudet leviävät nopeammin ja suurempiin joukkoihin, eikä niitä ole helpo hoitaa. Pohjois-Korea voi olla tällaisen kehityksen eturintamassa, pohtii yhdysvaltalaislehti laajassa artikkelissaan.

Pohjoiskorealaisten loikkareiden kertomusten mukaan taudinaiheuttajia on testattu poliittisiin vankeihin. Lisäksi useiden sotilastaustaisten loikkareiden verestä on löydetty isorokon vasta-aineita, mikä voi merkitä, että he ovat altistuneet taudille tai ovat saaneet rokotuksen sitä vastaan.

Koreaan sijoitetut yhdysvaltalaissotilaat on myös tiettävästi rokotettu isorokkoa ja paiseruttoa vastaan vuodesta 2004 lähtien.

Antti Pihlajamaa
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja, kapteeni Antti Pihlajamaa.Yle

Suomalaisasiantuntija: Ohjelma alkoi jo 1960-luvulla

Pohjois-Korean biologisten aseiden ohjelma ei ole uusi asia, vaan se on jatkunut 1960-luvulta lähtien, huomauttaa Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja, kapteeni Antti Pihlajamaa.

Ohjelma on jatkunut koko ajan, mutta ydinaseet ja ballistiset ohjukset ovat vieneet enemmän huomiota maailmalla, hän sanoo. Kummasta sitten pitäisi olla enemmän huolissaan, Pohjois-Korean biologisista vai ydinaseista?

– En olisi kovin kauhuissani kummankaan osalta. Molempien osalta perimmäisenä tarkoituksena voi olla enemmän pelotteen aikaansaaminen kuin niiden aktuaalinen käyttö. Se ehkä kuuluukin joukkotuhoaseiden luonteeseen, Pihlajamaa sanoo.

Pihlajamaan mukaan biologisten aseiden hankkiminen saattaa kuulostaa houkuttelevalta, koska ne tulevat halvemmiksi ja ovat ongelmistaan huolimatta suhteellisen helppoja levittää.

Toisaalta niiden riskejä ovat The New York Timesinkin mainitsema hallitsemattomuus ja se, että niiden vaikutus tulee muihin aseisiin verrattuna viiveellä.

Pihlajamaa muistuttaa vielä, että Pohjois-Koreakin on allekirjoittanut biologisten aseiden kieltosopimuksen 1980-luvulla.

– Sitä voi tietysti aina pohtia, miten Pohjois-Korea katsoo kansainvälisen normiston sitovan itseään.

Epävarmuus osa pelotetta

Kapteeni Pihlajamaa epäilee, ettei Pohjois-Korealla kaikesta huolimatta ole välttämättä kykyä käyttää joukkotuhoaseitaan.

Pohjois-Korealla on todennäköisesti kyky tuottaa myrkyllisiä aineita, mutta onko sillä kykyä jalostaa niitä sellaisiksi, että ne sopisivat myös aseelliseen käyttöön, hän kysyy.

Biologisia aseita levitettäisiin mahdollisesti tykistön, ohjusten ja lentokoneiden avulla. Aivan yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Ohjuksissa bioaseen pitäisi kestää iskua ja kuumuutta.

Samalla tavalla on epävarmaa, kykeneekö Pohjois-Korea hyödyntämään ballistisia ohjuksiaan ydinkärjen kuljettamiseen. Korskeat puheet eivät ole täysin vailla katetta, mutta sitä ei tiedetä, kykeneekö pohjoiskorealainen ohjus kuljettamaan tällaista "hyötykuormaa".

Toisaalta Pohjois-Korealle epävarmuus sen kyvyistä ja aikeista ovat kenties juuri sitä, mitä se tavoittelee, Pihlajamaa sanoo.

– Pohjois-Korean johdon iso tavoite on nykyhallinnon ylläpitäminen. Sen toteuttamiseksi kaikki kortit halutaan pitää omissa käsissä.