Kukka kuulee pölyttäjän pörinän – lähestyvä mehiläinen saa helokin tuottamaan makeinta mettään

Meden sokeripitoisuus nousee jopa viidenneksen, kun kukka tunnistaa, että sen lähellä lentelee lupaava pörriäinen.

kasvit
Lähikuva lentävästä mehiläisestä
Jon Sullivan

Vaikka kukalla ei ole korvia, joita höristellä, se "kuulee" ääniaallot ja reagoi niihin, joista sille on hyötyä, kertoo tuore israelilainen tutkimus.

Tel Avivin yliopiston populaatiogeneetikko Lilach Hadany pohti, olisiko eläinlajien evoluution kannalta niin tärkeä ominaisuus kuin kuulo voinut jäädä kasveilta kokonaan hyödyntämättä.

Näistä mietteistään professori Hadany sai aiheen johtamaansa tutkimukseen, jonka koekasviksi otettiin iltahelokkilaji Oenothera drummondii.

Helokeille soitettiin koeääniä ja mitattiin, vaikuttivatko ne meden sokeripitoisuuteen.

Täyden hiljaisuuden lisäksi soitettiin mehiläisen pörinää sekä tietokoneella tuotettuja kolmea ääntä, joiden taajuus vaihteli matalasta korkeaan. Äänen lähde oli kymmenen sentin päässä kukasta.

Laser rekisteröi kukan värinän

Hiljaisuus ja suuri- ja keskitaajuiset äänet eivät vaikuttaneet mitenkään. Mehiläisen lentoääni ja sitä vastannut matalataajuinen humina sen sijaan saivat kukan valpastumaan. Sen meden sokeripitoisuus nousi vajaassa kolmessa minuutissa 12–20 prosenttia.

Kukka siis "kuuli", että lähistöllä lenteli mehiläinen, ja reagoi siihen makeuttamalla mettään juuri oikeaan aikaan, Hadany päättelee.

Varmistaakseen reaktion johtuvan juuri ääniaalloista eikä jostakin muusta, tutkijat panivat kukat värähtelymittalaitteeseen, jossa laser rekisteröi kukkien pienenpienet liikkeet.

Koe toistettiin, ja tulos oli sama: vain mehiläisen surina ja vastaava matalataajuinen ääni saivat helokin värisemään. Kun kukkien päälle pantiin lasipurkki, pois jäivät sekä värinä että meden makeutuminen.

Varmemmaksi vakuudeksi koetta toistettiin niin ulkona kuin sisällä sekä eri vuodenaikoina. Tulos oli aina sama.

Keltakukkainen rypäs hiekassa.
Oenothera drummondii on rantahiekassa viihtyvä iltahelokkilaji. Yoav Dothan

Makeimman meden tuottaminen vaatii kasvilta erityisen paljon kalliita energiavaroja. Niitä ei kannata tuhlata muille kuin sellaisille hyönteisille, jotka maksavat medestä kuljettamalla kasvin siitepölyä toiseen kasviin.

Jos mesi taas jää suotta odottelemaan, mikrobit voivat tuhota sen, ja taas menee arvokasta sokeria hukkaan. Tutkimuksen kenttähavaintojen perusteella niin ei kuitenkaan yleensä käy.

Tarkkailu nimittäin osoitti, että jonkin pölyttäjähyönteisen lentely kukan lähellä yhdeksänkertaistaa sen todennäköisyyden, että kuuden minuutin sisällä paikalle pörrää toinenkin pölyttäjä.

Hadany ja hänen tutkijaryhmänsä haluaisivat seuraavaksi selvittää, pätevätkö tulokset muihinkin kasveihin kuin helokkeihin. Heitä kiinnostaa myös, millainen on kasvien mahdollinen reaktio mehiläisten lisäksi muiden eläinten tai kenties jopa sään ääniin.

Puhuvatko kukat?

Tutkimus ei ole vielä ilmestynyt tiedeyhteisön vertaisarvioimana, mutta se on luettavissa ennakkoon pdf-muodossa bioRxiv (siirryt toiseen palveluun)-sivustolta.

Siellä on myös saman ryhmän toinen samanaikainen tutkimus, (siirryt toiseen palveluun) jossa osoitettiin, että joillakin kasveilla on myös ääni, vaikka se ei kuulukaan ihmiskorvalla.

Tutkijat kertovat mitanneensa peruna- ja tupakkakasvin vaimeaa ultraääntä kymmenen sentin päästä. He uskovat joidenkin eläinten kuulevan äänet metrienkin päähän.

Äänestä oli tutkijoiden mukaan pääteltävissä, oliko kasvi kuivunut, vahingoittunut vai terve. Huonokuntoiset kasvit ääntelivät enemmän kuin terveet.

Tutkijoiden mukaan tietokone pystyi erottamaan ääntelyn perusteella sairaat kasvit terveistä 70 prosentin varmuudella.

Perunakasveja
Peruna oli yksi kasveista, joiden ultraääniä tutkijat mittasivat. CC0

Kasveilla on kemiallisia viestejä

The Atlantic (siirryt toiseen palveluun)-lehti pyysi alan muita tutkijoita arvioimaan israelilaistutkimusten tuloksia. Kasvien kuuntelukyvystä kollegat vakuuttuivat, tarkoituksellisesta ääntelystä eivät.

Kasvien kommunikoinnista on tiedeyhteisössä monenlaisia käsityksiä. Jokseenkin yksimielistä ollaan ennestään ainakin siitä, että kasvit päästävät ilmoille kemiallisia signaaleja varoittaakseen toisiaan kasvinsyöjäeläimistä.

Puiden on havaittu viestittelevän myös juuristojaan yhdistävien sienien avulla. Siihen on leikillisesti viitattu metsän internetinä.

Vaikka tutkimuksia kommentoivat kollegat eivät kyseenalaistakaan ultraäänimittauksien tuloksia, niiden tulkintaan he suhtautuvat epäillen.

He jäivät kaipaamaan selitystä sille, mitä hyötyä katkonaisesta, vaimeasta ääntelystä on kasville itselleen tai mikä on viestin sisältö sen kuulevalle eläimelle.

Lue myös:
Tunnistatko kuvasta naamioitumisen mestarin? Kasveilla on odottamattomia konsteja vihollisten välttelyyn