Britanniasta tuli kurjuuden kuningaskunta, jossa lapsista liki joka kolmas elää köyhyydessä

Jopa YK moittii brittipoliitikkoja siitä, että he eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta.

köyhyys
Äiti ja lapsi kadulla
Brittikouluissa on huomattu, että moni lapsi ei saa esimerkiksi riittävästi ruokaa.Sasha Silvala / Yle

BIRMINGHAM/SHEFFIELDJoka ikinen arkiaamu 50–100 ihmistä saapuu syömään aamupalaa Watercliffe Meadow’n alakoulun aamiaiskerhoon.

Aamupala koululla on mukava tapa aloittaa päivä ja hyvä paikka tavata muita vanhempia. Mutta käytännössä aamiaiskerhoon saavutaan siksi, ettei aamiaisen syömiseen kotona ole rahaa.

Sheffieldiläisen Watercliffe Meadow’n alakoulun rehtori Ian Read on yksi niistä, joille kurjistuva Britannia näyttää kasvonsa päivittäin.

– Olemme todellisessa kriisipisteessä, Read sanoo vakavana.

Eikä tilanteessa totisesti ole mitään hymyilyttävää.

Yli 66 miljoonan asukkaan Britannia on maailman viidenneksi suurin talous. Se on myös hyvinvointivaltio, jossa yli 14 miljoonaa ihmistä – eli asukkaista liki joka viides – elää köyhyydessä.

Tästä joukosta lapsia on 4,5 miljoonaa. Luku on niin suuri, että se ylittää monen eurooppalaisen pääkaupungin asukasmäärän.

"Köyhyys on Britanniassa valtava haaste, eikä sen korjaamiseksi tehdä likimainkaan riittävästi".

YK:n erikoislähettiläs Philip Alston

Britannian kriisin tunnisti myös YK:n erikoislähettiläs Philip Alston. Britanniaa kaksi viikkoa kiertänyt Alston antoi maan poliitikoille tiukat moitteet (siirryt toiseen palveluun) siitä, että he eivät piittaa kasvavasta köyhyydestä.

– Köyhyys on Britanniassa valtava haaste, eikä sen korjaamiseksi tehdä likimainkaan riittävästi, sanoi Alston marraskuun lopulla.

Ihmisoikeuksista ja äärimmäisestä köyhyydestä vastaavan erikoislähettilään Alstonin mukaan brittiministerit eivät ymmärrä tilanteen vakavuutta vaan "käytännössä kieltävät tilanteen täydellisesti".

Siinä, että YK:n erikoislähettiläs lausuu moisia moitteita ei ole mitään erikoista. Mutta siinä, että moitteet sai Britannian kaltainen vauras länsimaa, on enemmän ihmeteltävää.

Rehtori
Ian Read sanoo, että ruoka-avun vastaanottamiseen liittyy häpeää. Siksi osa perheistä saattaa jäädä ilman apua.Sasha Silvala / Yle

Watercliffe Meadow’n alakoulu perustettiin kymmenisen vuotta sitten, samoihin aikoihin kun kansainvälinen talouskriisi tarrasi myös Britanniaan. Siitä lähtien maan hallitus on ratkonut talousongelmia kiristämällä vyötä.

Rehtori Ian Read ja koulun muu henkilökunta ovat saaneet seurata aitiopaikalta, miten brittihallituksen ankara talouspolitiikka heijastuu perheiden elämään ja koulutuksen määrärahoihin.

– Ei, hallitus ei tosiaankaan laita riittävästi rahaa lapsiin, Read toteaa.

– Hallitus sanoo, että koulutukseen pannaan enemmän rahaa kuin ennen, mutta koulun budjetti on pienentynyt liki kymmenen prosenttia viimeisen kolmen vuoden aikana.

Toissavuonna koulu ryhtyi auttamaan vanhempia myös joululahjojen hankkimisessa.

25 vuotta opettajana työskennellyt Read sanoo, että tilanne on kouluissa vaikeampi kuin hänen työuransa aikana kertaakaan aiemmin.

Koska raha ei kaikissa perheissä riitä ruokaan, koulu on mukana ruoka-apua jakavien ruokapankkien toiminnassa.

Toissavuonna se ryhtyi auttamaan vanhempia myös joululahjojen hankkimisessa.

Rahat tähän kaikkeen eivät tietenkään tule suoraan koululta, vaan se antaa apua yhteistyössä avustusjärjestöjen kanssa.

Readin mukaan koulu tuntee valtaosan perheistä niin hyvin, että vanhemmat eivät jätä ottamatta apua vastaan häpeän vuoksi.

– Kun suhde on luottamuksellinen, he kehtaavat kertoa, että hei, meillä ei ole nyt ollenkaan ruokaa.

Köyhyyteen liittyy häpeää ja tilanteen tekee rehtorin mielestä vaikeammaksi se, että elämme maailmassa, jossa on tietyt odotukset omistamisen suhteen.

– Vaikka olisit kuinka köyhä, odotus on, että sinulla on älypuhelin ja lapsilla muodin mukaiset vaatteet. Ja toki monien asioiden hinta on tullut alaspäin, mutta odotus siitä, että omistat tiettyjä asioita vain lisää köyhyyttä. Vanhemmat saattavat käyttää rahaa muuhun kuin ruokaan, Read sanoo.

Koulun sisätiloja.
Watercliffe Meadow’n koulu tarjoaa perheille muun muassa ruoka-apua.Yle

YK:n erikoislähettilään moitteet eivät suinkaan ole ainut kerta, kun köyhyys on noussut otsikoihin. Siitä, miten elämä kuningaskunnassa kurjistuu, on uutisoitu monin eri tavoin.

On kerrottu esimerkiksi, että Britanniassa on yli 130 000 lasta, joilla ei ole pysyvää kotia (siirryt toiseen palveluun). Sekä uutisoitu kyselystä, jonka mukaan vammaisten lasten perheistä kolmannes on joutunut ottamaan lainaa ruokakulujen kattamiseksi (siirryt toiseen palveluun).

1990-luvun lopulta aina talouskriisin ensimmäisiin vuosiin asti köyhyyttä saatiin suitsittua ja köyhyydessä elävien ihmisten määrä pieneni. Sitten tapahtui käänne.

Viime vuodet köyhyydessä elävien ihmisten määrä on Britanniassa kasvanut.

Perimmäinen syy ei kuitenkaan ole taantuma, vaikka silläkin on osansa vyyhdissä. Merkittävin vaikutus on ollut talouspoliittisilla valinnoilla.

Kärkkäimmät kriitikot sanovat, että vuodesta 2010 Britanniaa hallinnut konservatiivihallitus on ankaralla talouspolitiikallaan tuhonnut aiemmat köyhyyden vähentämiseen liittyvät saavutukset.

Julkista taloutta on supistettu ja erilaisia sosiaalitukia sekä hyvinvointipalveluita on leikattu. Vuodesta 2010 lähtien leikkaukset ja sosiaalitukien jäädytykset ovat olleet mittavia (siirryt toiseen palveluun) etenkin piirikunnissa.

Köyhyyttä eivät selitä myöskään työttömyystilastot. Britanniassa on käytännössä täystyöllisyys (siirryt toiseen palveluun). Mutta asumiskulut ja elinkustannukset ovat kohonneet tasaisesti, kun taas palkat ovat nousseet vain vähän.

Kuvaavaa on, että työelämässä mukana olevista briteistä neljä miljoonaa, tai joka kahdeksas työssäkäyvä, elää nälkärajalla (siirryt toiseen palveluun).

Tällä vuosikymmenellä etenkin köyhyydessä elävien lasten määrä on kasvanut selvästi. Nyt brittilapsista joka kolmas elää köyhyydessä. Vertailun vuoksi: Suomessa köyhässä perheessä elää joka kahdeksas (siirryt toiseen palveluun) lapsi.

Voit lukea suomalaisperheiden ahdingosta täältä:

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

Koska varallisuus jakautuu epätasaisesti, kaupunkien ja asuinalueiden välillä on eroja. Isojakin. Se näkyy erityisen hyvin juuri kouluissa.

Joillain asuinalueilla Lontoossa ja Birminghamissa köyhyydessä elävien lasten osuus kipuaa yli 50 prosentin.

Britannian toiseksi suurimman kaupungin Birminghamin keskustassa sataa ja on kylmä.

Yksinhuoltajaäiti Jennifer Tobin on käynyt nuoremman poikansa kanssa pikaruokaravintola McDonaldsissa, ja nyt rattaissa peiton alla istuva leikki-ikäinen poika puristaa tiukasti valkoista tikkua, jonka päässä heiluu oranssi ilmapallo.

Kaikista briteistä köyhiksi lasketaan joka viides. Tobin on yksi heistä.

Nainen
Yksinhuoltaja Jennifer Tobin kertoo, että kodittomia näkee koko ajan enemmän.Yle

Tobin kertoo tilanteestaan avoimesti, keskellä ostoskatua. Siitä, että hän kasvattaa poikiaan ihan yksin. Siitä, miten hänellä ei ole varaa autoon.

– Mutta käveleminen pitää hoikkana, nuori nainen sanoo ja nauraa hersyvästi päälle.

Tobin kertoo, että vanhemman pojan suunnitelmat urasta armeijassa ovat helpotus.

– Miten voisin laittaa hänen opintojaan varten syrjään rahaa, jota minulla ei ole?

Tobinin vanhempi poika on jo teini-ikäinen, joten ruokaan kuluu paljon rahaa. Pojat saavat osan lounaastaan koulussa, mutta lisäksi mukaan pitää pakata terveelliset eväät. Se on viikottaisiin ostoksiin iso lisä.

Lounaan lisäksi rahaa nielevät koulupuvut. Jotkut koulut kierrättävät koulupukuja, mutta Tobin kuulee siitä ensimmäistä kertaa.

– Me saimme koululta kravatit.

Kun raha on tiukassa, koulupukuun kuuluva yli 30 euroa maksava pikkutakki on kallis hankinta. Etenkin, kun sellaisia pitää vuodessa ostaa useampia.

Tobin kertoo yhä useampien ihmisten tarvitsevan ruokapankilta apua selviytyäkseen. Tätä tukevat myös hyväntekeväisyysjärjestöjen selvitykset. Esimerkiksi lasten määrä ruoka-apua jakavien ruokapankkien asiakkaina on yli kolminkertaistunut vuodesta 2012 (siirryt toiseen palveluun).

– Tilanne on painajaismainen, Tobin hengähtää.

Lapsi rattaissa kyltin vieressä jossa lukee "lopeta lapsiköyhyys"
Britanniassa lapiperheiden köyhyyttä vastaan on kampanjoitu jo pitkään.Paul Doyle / AOP

Tobin sanoo samaa, kuin jokainen birminghamilainen, jolta asiaa kysyy: köyhyys näkyy kaupungin kaduilla koko ajan selvemmin. Suurin muutos on tapahtunut viimeisen parin, kolmen vuoden aikana. Pubit sulkevat ovensa ja niiden ovisyvennyksiin majoittuu yöksi ihmisiä, joiden suojana on vain makuupussi.

Tobinilla on selvä mielipide siitä, mikä Britanniassa on mennyt vikaan.

– Kodittomuutta ja kodittomia on selvästi enemmän, etenkin universal creditin vuoksi.

Universal credit on useita erilaisia sosiaalitukia yhteen niputtava yleistuki. Sen on lukuisissa puheenvuoroissa arvosteltu kurjistavan etenkin kaikkein köyhimpien elämää.

– Se pilaa ihmisten elämän! Se vie ihmisiltä kaiken ja ihmiset menettävät kotinsakin, Tobin sanoo.

Yleistuen epäonnistumiseen tarttui myös YK:n erikoislähettiläs Philip Alston, jonka mukaan yleistuki vetää ihmiset kurjuuteen ja epätoivoon.

Alstonin mukaan brittihallituksen ankara talouspolitiikka myös asettaa sukupuolet epätasa-arvoiseen asemaan, sillä uudistukset ovat osuneet etenkin lapsistaan yksin huolta pitäviin naisiin.

– Jos huoneellinen naisvihaajia olisi laitettu miettimään, miten tehdä järjestelmä, joka toimii miehille muttei naisille, olisi tuskin syntynyt enää kovin paljon uusia ideoita, Alston sanoi esitellessään raporttiaan tiedotustilaisuudessa Lontoossa.

Alston perusteli väitteensä sillä, että yleistukea maksetaan yhdelle kotitaloudelle – ei puolisoille erikseen.

Yksinhuoltajaäiti Jennifer Tobin joutuu tänä vuonna siirtymään yleistuen piiriin ja häntä pelottaa.

– Kauhistuin, kun minulle kerrottiin siitä. Ystäväni siirrettiin sille jo ja hänellä ei ole lainkaan rahaa. Hänellä on kaksi lasta, koira ja tietenkin itsensä, mutta hän ei tule toimeen. Se ei ole oikein.

Liikennemerkki lapsia koulutiellä
Sasha Silvala / Yle

Brittihallituksen mielestä köyhyysongelmaa ei ole.

Se vastasikin olevansa totaalisen eri mieltä YK:n erikoislähettilään raportin kanssa. Hallituksen mukaan täydellisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä on nyt miljoona vähemmän kuin vuonna 2010 (siirryt toiseen palveluun).

Useat hyväntekeväisyysjärjestöt puolestaan kommentoivat YK:n Alstonin raporttia toivoen, että se herättäisi hallituksen.

Köyhyys ei tietenkään näyttäydy kaikille.

Luokkajako on ollut Britanniassa aina jyrkkä. Se saattaa osin selittää brittihallituksen autuaan ymmärtämättömyyden tilanteen vakavuudesta ja vähättelevän suhtautumisen, jota YK:n Philip Alstonkin moitti.

Luvut riippuvat toki paljon siitä, millaisia mittareita käytetään, mutta luvut, joihin Alstonkin raportissaan viittasi, ovat peräisin riippumattoman tutkimuslaitoksen Institute for Fiscal Studiesin tekemästä selvityksestä (siirryt toiseen palveluun).

Sen mukaan kaikkein pahimmassa köyhyydessä eläviä ihmisiä, heitä joilla ei ole varaa edes välttämättömyyksiin, on Britanniassa 1,5 miljoonaa. Vuoteen 2022 mennessä jopa 40 prosenttia brittilapsista elää köyhyydessä.

Tänä vuonna Britannian talous piristyy arvioiden mukaan hieman, mutta ensi vuonna talouskehitys kääntyy jälleen laskuun. Siihen, kuinka pitkä ja raju alamäestä tulee, vaikuttaa maailmantalouden tuulien lisäksi maan EU-ero brexit.

Brexit on heikentänyt Britannian talouskasvua jo nyt eikä parempia aikoja ole luvassa. Talous kärsii etenkin, jos maa irtautuu Euroopan unionista ilman sopimusta.

Koulun sisätiloja.
Rehtori Ian Readin tiukimmat työviikot venyvät 80-tuntisiksi.Yle

Watercliffe Meadow’n alakoulussa köyhyys näkyy lasten oireiluna.

Koulun oppilaista neljännes tarvitsee jonkinasteista tukea oppimiseen. Eniten apua ja tukea tarvitsevien lasten käytös on rehtori Ian Readin mukaan rajumpaa kuin ennen.

– Mutta tukipalveluita on vähennetty tiukan taloudenpidon myötä, eikä vain kouluissa vaan ylipäänsä, Read sanoo.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen laskelmien mukaan brittihallitus on vuodesta 2010 lähtien leikannut sosiaalitukia ja lasten sosiaalipalveluita yli 44 miljardilla eurolla.

Koska mielenterveyspalveluista on kiristetty, jonot ovat pitkiä. Apua saattaa joutua odottamaan vuodenkin.

Yksi Watercliffe Meadow’n oppilaista on odottanut mielenterveyspalveluiden piiriin pääsyä liki yhdeksän kuukautta.

– Kyseinen lapsi on nyt listan kärkipäässä, mutta kyseessä on todella epätoivoinen tapaus ja silti odottaminen on normaalia.

"Ajattelin aina, että perheiden kokema kiitollisuus hiipuisi ajan kuluessa, mutta arvostus on vain kasvanut".

Rehtori Ian Read

Readin mielestä koulun kuuluu olla yhteisön keskiössä ja auttaa ihmisiä. Etenkin niukkoina aikoina.

Hän sanoo ymmärtävänsä talouskurin, muttei sitä, ettei nuoriin sukupolviin haluta panostaa enempää.

Siksi Watercliffe Meadow’ssa halutaan tehdä enemmän.

Kun koulu perustettiin kymmenisen vuotta sitten, piti luottamusta vanhempiin ryhtyä rakentamaan käytännössä nollasta. Apuna siihen ovat olleet esimerkiksi vanhemmille järjestettävät kurssit ja työpajat, joissa annetaan neuvoja muun muassa terveellisiin elintapoihin ja oppimisen tukemiseen.

Read kertoo taloudellisen epätasa-arvon näkyvän niinkin, etteivät vanhemmat aina tunne ansaitsevansa kaikkea sitä, mitä koulu tarjoaa.

– Sama koskee lapsiakin. Ajattelin aina, että perheiden kokema kiitollisuus hiipuisi ajan kuluessa, mutta arvostus on vain kasvanut.

Sheffieldiläisen Watercliffe Meadow’n alakoulussa pyöritetään avustusjärjestöiltä kerättyjen varojen turvin esimerkiksi projektia, jonka kautta lapset pääsevät kokemaan asioita, joihin heidän perheillään ei olisi varaa – telttailusta yön yli retkille Lontoon museoihin.

Auttaminen vaatii ylimääräistä työtä myös koululta. Readille työtunteja kertyy viikossa vähintään 60, mikä tosin on kuulemma rehtoreille varsin tavallista. Lauantaipäivät Read yrittää pitää kokonaan vapaana.

Myös Watercliffe Meadow’n opettajat tekevät Readin mukaan kaikki enemmän kuin työsopimuksessa vaaditaan. Miksi?

– Avun tarpeessa olevalle lapselle koulun tuki on elintärkeää, sillä ei kukaan muu auta heitä. Koulu tuo yhteisölle toivoa.

Lue lisää:

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa