Työhön pitää hakea, vaikka ei tietäisi mihin – "Tuli tunne, että mitähän salattavaa on, kun ei voi nimeään kertoa"

Työnantajan pysytteleminen nimettömänä on käynyt harvinaisemmaksi. Nimettömyys ei silti ole peruste jättää hakematta työtä, jos tarjous tulee.

työnhakijat
Sari Riutta istuu keittiön pöydän ääressä.
Sari Riutan mielestä työnhakijalla pitää olla oikeus tietää, mihin hän hakee töihin – ala ja kaupunki eivät riitä.Sari Vähäsarja / Yle

Kokkolalaisen Sari Riutan karenssi on puolivälissä. Kaksi kuukautta tulotonta aikaa on rangaistus siitä, ettei Riutta hakenut työpaikkaa, jota TE-palvelut kehotti häntä hakemaan.

Hakematta hän jätti, koska ei tiennyt, minne olisi hakenut. Paperissa olevasta numerosta ei vastattu, mutta soitettiin myöhemmin takaisin. Kyseessä oli rekrytointifirma, josta kerrottiin, ettei toimeksiantaja halua nimeään esiin. Riutta sai tietää vain, että kyseessä oli venealan yritys Kokkolassa.

– Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus tietää, mihin hän hakee töihin. Ala ja kaupunki eivät riitä, sanoo nainen.

Rekrytointifirmojen mukaan anonyyminä pysytteleminen ei ole enää kovin yleistä. TE-palveluista sanotaan silti, että varminta on hakea aina, kun työtarjous tulee.

Työllisyys on parantunut Suomessa niin, että työttömiä on nyt saman verran kuin kymmenen vuotta sitten.

"Työpaikan arvot hyvä tuntea ennen hakemista"

Työnhakukurssilla Riutalle oli painotettu sitä, että ensin pitää etsiä mahdollisimman paljon tietoa työnantajasta, sen arvoista ja toimintaperiaatteista. Vasta niiden pohjalta voi rakentaa myyvän hakemuksen.

– Miten rakentaa, kun ei tiedä mitään? Sen ymmärrän, ettei yritys halua suoria yhteydenottoja, kun on antanut työnhaun rekryfirmalle ja maksaa siitä. Mutta kyllä siinä tuli tunne, että mitähän salattavaa on, kun ei voi nimeään kertoa, sanoo Sari Riutta.

TE-palvelut lähetti selvityspyynnön asiasta, ja Riutta kertoi rehellisesti, ettei ollut hakenut paikkaa, koska haluaa tietää, mihin hakee. Samalla hän kertoi hakeneensa muita paikkoja. Vastauksena oli tieto kahden kuukauden karenssista Työttömyysturvalain nojalla.

"Hakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, koska hän on kieltäytynyt tarjotusta yli kaksi viikkoa kestävästä työstä ilman pätevää syytä tai aiheuttanut työsuhteen syntymättä jäämisen."

Kuvassa ote lausunnosta, jolla työttömyysetuus katkaistiin 2 kuukaudeksi, koska työnhakija ei ollut hakenut paikkaa, josta ei saanut tarkkaa tietoa.
Kuvassa ote lausunnosta, jolla työttömyysetuus katkaistiin 2 kuukaudeksi, koska työnhakija ei ollut hakenut paikkaa, josta ei saanut tarkkaa tietoa.Sari Vähäsarja / Yle

Palveluesimies Hannu Vierula Pohjanmaan TE-palveluista ei ota kantaa Riutan tapaukseen, mutta muistuttaa, että toimeksiantajan anonymiteetti ei ole riittävä peruste jättää hakematta tarjottua paikkaa. Työnantajahan on yleensä näissä tapauksissa rekryfirma, johon työntekijä tulee vuokratyösuhteeseen toimeksiantajalle.

– Toki olisi hyvien tapojen mukaista kertoa toimeksiantaja, mutta varminta on hakea paikkaa, kun työtarjous tulee, sanoo Vierula.

Puhelimessa tätä ei hakijalle vielä tarvitse kertoa, mutta sen pitäisi selvitä haastattelussa.

Karenssin lävähtäminen ratkaistaan tapauskohtaisesti, mutta lähtökohtana on, että hakematta jättäminen johtaa selvityspyyntöön ja mahdollisesti etuuden menettämiseen.

Vierulan mukaan tapaukset eivät ole kovin yleisiä.

Nykyään läpinäkyvyys arvossaan

15 vuotta rekrytointialalla toiminut yrittäjä Jarno Juola VMP Kokkolasta sanoo, että anonyymeinä pysyttelevät työnantajat alkavat olla harvinaisia.

– Nykyään pyritään läpinäkyvyyteen, ja hyvässä rekryprosessissa on paikallaan kertoa työnhakijalle, kuka työntekijää hakee, sanoo Juola.

Toimeksiantaja voi pysytellä anonyyminä esimerkiksi silloin, kun etsii tekijää jonkun sellaisen tilalle, jonka lähdön yhtiöstä ei vielä haluta paljastuvan. Työnhaun ulkoistamisen taustalla on myös halu keskittyä omaan ydintekemiseen ja ohjata yhteydenotot rekryfirmaan.

Aiemmin nimettömyys oli yleisempää: osa yrityksistä ei esimerkiksi halunnut profiloitua työnvälitysfirmojen käyttäjiksi.

Rekrytointifirmat hakevat toki välillä samalla nimikkeellä työvoimaa useampiin paikkoihin. Yleinen haku koetaan järkevämmäksi, kun samanlaisia toimeksiantoja on monia.

Myyntijohtaja Alpo Arasmo Baronasta vahvistaa näkemyksen. Barona rekrytoi vuosittain yli 30 000 ihmistä, ja varsinaisen työpaikan halu pysytellä nimettömänä on nykyään hyvin harvinaista.

Moniin tehtäviin on pulaa työnhakijoista, ja tehtäviä pitääkin markkinoida kovasti, jotta hakijoita saadaan tarpeeksi. Toisaalta TE-keskusten kautta tehtävissä hauissa työnantaja-kentän täyttäminen on pakollista.

Suorahaut ovat yleistyneet esimerkiksi tilanteissa, joissa toimintaa vasta aloitellaan ja haku halutaan siksi pitää salassa. Silloinkin itse työtehtävää pitää kuitenkin Arasmon mukaan myydä eikä salailla.

Heikomman taloustilanteen aikana nimettömät haut olivat yleisempiä. Syynä oli se, että työnantajat pelkäsivät yhteydenottojen ja kyselyjen tulvaa.

Työnhakupalvelu kännykässä.
Petteri Sopanen / Yle

Rekrytointifirmasta Riutalle kerrottiin, että hakijoita kyseiseen paikkaan oli jo tuossa vaiheessa paljon. Toisaalta samoihin aikoihin Riutta haki neljää muuta paikkaa ja odottelee nyt tietoa niiden kohtalosta.

Karenssipäätöksestä ei voinut valittaa, mutta työvoimatoimistosta neuvottiin, että uudelleenkäsittelypyynnön voi tehdä. Riutta toivoi, että siinä otettaisiin huomioon myös taustat ja olosuhteet. Päätös oli kuitenkin sama ja tuli jo muutama tunti sen jälkeen, kun Riutta oli tallentanut hakemuksensa.

Myöhemmin Riutta kuuli, että yrityksen olisi saanut selville työvoimatoimistosta. Sen lisäksi hän oppi, että paikkoja on vain haettava, vaikka mielessä olisi epäilys.

– Kyllä tässä tuntuu, että työnhakijalla on vain velvollisuuksia, ei oikeuksia.

Sellainenkin neuvo kantautui korviin, että olisi kannattanut vain sanoa hakeneensa kyseistä paikkaa, sillä väitteen todenperäisyyttä tarkastetaan harvoin. Tuo vaihtoehto kuulosti Riutan korvaan mahdottomalta.

Fyysinen varastotyö ei enää onnistu

Sari Riutalle työnhaun kiemurat ovat vielä osittain uusia, sillä hän on työttömänä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Hän on tehnyt pitkään varastotyötä, mutta pitkäaikaissairauden tuomat vaivat ovat tehneet noin fyysisen työn mahdottomaksi.

Riutta ei pysty enää seisomatyöhön eivätkä kädetkään kestä kovaa rasitusta turpoamatta.

Hän otti vakityöstään opintovapaata ja kouluttautui merkonomiksi talous- ja toimistopalvelujen osaamisalalta. Nyt luonnistuvat esimerkiksi kirjanpito ja sihteerin työ, mutta Riuttaa kiinnostaa hankkia myös palkanlaskentataidot, vaikka oppisopimuskoulutuksella.

– Olen hirveän onnellinen, että pystyn tähän. Opiskellessa oli kiva saada sellainen fiilis, että hei, minustahan on vielä johonkin!